Yhdistysten ja yhteisöllisyyden toiminta-aikaa Alasotkamolla
Koonnut Kaarina lukkari
1900-luvun alkuvuosikymmenet kasvattivat Vuokatin asukkaiden yhteistoimintahenkeä Alasotkamon kyliin ensiksi perustettujen Vuokatin maamiesseuran vuonna 1906 sekä Vuokatin kansakoulun vuonna 1908 siivittämänä innokkaiden vetäjiensä johdolla. Toiminta-alueena voidaan katsoa olleen Vuokatin vaara-alueen kylät Hyvölänkylältä-Itäniemen kylälle.
Yhdistyksiä:
1.Vuokatin maamiesseura 1906 -1991 ( jatkuu myöh. )
2. Vuokatin kirjastopiiri 1911
3. Sonniyhdistys 1908 ( Arvo-sonni)
4.Voimistelu- ja Urheiluseura 1911
Seura oli perustettu vuonna 1911. Miehiä liittyi heti 16 henkilöä ja kokoontumispaikkana oli kansakoulun sali sunnuntaisin klo 16 alkaen. Naisillekin voitiin haluttaessa perustaa oma seura.
Monipuolista urheilutoimintaa olikin jatkunut vuosikymmeniä ainakin sodan jälkeiseen aikaan saakka koulutoimen piirissä. Ilmeisesti seuratoiminta oli kuitenkin jo hiipunut vuosien kuluessa.
5.Eläinsuojeluyhdistys ja Sylviakerho 1911 kokoontuivat kansakoululla johtajanaan opettaja Hannes Pulkkinen. Hannes taisi olla tyytymätön toimintaan ja muutti Lappeenrantaan.
6.Vuokatin Osuuuskassa perustettiin 11.11.1919. Perustamassa oli 15 talollista ja lohkotilallista. Puheenjohtajaksi valittiin Vesteri Arffman Juurikkaniemestä ja kassa toimikin sitten siellä. Taustavaikuttajana oli myös opettaja Matti Lukkari. Toiminta yhdistettiin Jormasten osuuskassaan 11.09.1938. ja samalla heidän toimistonsa päätettiin siirtää Rannan talosta kirkonkylälle toimialueenaan koko pitäjä. Kassa sai nimekseen Sotkamon osuuskassa. Hallituksen pj. toimi J.H. Meriläinen ja varalla Ville Niskanen, muita Alex Sirviö, Juho Tuhkanen, Martti Kilpeläinen, Jaakko Heikkinen, varalla E. Heikkinen ja Iivar Arffman. Lähde: Dosentti Reijo Heikkinen
7. Suojeluskunnan Vuokatin alaosasto n. 1920 opettaja Matti Lukkarin johdolla.
8. Nuorisoseuran opintokerhot Vuokatilla ja Teerivaaralla
Kainuun Sanomat 1925 nro 105 Vuokatin nuorisoseura perustetaan
"Kylän väestöstä on suuri osa vanhoillista, asettuen jyrkästi nuorison valistuspyrinnöitä vastustamaan. Hajanainen asutus tuntui myöskin vaikeuksia tuottavan. Kotikasvatusyhdistyksen kerho on toiminut useampana vuotena.
Nuorisoseura perustettiin, joskin vain pienehköllä joukolla, mutta kaikesta päättäen näytti alku varsin lupaavalta. Seuran nimeksi hyväksyttiin ”Wuokatin nuorisoseura” ja sen esimieheksi valittiin maatalousteknikko Kalle Lukkari Rantolasta. Samoin perustettiin nuorisoseuralle opintokerho ja tuli sen johtajaksi neiti Aune ( Aino) Määttä.
Maatalouskerhon perustamista myös suunniteltiin. Oman talon aikoi seura heti pystyttää ja onkin puuha jo hyvällä alulla. Seuraavan päivän auringon Wuokatin waaroja kullatessa johti matka luonnon ihanien seutujen läpi."
Sotkamossa toimi jo vuonna 1891 perustettu Sotkamon nuoriseoseura, johon kuului nuorisoa pitkin pitäjää. Esim. Naapurinvaaran huvikeskus on vieläkin heidän vastuullaan.
Sotkamon Nuorisoseuralla oli vuonna 1915 yhdessä Salmelan huoneessa lamppu ja sanomalehtiä sekä aikakauslehtiä luettavana. Seura päätti avata lukusalin myös Vuokatin Koljolassa ja Naapurinvaaran Heikkilässä, joista löytyisivät samat lehdet paikallisille seuroille luettavaksi. ( Kaikuja Kajaanista 1915 nro 77)
9. Vuokatin/Juurikkalahden kotikasvatusyhdistys 1920-luv. alkaen kansakoululla. Oppilaita opastettiin kaikkeen kunnialliseen elämään. - Koti, uskonto, isänmaa ja raittius olivat pääjohtolangat kaikessa opetuksessa.
"Elias Lönnrotin väkijuomien sallittu nautintaohje raittiusseuroille edelliseltä vuosisadalta eli vuodelta 1834 olisi hieman ongelmallinen nykyajankin raittiuskäsityksessä: 1. Jäsenet saavat nauttia kolme ruokaryyppyä ynnä lisäksi yhden kalan kanssa, milloin kalaa tarjotaan 2. Aamulla voi ottaa yhden ryypyn, sekä, mikäli haluaa, kello 11 ja 18 yhden 3. Toteja saa nauttia kaksi illassa, ynnä vielä yhden sokeripalan kanssa. 4. Oluen ja viinin käyttöä ei rajoiteta." - Elias Lönnrot vuonna 1834 (https://huussikirja.gonza.fi/kuva/raittiusseuran-saannot)
10. Jukola, Maalaisliiton talo Ohravaaralla oli valmistunut jo maaliskuussa 1931. Puolet talosta myytiin maamiesseuralle vuonna 1933 ja loput 1946. ( jatkuu)
11. Vuokatin maamiesseuran naisosasto 1933-1991. (jatkuu)
12.Jormasjoen maamiesseura 1928 ja Mäntylinna 1931. Jormasjoen koulu aloitti toimintansa 1.10.1894 ja lakkautettiin 31.7.1973. (Haapalanlahdelle perustettiin oma maamiesseura 1920 ja koulu 30.8.1924)
13.Teerivaaran maamiesseura 1931 ja Kiantaperän mms 1934. Alasotkamolla toimi Etelä-Sotkamon maamiesseura per. 1930.
14.Sotkamon metsästysseura ry 1931 ja Juurikkalahti-Teerivaaran sekä Vuokatin metsästyseurat perustettiin 1960-luvulla.
Ennen Vuokatin alueelle perustettua Juurikkalahden-Teerivaaran metsästysseuraa alueella metsästivät Sotkamon metsästysseuran jäsenet. Vuosittain oli lehdessä ilmoitus missä muiden metsästys oli kiellettyä. Talot ilmoittivat myös itsenäisesti kenen mailla ei saa metsästää. -1960-luvulla alettiin perustamaan paikallisia metsästyseuroja, koska hirvenmetsästykseen oli aikaisemmin annettu lupa vain yhdelle henkilölle ja lakimuutos ei enää sitä sallinut, niinpä piti perustaa yhdistyksiä ko. luvan saamiseen. Metsästysseurat päättävät myös muiden riistaeläinten metsästyksestä alueellaan ja harjoittavat riistanhoitoa.
Sotkamon metsästysseuran vuosijahteja järjestettiin seuran perustamisvuodesta 1931 lähtien monissa taloissa alkaen Sumsan Ruokalahdelta 1931, jatkaen Kivelässä 1932, viidennet ja kuudennet täällä Puron taloissa Lukkarilan ”papan” toimiessa isäntänä. Ensimmäiset ajokokeet järjestettiin Kurikan talossa Ontojoella ja myöhemmin myös täällä Vuokatin maisemissa. Kuvat vanhoissa kuvissa. ( Lähde: Sotkamo-lehti 30.8.2011)
15. Juurikkalahden Kiri 1947
Eräällä kuhien uistelureissulla öiseen aikaan 1947 opettajana ollut Pentti Teno saatiin koulun vahtimestarin Helmi Härmän ja miehensä Saulin toimesta houkuteltua tukemaan urheiluseura-ajatusta. Teno keskustelikin asiasta kyläläisten ja Toivo Lanamäen kanssa ja ehdotettiin, että kylälle perustettaisiin Jymyn alaosasto ja niin 9.2.1947 kokoonnuttiin joukolla perustamiskokoukseen. Seura nimettiin Juurikkalahden Kiriksi ja puheenjohtajaksi ja sihteeriksi valittiin Kauko Määttä läheisestä Tapiolan talosta. Jäseniä liittyi heti kolmisenkymmentä. Sarjahiihdot aloitettiin jo 18.helmikuuta. Pentti Tenon nimimuistiin oli jäänyt joitakin urheilullisia henkilöitä kuten Rönkön Olavi Määttä, Puron Vilho Lukkari, Ansamäen Oskari Ronkainen, Lähtölän Anna ja Eero Piipponen sekä Nurkkalan Arffmannit. Hyviä hiihtäjiä oli koululaisissa oli ollut Benjam Hiljanen, Martti Lukkari, Veikko Pohjola ja Partasen sisarukset Sirkka, Eeva ja Tauno. (Lähteenä Toini Vinha-Mustosen vuonna 1998 kokoama Juhla-Juurikka s. 27)
Rantolan poika, Tauno Heikinpoika Lukkari s.1938, olikin ollut huipputasonhiihtäjä osallistuen ulkomaillakin järjestettyihin mestaruuskilpailuihin. Opettaja Matti Lukkarin pojat aikoinaan olivat myös kovia urheilumiehiä etenkin suojeluskunnan kisoissa kuten monet muutkin sen aikaiset nuorukaiset pitkin pitäjiä.
Juurikkalahden Kirin nimi on putkahtanut aina silloin tällöin esille ja niinpä se lieneekin toiminut sittemmin kirkonkylällä päin?
16.Rekivaaran kyläyhdistys ry 1991, omistaa edelleen Jukolan maamiesseuran talon, joka on vuokralla Vuokatin metsästysseuran hirviseurueella.
17.Juurikkalahdessa ja Teerivaaralla oli toiminut oma kyläyhdistyksensä ainakin 1980-luvulta alkaen ja esim. Tietotupa 1990-luvulla. Nykyään Juurikkalahden seutu ry toimii vielä alueen kylien yhteistoiminnan vetäjänä.
Tarkempia tietoja seuraavien yhdistysten toiminnasta ja tietoja Kainuun ammatillisesta- ja sivistyksellisestä koulutuksesta.
1. Vuokatin maamiesseura perustettiin 1906 Vuokatin Koljolassa tai Purolla.
Maatalous ja maaseudun olot alkoivat kehittyä Kainuussakin 1900-luvun alulla perustetun Kajaanin maanviljelysseuran ja sen alaisten maamiesseurojen toimesta. - Niinpä tämän Vuokatin maamiesseura perustettiin 22. joulukuuta 1906 kehittämään alueen maanviljelystaitoja. Seura oli kolmas Sotkamon alueelle perustetuista seuroista. Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat Kusti-Pekka Korhonen Koljolasta, Eera Lukkari Rantolasta, Heikki Lukkari Purolta, Vesteri Arffman Lehtoniemeltä, Pekka Huusko Juurikkalahdesta, Kusti Määttä Laajanniemeltä, Juho Lukkari Itäniemestä, J. Vilmi Ohravaaralta, Teemu Moilanen Murtoniemeltä.
Ensimmäinen tilinpäätös oli allekirjoitettu Purolla vuonna 1908. Toiminta lähtikin reippaasti alulle ja ensimmäisenä toimintavuonna 1907 jäseniä saatiikin jo 87 henkilöä.
Elokuulla järjestettiin Juurikkalahdessa karjanäyttely, jossa jaettiin lehmille 8 II palkintoa ja 31 III palkintoa ja rahaa kertyi 86 markaa eli eniten koko kihlakunnan alueella järjestetyissä näyttelyistä.
Suurinta virkeyttä puhalsi seuraan kuitenkin Mustolan näyttely- ja maamiespäivät syyskuun 9.päivänä. Ennen näyttelyä metsänhoitokisaan oli ilmoittautunut vain 4 taloa, mutta näyttelyn jälkeen jo 25 taloa.
Vilkkaan seuran toimialuetta oli Hyvölänkylän Lepikosta Eevalan, Vaarankylän kautta Murtoniemen kylille saakka käsittäen Kiantajärven itärannan talojakin. Yhteistoiminta hiljeni sittemmin huomattavasti monen alueen kyläryhmän saadessa oman kansakoulunsa ja heidän perustaessaan omia maamiesseurojaan pitkien välimatkojenkin takia.
Vuoden 1930 paikkeilla perustettiin mm. Jormasjoen 1928, Teerivaaran 1931 ja Kiantaperän 1934 maamiesseurat. Vuonna 1920 oli perustettu Haapalanlahden seura. Myöhemmin vielä vuonna 1959 Kivijoen maamiesseura.
Maamiesseura toimi Kajaaniin vuonna 1904 perustetun Kajaanin Maanviljelysseuran alaisena. Pääseuran tehtävänä oli maanviljelysolojen parantaminen, karjatalouden elvyttäminen ja sen tuotannon ohjaaminen tehokkaampiin tuotantomenetelmiin kaikkialla kihlakunnassamme. Yhdistys kuului osana Suomen Maatalousseurojen Keskusliittoon, jonka jäseninä olivat kaikki Suomeen perustetut maanviljelysseurat ja maataloudelliset erityisyhdistykset, joita oli esim. vuonna 1924 19 maanviljelysseuraa sekä 11 maataloudellista erityisyhdistystä.
Vuonna 1906 Maanviljelysseura pani alulle toimenpiteet hevoshoidon edistämiseksi. Sanottuna vuotena seura sai ensi kerran valtionapua hevosasian ajamiseksi. Syyskuun 26.päivänä 1906 vahvistettiin Kajaanin kihlakunnan hevossiitosliiton säännöt. Näyttelyitä pidettiin jo samana vuonna eri puolilla Kainuuta. Hevosia oli niissä palkittavina jo 130 kappaletta. Kilpa-ajot järjestettiin joulukuussa Kajaanissa 15 hevosen voimin, joista 8 palkittiin. Liitolla oli vaikeuksia toimia täysipainoisesti seuraavana vuonna, koska sääntöpykälät eivät tulleet oikein täytetyksi, sillä hevoskasvatuksen edistämiseksi pykälien mukaan Kainuussa ei vielä ollut toimivia hevosyhdistyksiä. - Tosin oli oriyhdistyksiä Kuhmonniemellä, Sotkamossa, Pohjois-Paltamossa ja Puolangalla, mutta kenelläkään niistä ei ollut kantakirjaan otettua siitosoritta tai tammaa, mikä esti itsenäisen toiminnan.
Maanviljelysnäyttely ja karjanäyttely syyskuun 4. ja 5.päivinä 1906 Seppälän maanviljelyskoululla. Jo juhlaportista sisäänastuminen pani tulijan juhlatuulelle. Sinivalkoiset liput, hiljaisen etelätuulen huokuessa, vilkuttivat siellä ja täällä pylväitten ja tankojen nenissä. Luojan aurinko helotti niin vilpittömän puhtoisena taivaan laella.
Maanviljelysseuran sihteerin ja maanviljelyskonsulentin, Akseli Hahlin, ensimmäisiä kosketuksia Kainuun maaseutuun vuonna 1906.
"Usein tulin sydänmaan taloon, jossa isäntä rankakasan vierellä kapsutteli kesäksi kasapuita tai lyhenteli tanhuan katoksen alla havunrankia lehmien vuoteeksi. Ajaa karautin talon pihalle, jossa nuoren hevoseni tervetuliaishirnunta veti pirtin lasit täyteen sekä vanhoja että nuoria, kaikki uteliaina tähystäen tuota tuntematonta taloon tulijaa. Hevosen kiinnipantua menin portaille, johon isäntäkin oli vastuukseen tullut, jottei tuo outo vieras vain pirttiin pääsisi, kun se kumminkin herralta näyttää. "Hyvvee päevee!" "Onkos se isäntä kotona?" "Ky-kyl-lä. Vieras on hyvä ja käypi huoneeseen!" Kun kamarissa heitetään turkki päältä ja on pantu hatun kera naulaan, pyydetään istumaan ja isäntä kysyy : "mistä kaukaa vieras ? minne matkalla ? oletteko jo naimisissa ja loppujen lopuksi mittee työ tiällä kuleksitta ?"
Viimeisen mielestään tärkeimmän kysymyksen tehtyään ja vastaukseksi saatuaan: "minä olen Kajaanin maanviljelysseuran konsulentti" - "vai Kajjaanin Tallousseuran konsuli", lähti hän pirttiin kertomaan emännälle ja muille pelästyneille, kuka pöpö se tulija olikaan. Istuin tuntikautisen ensimmäisessä talossa odotellen emäntää kamariin, jotta olisi lähdetty navettaan lehmiä katsomaan - ja päästy oikein puheesta kiinni, vaan turhaan heitä sai odottaa. - Minä lähin vuorostani pirttiin kysymään mitä isännälle ja emännälle kuuluu. Pirttiin tultua sanoin; "minulla tuli tuolla kamarissa ikävä, lähin tänne turisemaan". No siinä sitten puhuttiin ja kyseltiin molemmin puolin uutiset ijästä ja lännestä. Lopuksi tilasi isäntä työnjohtajan ja minutkin tulevana kesänä soitansa katsomaan ja tuumimaan sen viljelemistä - luulossa varmaankin, että minulla vieläkin olisi hätäapujauhoja ojankaivuusta palkaksi antaa. Kulin taas toiseen kylään - samat temput sielläkin. Näin oli melkein ensi vuoteni yhtämittaista itsensä tunnetuksi tekemistä, vaalimatkoja.
Kulunut vuosi on jo aivan erilaista, tilauksia on ollut yllin kyllin ja lisää matkoilla tullut. Tämä viittaa siihen, että yhä enempi on ruvettu luottamaan seuran neuvojiin. Tilauksia on tehty kirjallisestikin yhä enempi ja enempi kaikille seuran toimihenkilöille, joten sihteerin työt kuluneena vuotena karttuivat lähimain kahdeksi tullutta ja kaksi lähetettyä kirjettä päivää kohden. Toimistotyöt, jotka kaikki yksin olen hoitanut, ovat monestikin pidättäneet lähtemästä matkoille tilauksiaan täyttämään."
Maanviljelysseuran alaiset maamiesseurat opettivat maaseudun ihmiset viljelemään ja kehittämään maatalouttaan ja kotejaan erilaisten vuosittain järjestettävien viljelysaiheisten kilpailuiden ja opintoretkien kautta opastajinaan maanviljelysseuran konsulentit. Myös yhteisiä koneita hankittiin ja yhteisostoja tehtiin. 1920-luvuille tultaessa oli perustettu maatalouteen suunnattuja opinahjoja kuten Seppälän maamies- ja karjakkokoulu vuonna 1909, Kajaanin kotiteollisuusyhdistyksen ylläpitämät käsityöalan koulut, joissa valmistettiin erilaisia kotitalouteen liittyviä esineitä esim. vuolukivestä. Kajaanin suksi-ja kivenvuolukoulussa oli pääaineena suksien ja sauvakoiden valmistus.
Kiertäviä maamieskouluja alettiin pitää koko kihlakunnan alueella. Tietopuolista opetusta laskennossa ja kirjoituksessa piti antaa ensin, sillä oppilaat tahtoivat olla jossain määrin kehittymättömiä ko. aineissa.
Naiskäsityökoulu aloitti toimintansa 1. päivänä lokakuuta 1906 Sotkamon Juholankylän Komulassa, josta talon isäntä oli tarjonnut naiskäsityökoululle vapaan huoneiston, valon ja lämmöntoivossa, että kunta avustaisi häntä tällaisessa uhrautumisessa yleisen hyvän eteen. Kunta ei kumminkaan suostunut avustamaan ei huoneiston hyyryn korvaamisella eikä muutoinkaan. Sen vuoksi rupesikin maanviljelysseura avustamaan Kajaanin kaupungilta saamillaan varoilla Komulan isäntää, koska kouluhuoneistoakin piti korjata ja laittaa.
Kouluun näyttikin tulevan ensin vain kolme oppilasta, mutta jouluun mennessä heitä oli jo 7. Oppilaat olivat talollisten, torppareiden ja itsellisten tyttäriä. - Ilmeisesti mummoni Anna Lukkari os. Hyvönen oli yksi heistä.
Miesten käsityötaitoja opiskeltiin mm. J. Hiltusen yksityisessä
suksikoulussa Kajaanissa ja maanviljelysseuran kustantamassa
kiertävässä veistokoulussa Ristijärven seurakunnan Uvankylän Oikarisen talossa.
Eläinsuojeluyhdistyksiä perustettiin ja Kotieläinrohtola oli hankittava jokaiselle maamiesseuralle. Lääkekaappia pidettiin vuorollaan eri taloissa.
Vuonna 1909 Maamiesseurain välisen kilpailun voitti Vuokatin maamiesseura, joka ko. vuoden maamiesseurataulukoiden nojalla asetettiin ko. vuoden vireimmän maamiesseuran voittajaksi. Palkintona oli arvokkaisiin tammipuitteisiin asetettu iso taulu, joka kuvasi vanhusta neuvomassa pikkupojille, miten vanhain alkamaa kovaa työtä oli nuorten jatkettava. Kuvan alla oli kultakirjaimin painettuna: "Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa." - Palkinto oli kiertopalkinto ja se oli ansaittava kolmena vuotena peräkkäin, jotta seura saisi sen omakseen.
Vuokatin maamiesseuran uutisia 1911
"Kesäjuhla päätettiin 5.p:nä tätä kuuta pidetyssä kokouksessa toimeenpanna ensi juhannuksen aikaan kansakoululla.
Puolet tuloista käytetään kirjaston hyväksi. Juhlaa valmistamaan valittiin 6-henkinen toimikunta ja Vuokatin kirjastoseuralta päätettiin pyytää apua. Se onkin ilmoittanut ensi sunnuntaiksi koululle kokouksen, josta m.m. valitaan lisäjäsenet juhlatoimikuntaan.
Talkoot koulupuutarhan hyväksi, joista jo toissa talvena päätettiin, pidetään tänä keväänä koulun istustuspäivän yhteydessä. Puolenkymmentä miestä ilmoittautui viime kokouksessa. Hyvä on jos lisää vielä tulee. Talkoomiehillä on hyvä tilaisuus perehtyä hyvään puutarhasuunnittelmaan, kasvilavan laittoon ja puiden istuttamiseen.
Kun kasvitarhakurssit mahdollisesti saadaan sovitetuksi samaksi päiväksi, niin tuleepa siitä koululle ilonen työ- ja oppipäivä. Kuka malttaakaan pois olla. H. P." ( opettaja Hannes Pulkkinen)
VUOKATIN MAAMIESSEURAN JÄSENIÄ 1907-1909
Maanviljelijä Kusti- Pekka Korhonen Koljola, Emäntä Ida Korhonen Koljola Maanviljelijä Matti Lukkari Purola" Heikki Lukkari Matti Lukkari nuor. Kusti Lukkari "Neiti Wappu Lukkari " Maanviljelijä Jaakko Arffman Juurikkaniemi " Erkki Lukkari Rantola " Westeri Arffman Lehtoniemi " Era Mustonen Hongikko " Pekka Huusko Juurikkalahti Torppari Oskari Wilmi Uusitalo Jaakko Mustonen Kemppaala Maanviljelijä Simppa Sirviö Laajanlahti Teemu Moilanen Murtoniemi Kusti Arffman Lehtoniemi Jaakko Rautiainen Marttila Hemmi Arffman Lehtoniemi Torppari Hemmi Schroderus Suutari Asioitsija Joel Määttä Laaja Maanviljelijä Kusti Määttä Laaja Lauri Hyvönen Penttilä Samppa Mähönen Laatikkala Lauri Korhonen Sirviö Matti Partanen Laaja Emäntä Anna Lukkari os.Hyvönen Lepikko Torppari Antti Karjalainen Välitalo Maanviljelijä Juho Karjalainen Eevala " Heikki Karjalainen Työnjohtaja Matti Honkanen J.Mattila) Mets.hoit.neu. Ivar Westerinen Maanviljelijä Pekka Korhonen Pohjasmäki " Kusti Korhonen Välitalo " Aro Arffman Rekilä " Matti Meriläinen Hyvölä " Matti Meriläinen Harju " Tuomas Piirainen Uutela " Konsta Hyvönen Kapakka " Samppa Arffman Puoliväli Torppari Era Arffman Kiviniemi Maanviljelijä Jaakko Mustonen Koskelo " Matti Mustonen Sarvivaara Torppari Paavo Korhonen Kattila " Juho Arffman Jokela Maanviljelijä Oskari Waltanen Kanala " Matti Hyvönen Neuvola " Oskari Okkonen Sirviö Torppari Aukusti Tikkanen Porttimäki Maanviljelijä Juho Määttä Ohravaara " Wihtori Hyvönen Lepikko ” Matti Mustonen Koskelo Torppari Jaakko Schroderus Pyysärkkä " Taavetti Tuomi | Maanviljelijä Wilka Lukkari Itäniemi Emäntä Kaija Huttunen Kivijoki Torppari Erkki Huusko Hautamäki Torppari Kusti Arffman Pahkaniemi Maanviljelijä Jaakko Niskanen Kangas Talokas Jooseppi Kilpeläinen Vesakko ” Renne Heikkinen Hanninmäki Torppari Jaakko Kurkinen Välilehto " Lauri Mustonen Lamminrinne Arentimies Juho Kananen Torppari Reeti Nyman Muttala Talokas Ara Arffman Kaura-aho " Renne Okkonen Lamminrinne " Antero Tolonen " Pekka Korhonen Ilohovi " Lauri Korhonen Hanninmäki Torppari Olli Partanen Saunaniemi " Esteri Partanen " " Renne Okkonen Hökkeli " Samppa Partanen Ohra-aho " Juha Suutari Wattuaho Talokas Pekka Ronkainen Ansamäki Torpp.vaimo Kustaava Lukkari Laurila Itsellinen Lauri Kemppainen Puuseppä Tuomas Karjalainen Välitalo Talokas Ananijas Moilanen Murtoniemi " Jaakko Moilanen " Torppari Antti Mustonen Sillankorva Arentimies Heikki Parviainen Kanala Torppari Hermanni Huusko Peltola " Kalle Korhonen Wäyrylä " Enni Lukkari Rajala yht. 87 henk. |
MATKA KERTOMUS SOTKAMON EEVALAAN TEHDYSTÄ RETKESTÄ PERJANTAINA HEINÄKUUN 5. PÄIVÄNÄ 1912.
Opintomatka oli ensimmäisiä kotimaakuntaan tehtyjä tutustumismatkoja, aiemmin vierailtiin Savonmaalla. Lainaus Kajaanin maanviljelysseuran vuosikirjasta vuodelta 1912.
Eevalan ja Vaarankylän alueet kuuluivat Vuokatin maamiesseuraan kunnes vuonna 1928 perustivat oman Jormasjoen maamiesseuran.
"Sotkamoon tehtävälle opintoretkelle osanottajat, lähemmäs 100 henkilöä, niistä useita naisia, kokoontuivat jo ennen klo 8 a.p. Kajaanin rautatieasemalle, josta ylimääräinen juna mukana seuraavan torvisoittokunnan sävelten kaikuessa kuletti retkeilijät alas laivalaiturille. Pari tuntia kestäneen virkistävän vesimatkan jälkeen laskettiin retkeilijät maihin Jormasjoen laiturissa, josta lähdettiin jalkaisin taivaltamaan noin 5 km matkaa huonosti käsiteltyjen metsien läpi, missä saatiin nähdä vanhoja tervahautoja ja tervanpolttoa varten äsken "jatkettuja" mäntyjä, retken päämaaliin Eevalan taloon.
Muutamat osanottajista seurasivat laivan mukana Mustolan laituriin, josta he hevosilla jatkoivat Eevalaan, jonne saapuivat hiukan myöhemmin kuin jalkaisin kulkijat. Tervetuliaiskahvit juotuaan läksivät retkeilijät klo13 ajoissa suoviljelyksille talon vakava isäntä, Juho Karjalainen, liehtarinaan.
Ensiksi käytiin Niittykorven suolla, jossa hiekkapohjalla on lahonutta mutaturvetta eri paksuudelta. Viljeleminen aloitettiin n. 10 vuotta sitten, jolloin ala ojitettiin 10 metriä leveihin sarkoihin. Kun maasta oli parannettu panemalla 880-1000 kuormaa savimaista hiekkaa ha:lle ja kun kaurasato oli otettu, kylvettiin timotei ja viljelys on siitä lähtien ollut nurmena, lukuun ottamatta muutamia sarkoja, jotka äsken oli kynnetty nurin. Heinänkasvu oli vaihtelevaa laadultaan, paikoitellen vielä jotenkin hyvää, vaikkei ole käytetty karjanlantaa eikä apulantoja. Sen jälkeen käytiin vieressä olevalla Rytikorvensuolla. Tämä suo oli osaksi viljeltyä, osaksi parhaillaan viljelykselle avattavana. Siellä on pinnalla rahkasammalkerros, joka melkoisesti vähentää suon viljelysarvoa. Sen ohessa oli runsaasti kantoja ja juuria, jotka oli koottu kasoihin poltettaviksi. Molemmat suot olivat varsin tyypillisiä pienemmille suomuodostumille kihlakunnassa; matkan varrella tekivät yhdistyksen virkamiehet selkoa eri suomuodostumista ja maisteri E. F. Simola kohotti "eläköön"- huudon paikan isännälle, joka muille oli antanut esimerkkiä suoviljelyksessä. - Suolta palattaessa oli aika kulunut jo pitkälle, ja tuskin tarvinnee mainita, että maalaispäivällinen syötiin mielihyvällä torvisoittokuntamme soitellessa kappaleen toisensa perään.
Päivällisen jälkeen piti professorì T.H. Homen lennokkaan puheen päivän merkityksen, Runebergin laulaman heinäkuun 5. päivän johdosta. Puhe päättyi suoviljelyksille kohotettuun "eläköön"- huutoon, jota seurasi Maamme-laulu. Heti sen jälkeen lähdettiin vieraanvaraisesta talosta; jotkut olivat itselleen varanneet hevosia, toiset poistuivat polkupyörillä, mutta useimmat taivalsivat apostolinkyydillä muutamien kilometrien matkan kuululle "Vuokatin" kukkulalle, joka mahtavana kohosi edessämme.
Vuorelle noustuaan ja hetkisen näköalatornista mahtavaa näköalaa ihailtuaan vetäytyivät retkeilijät tuulen suojaan pienoiseen laaksoon siellä ylhäällä, ja siellä kului hauskasti tunti tai pari laulun, torvisoiton ja puheiden seuratessa toinen toisiaan. Juhlan alkoi agronomi E. Hyvärinen lausumalla runon " Heinäkuun 5. päivä", jonka jälkeen maisteri V. Malmivaara mukaansa tempaavin, kaunein sanoin kehotti uhrauksiin ja työhön rakkaan isänmaamme hyväksi. Maisteri B. Granit-Ilmoniemi vertaili toisiinsa entisiä ja nykyisiä oloja Kainuun alueella (Kajaanin kihlakunnassa) ja korotti "eläköön"- huudon tämän maanpaikan sekä henkisille että aineellisille edistysriennoille.
Insinööri W.M. Tervo kertoi siitä, miten suoviljelys näillä seuduilla oli päässyt hyvään alkuun "Kolmen maamiehen" ehdotuksen mukaisilla palkintolainoilla ja lausui siitä paikkakuntalaisten kiitokset, erityisesti kääntyen professori Gösta Grontenfeltin puoleen, ollen yksi tämän ansiokkaan työn alkuunpanijoista.
Professori Gronfelt tahtoi vyöryttää kunnian siitä asian toimeenpanneille agronomeille ja suoviljelijöille, ja toivotti seudun suoviljelyksille hyvää tulevaisuutta.
Lopuksi kiitti rovasti Väyrynen Kajaanin Maanviljelysseuran puolesta kaikkia niitä, jotka tässä tilaisuudessa olivat avustaneet maahengen lujittamista näillä seuduilla, ja kohdisti puheensa erityisesti Suoviljelysyhdistyksen ja Itä-Suomen karjanjalostusyhdistyksen jäseniin, jonka jälkeen puhuja mieleenpainuvin, kaunein sanoin kosketteli kysymystä siunauksen ja kirouksen vallasta luomakunnassa.
Yksinkertainen kansanjuhla Vuokatin huipulla päättyi tähän, mutta jätti jälkeensä mitä kauneimman muiston kaikkiin osanottajiin.
HEINÄKUUN 6. PÄIVÄNÄ
Aamulla klo 8 kokoontuivat kokouksen osanottajista ne, jotka aikoivat lähteä mukaan pitkälle retkelle Pelson kuuluisalle suolle Salo-laivaan, joka mainitulla kellonlyömällä läksi Vaalaan ja Säräisniemelle. Tuulinen ilma teki kiusaa sikäli, että laiva ei voinut laskea laituriin, vaan oli sen tehtävä pitkä kierros voidakseen laskea retkeilijät maihin niemen suojassa. Tästä syystä retki myöhästyi useita tunteja. Matkaa jatkettiin sieltä heti odottamassa olevilla kyytihevosilla, jotka nopeaa vauhtia veivät retkeilijöitä edelleen.
Säräisniemen kirkonkylässä pysähdyttiin hetkiseksi ja hiukan pitemmäksi aikaa Veneheiton majatalossa. Siellä oli saatavilla virvokkeita, jotka hyvin menekkinsä saivatkin. Nyt ei enää jäljellä montaa kilometriä ennen kuin retkeläiset kulkivat pienviljelijäsiirtolan sivu, joka oli syntynyt valtion välityksellä sitä varten palstoitetulle Knuuttilan maalle, ja heti sen jälkeen käännyttiin oikealle, valtion v. 1879-82 rakentamalle ja sen jälkeen hyvässä kunnossa pidetylle maantielle, joka kulkee Pelsonsuon halki. Matkaa jatkettiin mieltä kiinnittävän suomaan halki Muhoksen pitäjän rajan lähellä sijaitsevalle Halmetsuon ruununtorpalle, jonne on rakennettu rakennuksia Pelsonsuolla vuosittain suoritettavissa ojanpuhdistus- ja muissa ruununtöissä työskenteleville työmiehille ja työnjohtajille.
10 km pitkä matka Pelson eriluonteisten osien halki antoi retkeilijöille tilaisuuden muodostaa käsityksensä tästä paljon puhutusta suosta, jonka viljelyksille saattaminen äskettäin oli valtiopäivilläkin käsittelyn alaisena. Siellä saatiin nähdä sekä erinomaista viljelysmaata, että raakaa, viljelystarkoitukseen kelpaamatonta rahkasuota. Niinikään tultiin näkemään, että ne harvat ruununtorpparit, jotka tien vierellä viljelijät ja polttivat turvettaan, saavat tehdä ankaraa työtä olemassaolonsa puolesta, mikä luonnollisesti ei kuitenkaan estä sitä, että hyvästi suunniteltu ja toimeenpantu asutus ei voisi menestyä hyvin.
Tarkempaan selvittelyyn Pelsonsuosta ei tässä yhteydessä ryhdytä kun Suoviljelysyhdistys tänä kesänä tutkii suota ja kertomus siitä pian tulee julkaistavaksi vuosikirjassa. Historiallinen katsaus Pelsolla v. 1856-66 toimitettuihin kuivatustöihin sekä suon kartta ovat jo julkaistuna vuosikirjassa 1913 siv. 221 - 227.
Ilta oli jo pitkälle kulunut, kun retkeilijät läksivät Halmetsalosta palatakseen yksi mukavammissa toinen epämukavammissa ajoneuvoissaan 35 km matkan takaisin Säräisniemelle. Retkeilijäin lukuisa joukko majoitettiin yöksi eri taloihin ja seuraavana aamuna kokoontuivat he ennen lähtöään klo puoli 10 yhteiselle aamiaiselle. Tässä tilaisuudessa esitti sitten professori Rindell retkeilijäin kiitokset Kajaanin Maanviljelys-seuran toimimiehille kaikin puolin onnistuneesta järjestelyistä sekä yhdistyksen kokouksessa että retkillä. Maisteri H.I. Linna vastasi niiden puolesta. Sen jälkeen oli ajoissa ennätettävä laivalle, joka nyt tyynen ilman vallitessa voi laskea Säräisniemen laituriin ja muutamassa tunnissa vei retkeilijät Vaalaan.
Kajaanilaiset osanottajat palasivat laivalla taas suuren järven yli, jota vastoin kaikki muut, yhteensä 26 henkilöä, sydämelliset jäähyväiset heitettyään kajaanilaisille isännilleen, sijoittuivat kahteen lipulla kaunistettuun matkailijaveneeseen uskaltautuaksensa hauskalle matkalle Oulujoen koskia alas. Korkean veden vuoksi ne olivatkin mahtavat ja tyytyväisyys näytti olevan yleinen. Tämän vuosikokouksen "jännittävin ohjelmanumero" oli varmaankin käännös Pyhäkosken äkkijyrkän kallioseinän vieressä, vaikkakin Kajaani, Seppälä, Vuokatti ja Pelso tulevat kauan pysymään kaikkien tähän kaukana Pohjolassa tehtyyn retkeen osanottajain mielissä."
Eemil (Eemi) Karjalaisen s. 1911 Eevalassa muistelmia Jormasjoen elämästä ja tapahtumista alkaen n. 1915-16.
Maatalouden alalla vuosisadan alku oli ripeää kehityskautta. Suoviljely oli pantu alulle. Eevalassa suoviljely oli heinänviljelyn perusta. Suot ojitettiin, kuokittiin, savitettiin, tasoitettiin ja kylvettiin heinälle. Muokkausäkeenä oli Valssin lapiorullaäes, myöhemmin tuli Hankmoäes. Jousiäestä ja piikkikarhia käytettiin siemennykseen.
Koska Eevalassa ei ollut hyviä luonnonniittyjä, luhtia, puron varsia tahi lepikkoniittyjä, niin suoviljely oli pelastusrengas heinänviljelyyn ja karjatalouden rehun tuottoon. Ukkini, Juho Karjalainen s. 1853, oli aloittanut suonviljelyn jo ennen vuosisadan vaihdetta. Lannoitteita ei siihen aikaan ollut niin kuin nykyisin: luujauho, tuomaskuona ja kainiitti, siinäpä sen ajan väkilannoitteet. Keväisin karhittiin kaikki heinänurmet Laeken niittyäkeellä ja kertyipä siitä kävelymatkaa äkeen ja hevosen perässä allekirjoittaneellakin, joka oli syntynyt 10.1.1911.
Suomen suoviljely-yhdistyksen vuosikirjassa vuodelta 1912 kerrotaan retkeillyn Eevalan tilalla. Kirjassa on kuvat Rytikorven ja niittykorven suoviljelyksiltä. Retkeläiset olivat tulleet laivalla Joensuun ”rykylle” eli laiturille. Karjalan tyttö, Johanna Karjalainen, kertoi Joensuun poikien kantaneen retkeläisten tavaroita ja saaneen karamellejä palkaksi. Heillä oli käynyt kateeksi kun he eivät saaneet mitään. Retkeläisillä oli ollut torvisoittokunta mukana. Eevalan luhtirakennuksen portaikolta oli "Nälkämaan laulu" seitsikon soittamana kajahtanut. Setäni Yrjö Karjalainen kertoi silloin kuulleensa Nälkämaan laulun, Kainuun marssin, ensi kerran.
Edellä oleva osoittaa, että Eevalan tila on ollut ensimmäisiä uranuurtajia Kainuussa suoviljelyn saralla. Isäni Heikki Karjalainen s. 1881 oli sisustanut sementillä Eevalan navetan v. 1911. Siltä ajalta ovat pitkä- ja lyhytparsi juottokuppeineen 27 parsitilaa. Viikatteen käyttö heinän niitossa väheni kun hevosen vetämät niittokoneet, ensin 1-hevosen 31/2 jalan, myöhemmin 2-hevosen 4 1/2 -5 jalan levyiset tulivat käyttöön.
Niinpä pienenkin tilan isäntä, joka oli saanut ostettua vanhan 1 -hevosen niittokoneen, kehui omaa kylää savottakämpillä: ”Meiän kylällä ei viikatteita liipata, siellä vain niittokoneet räplättää”. Peltoa Eevalassa oli 20 hehtaaria ja suoviljelyksiä noin 15 ha, kaikki 10 metrin saroissa. Kylläpä ojien peruuta syksyisin riitti. Lehmiä oli 26, lisäksi nuorta karjaa, sonni, lampaita ja sikoja. Lehmät olivat itäsuomalaisia kyyttöjä. Olipa kerran yksi sarvipääkin, ayrshire. Hevosia oli 4.
Maito halkaistiin eli kuorittiin separaattorilla ja kerma vietiin meijeriin. Kurri käytettiin ihmisravinnoksi, sioille tai vasikoille. Viljeltiin syysruista, ohraa ja kauraa sekä turnipseja lehmille. Turnipsit aumattiin pellolle. Peruna oli 2-3- vakoisissa ja ne mullattiin lapiolla. Hamppua joku aari.
Sotkamon Vuokatilta ( Kaikuja Kajaanista 1915 nro 71)
"Tähän maailman aikaan ei osata puhua paljon muusta kuin jokapäiväisestä leivästä, miten ja millä tavalla sitä voi saada. Mutta onhan tunnettua, että maanviljelys siihen liittyvine elinkeinoineen on se sampo, joka Suomen kansallle leivän nyt ja vastakin jauhaa. Maaemo se on ainoa oikea äiti, joka kykenee lapsensa ruokkimaan.
Mutta maanviljelijästähän se riippuu, millä tavalla maanviljelys kykenee kansamme elintarpeita palvelemaan. Sillä millainen on viljelijä, sellainen on viljelys, ja millainen on viljelys, sellainen on sen tulos.
Seutumme maanviljelijät tanäkin vaativana aikana ovat lähentyneet maaemoansa. Rukiin kylvöalojaan on moni laajentanut ja onhan syöntiviljan kasvatuksesta saatu kuulla monta niin hirmuisen kovaa, oikein mustalla ja harvennetulla räntillä painettua saarnaa. Eipä siiis kumma, jos maamieskin julmistaa silmänsä, kuin parahin Ayrshiresonni ja iskee kätensä aurankurkeen, työntäen kaikki vanhat nurmensa nurin, nähdessään ruismaiden muokkausajan olevan läsnä.
Talot täälläkin hallan paossa on iän vanhaan rakennettu kuivaperäisimmille seuduille, korkeimmille mäkien ja vaarojen kukkuloille, särkille ja selkosille, juuri niihin paikkoihin missä nytkin useimmat talot sijaitsevat. Vaikkakin talonpaikkaa valitessa oli huomioon otettava, missä lehtipuu, varsinkin lepikkopuska kasvaa, niin useimmista paikoista on kuitenkin peltomaat karut ja kivikkoiset.
Mutta näissä ylämaissa on luonnonomaista, että aivan tuosta talojen alla on laaja suo nimeltään Juurikan suo, josta löytyy hyvä mura pohjalla, hieno multa ja paikoin saveakin. Tämmöisellekin maille on uskallettu laskeutua ja siellä rehoittaakin jo monella kaunis touko tai heinikko. (V. 1860 aikoihin laaditussa isojakokartassa näyttää nuo Juurikan suon pellot olleen jo liki nykymuodossaan, tosin nykyään iso osa on jo ennallistettu metsitettyinä. )
Niinpä seutumme nuorukaiset ovat havainneet tärkeämmäksi turpeen laidan alle katsomisen, kuin tiedon ja taidon oppilaitosten ovien avaamisen. Ei heillä ole haluttanaut virtajyvästä saada kultamurusta, jota monet maailmassa niin hartaasti toivovat.
Siis alan nyt kaikella kunnioituksella tarttua siihen, mitä minun toista silmääni on jo kauan aikaa kutkuttanut, nimittäin noiden nk. yleisten rientojen vähyys. Ei koko tänä kylmänä kesänä ole ollut yhtään sellaista tilaisuutta, jossa jokainen saisi vapaasti, vaikka maksuakin vastaan käydä saamassa virkistystä henkisille ihmiselleen. Seuroja on sääntöineen ja pykälineen, mutta niiden toiminnoista, paitsi maamiesseuran, ei kuulu mitään. - Kirjastoseura taitaa haukotella jo sellaisella suulla, että siitä ei outo ymmärrrä elääkö se vai kuolee. Tosin on sen toimia lamauttamassa jo sopivan huoneiston puute, mutta ei se syy niin suurena haittana ole, että ei saattaisi toimia virkeästi, vaikka pienemmässäkin muodossa.
Halua kyllä on toimintaan silläkin alalla, sitä todistaa täällä nykyään vireillä oleva hanke perustaa voimistelu- ja urheiluseura. Aate on kyllä hyvä ja kiitettävä, mutta se taitaa olla tällä kertaa tarpeeton. Kun kyläkuntamme nuorisoluku on pieni ja niinkuin jo sanoin, entisenkin, nim. Kirjastoseuran rientoja vaikeuttaa huoneiston puute, niin mitenkäs sitten vosi kaksi seuraa, joilla kummallakin on melkein samaa ajatusta sisältävät tarkoitusperät, hyvästi toimia, kun vielä lisäksi uuteen seuraan tulisi suuri osa vanhan seuran jäseniä? Ei mitenkään, vaan luonnollisena seurauksena olisi toisen kuolema.
Sen tähden eiköhän olisi parasta, että uuden seuran perustamishommat jätetään tuleviin aikoihin ja sen sijaan nostetaan Kirjastoseuran ” henki ja elämä”. Tämän luulen olevan helpompaa kuin uuden seuran perustamisesta syntyvien hankaluuksien poistaminen. Ja itse asiastakin on sama, olipa toimivan seuran nimenä mitä hyvänsä. Säännöt jos entisestä tuntuvat hyvin ahtaille, niin sopiihan siihen yhteyteen perustaa esim. puhujayhdistys, siitä kyllä on vähän vaivaa ja paljon hauskuutta, Ottakaapas nämä seikat ensikokouksessa huomioonne, niin ehkä osattaisiinkin sitten puhua muustakin eikä aina leipähuolista." Nimimerkki -ri. ( ilm. Rantolan Lukkari? )
Tärkeä opinahjo oli myös Kainuun kansanopisto, joka aloitti toimintansa v. 1909 Kontiomäen Karhun suuremman asuinrakennuksen pirtissä sekä sen yhdessä kammarissa. Tilan puute oli jo heti alkuunsa huutava, mutta poikien käsitöiden tarpeisiin saatiin vuokrattua pirtti Mäkelästä ja tyttöjen kudonnan tarpeisiin tilat naapuritalosta Purolasta. Nimi muuttui sittemmin Mieslahden kristilliseksi kansanopistoksi.
Oppilaaksi valitulle Anna Lukkarille s. 1899 Purolla (myöh. Kemppainen) lähetetty kutsukirje Mieslahden kansanopistoon vuonna 1926. Nykyään Kainuun Opisto.
Mieslahteen kulkeminen ei ollut aivan helppoa 1900-luvun alkukymmeninä. Seuraavana oppilaaksi hyväksytylle lähetetty tiedote, miten Kainuun Kansanopiston oppilaaksi hyväksytyn tulee jatkossa toimia.
"Avajaiset alkavat maanantaina 25.lokakuuta klo 12 ja päivä käytetään järjestelyihin. Kulkuvälineet Kajaanista Mieslahdelle on hyvät, sillä laiva lähtee Kajaanista iltapäivällä klo 2 ja on Mieslahdessa illalla. Juna, joka todennäköisesti alkaa liikennöidä säännöllisesti Mieslahdella lokakuun alusta 1926, lähtee Kajaanista luultavasti illalla postijunan tultua. Molemmissa matka maksaa 10 mk.
Mukaan otettavia tavaroita: Vaatetavaraa: pito- ja sänkyvaatteet sekä patjankuori. Kirjoja: Raamattu ja virsikirja. Käsityötarpeita: Niitä ostetaan opistolle yhteistilauksella, mutta voi niitä luonnollisesti tuoda itsekin kotoaan, jos sopivia sattuu olemaan. Sellaisia ovat esim. pellava- ja hamppulangat sekä pellava- ja hamppukankaat. Matkavalmiuksia tehdessänne muistakaa, että opistolla eletään vaatimattomasti. Ei tarvitse monimutkaisia pukuja, uudenaikaisia kenkiä jne. Lopuksi toivon, ettei ensi talvi mene oppilailta hukkaan, vaan koituu tosi hyödyksi. Matkalle lähtö on vaikeaa, mutta koettakaa tulla vain niin kuin kotiinne. Varma olen, että opisto jo parissa viikossa teille sellaiseksi muodostuukin."
10. Jukola - maalaisliiton ja maamiesseuran talo 1931
Vuonna 1921 oli maamiesseuran kokouksessa haaveiltu jo omasta talosta, joka oli määritelty rakennettavan Juurikkalahden rannalle. Heikko talousilanne ei ollut kuitenkaan sitä koskaan mahdollistanut ja niinpä maalaisliitto rakensi talon Ohravaaralle vuonna 1931.
Kylätalo ”Jukola” on Maalaisliiton Vuokatin paikallisosaston toimesta Ohravaaralle rakennettu talo vuonna 1931. Talo siirtyi puoliksi Vuokatin maamiesseuralle (per. 1906) vuonna 1933 ja loput vuonna 1946. Puolen hehtaarin tila muodostettiin Joel Heikkisen omistaman Heikkilän tilan Ruunakorven palstan etelänurkasta vuonna 1931. - Talossa järjestettiin monenmoisia kokoontumisia alkaen keväällä 1931. Pääasianaan maaseudun maanviljelysolojen kehittämiseen tarkoitettuja opastuspäiviä kilpailuineen, kokouksia ja iltamia tansseineen jne. - Naisosasto perustettiiin v. 1933. Seudun eri yhdistykset ja harrastepiirit järjestivät myös ahkersti iltamia lopuksi tunnin karkeloineen. Lähikylien ja koko Sotkamonkin nuoriso tapasi useimmiten tulevan kumppaninsa näissä eri kylille rakennetuissa yhteistoimintaan tarkoitetuissa taloissa. Toinen lähiseudun tanssipaikka ja maamiesseuran talo sijaitsi Jormaskylällä ollen nimeltään Mäntylinna vuodesta 1931 alkaen. - Iltamia ja maamiesseuran kokouksia oli aikaisemmin järjestetty eri taloissa esim. Heikkilässä, Purolla, Lääsöllä, Rantolassa, Koljolassa, Rekilässä, Alatalossa, Koskelossa, Kiviniemessä.
Tanssipaikkojen puutetta ei siis podettu ainakaan ennen sotia, jolloin tuli voimaan tanssikiellot ym. tärkeämmät maanpuolustukselliset asiat etusijalla. Jukolaan asutettiin myös Karjalan evakoita 1940-42 ja myöhemmin vielä joku romaaniperhekin asusteli sodan jälkeiseen aikaan aiheuttaen mittavat vahingot rakennukselle. Toiminta vilkastui sodan jälkeen 1946 maissa ja Jukolakin siirtyi kokonaan Vuokatin maamiesseuran haltuun.
Taloon saatiin sähköt 1952 ja 1954 rakennettiin eteisaula naulakoineen sekä käymälä. Sähköt mahdollistivat elokuvanäytännöt, joita olikin runsaasti vuosittain 1950-luvulla. Varmaan kaikki aikansa kotimaiset katsottiin kaksi kerrallaan. Haitarimies nurkassa korvattiin isommilla orkestereilla. Vielä 1964 rakennettiin ravintolasiipi. Elokuvat hiipuivat television yleistyessä 1960-luvulla ja tanssi-illatkin loppuivat tultaessa 1980-luvuille.
Orkestereina oli esim. vuonna 1969 seuraavia :
Olli Pautolan yhtye 1x
Pertti Markuksen yhtye 2x : Urpo Schroderus, Pertti Rusanen, Olli Pautola, Pekka Kuusisto ja Juha Nykänen
Ari Lehtosen yhtye 4x ,
Pepe Jääskeläisen yhtye Paltamosta 5x : Esko Möttönen, Eero Leinonen, Olavi Raunio ja Pertti Jääskeläinen
Extas-yhtye Sotkamosta 1x : Raimo Tervo, Maire Sirviö, Teuvo Piirainen, Sakari Mönkkönen ja Martti Jokelainen
ja 2 x Martti Jokelainen, Teuvo ja Jouko Piirainen sekä Raimo Tervo.
Timo Leskelän yhtye 1x: Leo Rönkä, Raimo Turpeinen, Unto Rissanen ja Timo Leskelä
Ville Arffmanin yhtye Kajaanista 1x : Ville Arffman, Kari Holappa, Jouko Räsänen ja Keijo Pellikka
Eric Lars Four Kajaanista 1x :ohjelmatoimiston kautta.
Melodica-yhtye 1x : Reijo Turpeinen, Veikko Vähärautio ja Lassi Akkanen
Raija-Helenan yhtye 2x : Raija Parviainen, Jouko ja Teuvo Piirainen, Martti Jokelainen
Nykyään talo on vuokrattu Vuokatin metsästysseuran hirviporukalle. Talossa on sähköt ja vesiliittymä ikäänkuin odottaen muutakin toimintaa kuin yhdet hirvipeijaiset vuosittain. - Tosin pientä sisäremonttia kaivaten ja käyttöä vain kesäaikaan.
11. Vuokatin maamiesseuran naisosasto perustettiin vuonna 1933.
Vuokatin maatalousnaisten perustava kokous pidettiin marraskuussa 1933. Maatalousnaisten osasto perustettiin normaalin maamiesseuran kokouksen yhteydessä ja ilmeisesti kokouspaikkana oli Lukkarila, muistelivat osaston toiminnassa alusta lähtien mukana olleet emännät Lyydia Lukkari ja Sylvi Määttä. Virikkeitä ja vauhtia maatalousnaisten toiminnalle oli sillon antamassa kotitalouskonsulentti Henriksson, muistelivat perustajajäsenet. Oman maatalousnaisten osaston perusta-minen vireytti monella tavalla kylän toimintaa ja yhteistyötä erilaisten kilpailujen ja kurssien ansiosta kertoivat Lukkari ja Määttä.
Ensimmäiset luottamushenkilöt perustetulla osastolla olivat Hilja Mustonen ( Rekilä) Aino Arffman ( Puoliväli), Lyydia Lukkari os. Heikkinen ( Lukkarila), Aili Okkonen myöh. Sopanen, Anni Määttä (myöh. Heikkinen Heikkilä), Nanni Korhonen ( Korhola/ Peltola) ja Mandi Heikkinen ( Heikkilä).
Ensimmäinen ruuanlaittokurssi järjestettiin jo vuonna 1934 Rantolassa. Seuraavan vuoden toiminnassa merkittävin tapahtuma oli pihakilpailu ja näin osaston toiminta lähti vireästi käyntiin.
Keskeisin toiminnanmuoto näiden 50 vuoden aikana on ollut kuitenkin kurssitoiminnassa. Niitä on ollut tallukkaan teosta, diettiruoasta, kankaankudonnasta, kodin- ja karjanhoidosta, puutarhanhoidosta ja kaikesta mahdollisesta. Toinen osaston toiminnassa varsin merkittävän osan saanut muoto on ollut erilaisiin kodinhoitoon liittyvien kilpailujen järjestäminen.
Ensimmäinen pihanhoitokilpailu järjestettiin jo vuonna 1935, vuonna 1943 vuokattilaiset kilpailivat pellavan kasvatuksessa. Sittemmin kilpailuaiheena ovat olleet karjanpuhtaus, luudanteko, siipikarjanhoito jne.
Vuokatin maatalouskerholaisten keittokurssit olivat Rönkössä marraskuun 22.—25. päivinä 1937.
Kurssien pitäjänä toimi neuvoja Aili Vuorinen. Kursseilla olivat mukana melkein kaikki kerhotytöt, mutta pojat olivat jääneet jo miesten hommiin, koskapa ei kursseilla ollut kuin pari poikaa. 23 päivän iltana oli kerholaisilla ja naisosastolaisilla yhteinen illanvietto. Aluksi laulettiin yhteisesti. Anni Määttä lausui vieraat tervetulleeksi ja luki kertomuksen »Isäntä emäntänä». Runon »Kotiseudun muisto» lausui Hellin Boman. Kerholainen Kirsti Lukkari luki kertomuksen »Kerholaisten kesäpuuhia.. Alli Lukkari esitti kerhotyönsä vuosikertomuksen. Seurasi väilaika, jolloin arvottiin kerholaisten tekemä kaakku. Ohjelma jatkui sitten laululla »Laulu Kainuulle». Esitelmän liinavaatteiden hoidosta, valmistuksesta ja tarkoituksenmukaisuudesta piti tarkastuskarjakko Martta Säkkinen. Kertomuksen luki Kalle Karjalainen. Runon »Avioliitto» lausui Mandi Heikkinen.
Seurasi sitten kerholaisten palkintojenjako, jonka toimitti neuvoja Aili Vuorinen. I palkinnon saivat Anna Liisa Lukkari, Alli Lukkari, Alli Karjalainen, Olavi Määttä ja Kalle Karjalainen, II palkinnon saivat Kirsti Lukkari ja Malja Korhonen, ja 111 palkinnon Ida Pohjola. Neuvoja Alli Vuorinen puhui vielä kerholaisille kerhotyön merkityksestä ja kiitti kerholaisia siitä innostuksesta, jolla he ovat kerhotyöhön suhtautuneet. Myöskin hän kiitti talon väkeä siitä myötämielisyydestä, jolla he ovat kurssien aikana kurssilaisiin suhtautuneet ja avarat huoneensa heidän käytettäväkseen luovuttaneet.
Seurasi naisosaston 2-vuotisen liinavaatekilpailun palkintojen jako, jonka toimittivat Anni Määttä ja Mandi Heikkinen. I palkinnon saivat emäntä Hilja Lukkari, Rantala, emäntä Lyyti Määttä, Rönkkö, emäntä Anni Lukkari, Puro, ja Helmi Korhonen, Mäkimökki, II palkinnon saivat emäntä Karttunen, Koljola ja Lyyti Lukkari, Lukkarila ja 111 palkinnon saivat sisarukset Mustonen, Sarvivaara, emäntä Karoliina Heikkinen, Heikkilä, ja Aili Okkonen. Lopuksi laulettiin »Olet maamme armahin Suomenmaa». Naisosasto tarjosi kahvit kaikille vieraille ja lopuksi oli kuva-arvoitus. Tähän loppui tämä rattoisa illan vietto ja itse kukin lähti hilpein mielin kotia kohden. Lähde KS 1937 nro 135
Naisosastossa siis opiskeltiin yhdessä maanviljelysseuran konsulenttien opastuksella kaikenlaista kotitalouteen kuuluvaa aihetta ja kokoontuttiin myös ompeluseurojen merkeissä, jotka kuuluivat naisosastojen tärkeään toimintaan valmistaen upeita käsitöitä kahvittelujen ja elämää pohtivien asioiden äärellä. Naisten tärkeää työtä oli myös kotirintamilla neuloa sukkia, lapasia, ommella suojapukuja ym. välttämätöntä tarviketta rintamaoloihin maata puolustaville miehille. Vielä nykyäänkin sukat ja lapaset ovat etenkin mummuväen iltapuhteita. Oman kylän tai kansalaisopiston järjestämät kutomapiirit olivat voimissaan Jukolassa vielä 1980-luvulle.
Maamiesseuran talo, Jukola, oli ollut se yhteinen yrityksemme, jonka hyväksi naiset olivat tehneet työtä miesten rinnalla rakennusajasta lähtien avustamalla mm. varojen hankinnassa.
Naisosasto toimikin vilkaasti hoidellen samalla Jukolan kahviota aina talon toiminnan hiipumiseen saakka. Järjestäen äitienpäiviä joko koululla tai Jukolassa, osastonsa kymmenvuotisjuhlia ja retkeillen kotiseudulla tai naapurikunnissa sekä maatalousalan messuilla. - Sosiaalinen kanssakäyminen toimi henkireikänä maalaiskylien väellä. Vierailtiin naapureissa ja sukulaisissa ilman suurempaa etukäteisjärjestelyä, vainajat saateltiin haudanlepoon kylän yhteisvoimin ja naapuriapua oli aina saatavilla.
Alustus naisosaston ompeluillassa vuonna 1955
Hilja Korhonen
Tokkopa monestikaan jokapäiväisten askareittemme keskellä tulemme pysähtyneiksi ajattelemaan mitä terveys on.Toisin on kun tulemme sairaiksi, silloin vasta sen huomaamme.Terveys on kaikista ominaisuuksistamme se jota tulisi vaalia kuin mitä hyvänsä arvoesinettä, hopeaa tai huoltaa kuten autoa.
Valitettavan usein sen unohdamme emmekä ota vaarin edes pienistä oireista vaan ajattelemme niiden menevän ohi - mitäs siitä ja puhallamme työhön entistä vauhtia päivät pyöreinä.
Kuinka sitten huollamme itseämme? Yksi tapa on suoda joskus, ehkä silloin kun on väsynein, lomapäivä ja jättää kotiaskareet toisille. Piipahtaa lähikaupunkiin kampaajalle ja rentoutua ja odottaa valmista. Päivän voi sitten käyttää muutenkin mielensä mukaan. Esimerkiksi kauppoja katsellen, ehkä hauskassa ravintolassa piipahtaen, jos sellaisen löytää ja olla vain oma itsensä. Voin vakuuttaa, että tämäkin piristää.
Mitä taas tulee kokapäiväisen terveyden hoitoon, katsoisin sen alkavan siisteydestä, puhumattakaan valoisasta mielialasta. Nykyaika tarjoaa niin runsaasti kotitalous- ja rakennusteknillisiä hyvyyksiä, etten siihen puoleen puutu, se saa olla jokaisen kukkaron varassa. Totuus on, että hyvä koti auttaa pysymään terveenä.
Mitkä sitten ovat terveyden lait: Hyvä koti, monipuolinen ravinto, kohtuullinen määrä työtä sekä tarpeellinen määrä lepoa ja vapaa –aikaa.
Tekisi mieli lisätä sopiva määrä huvituksia, mikä ei varmaa olisi pahaksi mielenterveydellemme. Sillä jos aina nuutuneina kannamme huolta tästä ja huomisestä päivästä, emme sillä mitään rakenna.
Jokainen tiedämme mitä raitis ilma ja auringonvalo merkitsevät. Ne ovat niitä ennalta ehkäiseviä ilmaisia lääkkeitä, kun vain muistamme talvellakin tarpeeksi tuulettaa huoneitamme ja nauttia mahdollisimman paljon auringosta – kesällä mieluummin aivan alasti. Jos vielä suunnittelemme ravintomme monipuoliseksi, olemme jo aimo askeleen terveyden tiellä
Se sairauden tie on sitten luku sinänsä ja jätän sen lääkäreiden huoleksi, sillä tarkoituksemmehan on pyrkiä selvittämään kuinka osaisimme säilyttää terveytemme ja työkykymme sekä vieläpä nauttia tästä lyhyestä ajasta, jonka täällä olemme, siihen lienee jokaisella omia reseptejä ja viitttaan vain siihen vapaa-ajan hyödylliseen käyttöön.
Vuokatin maatalousnaisilla toimintansa 30-vuotisjuhla vuonna 1963.
"Vuokatin maatalousnaisten 30-vuotisjuhlaa vietettiin viime sunnuntaina Rekivaaran koululla. Maatalousnaiset omalta ja naapurikyliltä perheineen olivat saapuneet runsaslukuisina kukkasin, kynttilöin ja köynnöksin koristettuun juhlahuoneistoon, missä vieraat toivotettiin tervetulleiksi kahvitarjoilulla.
Ohjelma aloitettiin yhteislaululla, minkä jälkeen tervehdys puheen piti maatalousnaisten puheenjohtaja emäntä Sylvi Määttä. Rekivaaran sekakuoro esiintyi op. Lauri Korhosen johdolla ja neiti Leena Karttunen esitti lausuntaa. Kirjoittamansa historiikin maatalousnaisten 30- vuotistaipaleelta esitti emäntä Anna Heikkinen.
Op. Korhosen ohjaamana koulun oppilaiden nokkahuilukuoro esitti musiikkia ja lausuntakuoro lausui runoja. Neiti Lea Karttunen esitti huumoria.
Kahvitarjoilun ja väliajan jälkeen jatkui ohjelma yhteislaululla ja lasten esittämällä kansanleikillä, jonka ohjasi op. Helvi Lukkari.
Kansakoululaisen Arto Vilmin lausuntaesityksen jälkeen piti juhlapuheen konsulentti Aili Meriläinen. Hän toi juhliväelle mm. Kajaanin Maanviljelysseuran ja maatalousnaisten piirijohtokunnan onnittelut ja jakoi Maatalousseurojen Keskusliiton myöntämät hopeiset järjestömerkit, joita saivat emännät:
Anja Arffman, Elina Korhonen, Hilja Lukkari, Lyydia Lukkari Lukkarila, Lyydia Lukkari Mattila, Sylvi Määttä, lida Tolonen ja rouva Helvi Lukkari.
Merkkien saajat kukitettiin, samoin osaston perustajajäsenet emännät Anna Heikkinen, Aili Sopanen, Anja Korhonen ja rouva Aino Määttä. Oppilaiden esittämän rapsodian, "Maahenki", jälkeen esitti yksinlaulua maanviljelijä Martti Määttä op. Korhosen säestämänä. Vapaan sanan aikana esittivät onnittelut juhlivalle järjestölle Jormasjoen maatalousnaisten puolesta emäntä Maila Mähönen ja Sotkamon muiden maatalousnaisosastojen puolesta paikallinen kotitalousneuvoja.
Adressein olivat muistaneet Mandi Härkönen, Helvi Holopainen ja Tuhkakylän maatalousnaiset.
Tilaisuuden lopettajaissanat lausui emäntä Pirkko Kähkönen ja adventtivirsi päätti onnistuneen juhlan."
Vuonna 1983 vietettiin vielä toiminnan 50-vuotisjuhlat. ( Lisää kuvagalleriassa)
Pikkupakina kesäretkeltä 1980-luvulla:
Vanhan hyvän ajan malliin tekivät Vuokatin maamiesseura ja naisosasto kesäretkensä 29.6. Tällä kertaa tuonne Pohjanmaalle Nivalaan ja aina Kalajoen hiekkasärkille asti. Mukana olikin Kainuun Liikenteen suurimman auton verran 50 henkilöä täältä Rekivaaralta ja lähiseudulta.
Kaunis kesäaamu oli houkutellut tälle pitkälle päivän matkalle isoja ja pieniä isäntiä ja emäntiä, koska sattui nun mukavasti, että tämä reissu oli melkein sukulaismatka meille.
Siksipä olikin ensimmäinen etappi Nivalassa, jossa isännöi aivan kunnanjohtajana naapurinpoika, Paavo Karttunen, ja hänen luokseen me koko porukalla linjurista laskeuduimme Nivalan virastotalolle jossa Paavo-poika oli itse perheineen meitä vastaanottamassa. Tervehtijöinä oli myös Nivalan maa- ja kotitalousnaisia, jotka opastivatkin meidät kunnanjohtajan tarjoamille päiväkahveille. kahvi maistui pitkän automatkan jälkeen aivan virkistävältä uudessa kunnantalossa.
Hetken juteltuamme siirryimme valtuustosaliin, jossa kunnanjohtaja kertoi meille nykyisen kotipaikkansa kuulumisia ja elinkeinoelämää ja paikkakunnan oloja sekä näytti vielä videolta Nivalan kunnan elämää. kun kotikylän väki oli vieraana.
Koska aikataulumme oli aika tiukka läksi itse kunnanjohtaja meille retkioppaaksi kiertoajelulle ja Kyösti Kallion museoon, jonne Nivalan kunta kustansi meidät koko joukon. Kiitos siitä!
Meillä oli vielä ilo saada museon esittelijäksi itse preseidentti Kallion Kaino- tytär, joka täysin asiantuntevasti ja lämpimästi kertoi isänsä ja veljensä elämäntyöstä. Samalla hän muisteli ja esitteli kotoaan Heikkilästä tuotujen esineiden ja sukuaarteiden valossa vaikeiden aikojen presidenttiä, Kyösti Kaliiota, jonka meistä harvat enää henkilönä muistavat.
Täällä museossa kului aika aivan liian nopeasti, joten oli jatkettava matkaa.
Kiitimme Paavo-poikaa pienellä muistolahjalla, jonka oli tehnyt Saviahon Puutyö Sotkamosta. Pöllö-Kello muistuttaa aina ajan kulumista siitä kesäpäivästä.
Matka jatkui uuteen retkikohteeseen Kalajoelle ja meillä retkeläisillä alko jo puolinen muistua mieleen, joten heti saavuttuamme meren rannalle pysäköimme linjurin paikallisen hotellin eteen, jossa jo ruoka odottikin valmiina. Voitte arvata, että pihvi maistui!
Katseltuamme vähän aikaa hotellista hiekkarantaa ja meren aaltoja, laskeuduimme rannalle polskimaan oikein meriveteen. Kiertelimme reilut 3 tuntia meren rannalla, hiekalla ja huvi-puistossa joten ilta oli jo pitkällä kun läksimme toiseen kyläpaikkaan, jossa emännöi toinen naapurimme, Anja Leevinsä ja perheensä kanssa Kiviojalla vauraassa maalaistalossa.
Oli kerrassaan hienoa, että Anja oli kutsunut koko entisen kylänsä väen lämpimäisiltakahville kauniiseen kotiinsa. Onhan se pitkä aika ihmiselämässä 25 vuotta, kun hän läksi Sotkamon maisemista uuteen paikkaan ja vielä maalaistaloon emännäksi. Sen näki retkeilijäkin, ettei isäntä-Leevi suotta kehunut, että Sotkamossa kasvaa hyviä emäntiä — siitä kertoi jo kotona tehdyt käsityöt, puutarha, kymmenet kauniit kukkaset ja koko koti sekä hyvin hoidettu pihapiiri. Isäntä, Leevi Kivioja kertoi meille sukutilansa vaiheita ja paljon myös kotipitäjästään Kalajoesta ja muistelipa hän vielä maatalouharjoitteluaikaansa Nivalan Heikkilässä.
Voi kun olisi ollut vielä paljon juteltavaa, mutta edessä oli pitkä kotimatka, joten lauloimme muutaman tutun laulun, kiittelimme isäntäväen ja annoimme muistoksi Puunmuotoilija Piipposen töitä.
Kun oli iloinen iltahetki vierähtänyt ja oli kotimatkan aika. Onnistuneen retken puolesta parhaat kiitokset Paavo Karttuselle, Anja ja Leevi Kiviojalle, Nivalan maatalousnaisten edustajille Pirkko Kalliolle ja emännille sekä erikoisesti bussimme kuljettajalle, Hannu Ahoselle turvallisesta matkasta.
Pirkko Kähkönen
Naisosaston ja maamiesseuran viimeinen kokous 8.2.1991
8.2.1991 pidetyssä viimeisessä Vuokatin maamiesseuran naisosaston kevätkokouksessa Lukkarilassa oli läsnä 9 jäsentä.
Kokouksessa käsiteltiin toisen kerran yhdistyksen nimi- ja sääntöuudistus, jossa vahvisettiin syyskokouksen päätös uusi nimi Rekivaaran kyläyhdistys. Säännöt hyväksyttiin mallisääntöjen mukaisina paitsi, että 65 vuoden ikärajaa ei noudateta johtokuntaa valittaessa.
Naisosaston toiminta yhdistettiin Rekivaaran kyläyhdistyksen toimintaan ja kokouksen pöytäkirja jatkui Rekivaaran kyläyhdistyksen pöytäkirjassa. Kokouksen puolesta sihteeri Liisa Korhonen.
Yhteistoiminnan hiipuminen ja koulun lakkauttaminen
Seutukunnan yhteistoiminnan kuihtumiseen oli myös mielipahaa aiheuttanut Rekivaaran kyläkoulun lakkauttaminen 1995. Koulussa olleet vähäiset lapset siirrettiin Juurikkalahden koululle. - Muutos on aina vaikeaa hyväksyä lyhyellä tähtäimellä.
Sittemmin koulu myytiin Pirkko Konosen ja Tarja Laatikaisen pitopalveluyritys Rekikestille, josta he aikoinaan luopuivat. Sen jälkeen omistajana oli Riitta Menander pitäen yllä latukahvilaa ja pitopalvelutoimintaa muutaman vuoden. Nykyään tuo Rekikestinä tunnettu entinen kansakoulu on yksityisomistuksessa.
Muuttohalukkuus poispäin Vuokatinkin kyliltä näkyi sotavuosien jälkeen. Suuntana joillakin oli Amerikan manner, joillakin naapurimaamme Ruotsi. Muuttoliike Suomesta jatkui vielä vilkkaana koko 1960-luvun ajan lähinnä Ruotsin autotehtaille. Seuraavina vuosikymmeninä luovuttiin pikku hiljaa maatalouden harjoittamisesta enimmäkseen kannattamattomana tai viljelijäväestön jo eläköityessä. Nuoret sukupolvet koulutettiin uusiin palveluammatteihin ja mieluummin vielä tähtäin oli virkamiehistä professoreihin yms. Kuihtuva maatalousyhteisö ja kotitiloille jääneet pojat muualta tulleine puolisoineen eivät enää tarvinneet yhteistoimintaa vanhaan malliin. Uudet tuulet ja uusi tekniikka korvasivat naapurit. - Muuttoaaltoa tapahtuu vielä lähinnä lapsensa maailmalle kouluttaneiden vanhempien muuttaessa kirkonkylän kerrostaloihin. Toisaalta nuorten perheiden muuttohalukkutta takaisin maalle päin ilmenee uudisasutuksen muodossa ja joku nuorempi sukupolven edustaja jatkaa vielä esi-isiensä maatyötä uudistamalla elinkeinoaan itselleen sopivaan muotoon. Takaisinpaluuta ilmenee myös eläköitymisistä johtuen eli työelämäuransa muualla viettäneitä palailee synnyinkotiinsa eläkepäivikseen. Kiantajärven rannat ja muidenkin vesistöjen rannat ovat täyttyneet kesäasukkaiden mökeistä, joten elämää ainakin kesäisin jatkunee eteenkin päin.
Vuokatin maamiesseuran viimeaikaiselta toimialueella lypsykarjataloudesta on luovuttu kokonaan. Seudulta löytynee vain kolme/neljä viljelijää, kaksi emolehmätilaa, yksi juurikasvintuotantotila sekä pari-kolme majoitus- ja matkailualan harjoittajaa, suksitehdas, autokorjaamo ja kivilouhos. Loput maatilat ovat peltonsa vuokranneita tai metsätiloja ja aktiiviväestön työpaikat löytyvät lähialueen erilaisista palveluammateista.
Lähteinä: Kajaanin maanviljelysseuran vuosikirjat 1906-35, Vuokatin maamiesseuran ja maatalousnaisten vuosikertomukset, kirjanpidot, hakemukset, valokuvat ym. paperit (talletettu kunnan kotiseutuarkistoon)
Sukujen valokuvia.
Kainuun alueen sanomalehtiä vuoteen 1939 saakka.
Mikäli joku artikkeli kiinnostaa ja on liian pienellä, mene ko. lehteen alla olevan osoitteen kautta. Valitse yläriviltä "lehdet" > alle aukeaa lista lehdistä tai kirjoita lehden nimi esim. Kainuun Sanomat ja alle ilmestyy Kainuun Sanomat ilmestymisvuosilukuineen > valitse alta ne "Kainuun Sanomat" ja lisää sitten etsimäsi vuosiluku > ilmestyy sen vuoden kaikki lehdet ja niistä voit etsiä kuvan alla olevan vuosiluvun ja numeron avulla ko. artikkelin suurentamalla sitä. -Hakusanana vuosikerran sisällöstä toimii näissä yleensä "Vuokatti" kaikissa lehdissä, jolla löytää helposti erilaisia artikkeleita. Myös Sotkamo-sanalla löytyy runsaasti mainintoja Sotkamon asioista vanhoissa etelän lehdistä esim. Uusi Suometar.
Lehtileikkeet löytyvät täältä: https://digi.kansalliskirjasto.fi/search ( Kuvaa napauttamalla se suurenee.)