Yhdistysten ja yhteisöllisyyden toiminta-aikaa Alasotkamolla   Koonnut Kaarina Lukkari

1900-luvun alkuvuosikymmenet kasvattivat Vuokatin asukkaiden yhteistoimintahenkeä Alasotkamon  kyliin ensiksi perustettujen Vuokatin maamiesseuran  vuonna 1906 sekä Vuokatin kansakoulun vuonna 1908 siivittämänä  innokkaiden vetäjiensä johdolla.  Toiminta-alueena voidaan katsoa olleen Vuokatin vaara-alueen kylät Hyvölänkylältä-Itäniemen kylälle.(Loppuosan kuvat suurenevat ja selite ilmestyy näkyviin  napauttamalla kuvaa)

Yhdistyksiä

1.Vuokatin maamiesseura 1906 -1991  ( jatkuu myöh. )

2.Vuokatin kansakoulu vuonna 1908  ja  kirjastopiiri 1911

Kajaanin lehti 20.03.1912 no 33  Kirje Wuokatilta: Muutamia wuosia sitten alkoiwat ukot pyhäiltoina istuskellessaan tuumia, että pitäisi se tännekin Wuokatille perustaa kansakoulu, sillä onhan tämä Wuokatti kaunista seutua, niin saisi tätä wielä koulukin kaunistaa. Nuo ukkojen tupakkatuumat toteutuiwatkin. Tänne perustettiin koulu, joka nyt on jo toiminut neljättä wuotta.

Ensin opetettiin lapsia kolme wuotta wuokrahuoneissa, joka tietenkään ei tilan ahtauden wuoksi ollut niin käytännöllistä kuin nyt tänä talwena, jolloin on ollut omat tilawat huoneet. Mutta tuo koulu toi paljon muutakin mukanaan, eikä ainoastaan sen, että se on perustettu ja siinä lapsia opetetaan. Jo ensi talwena kun koulu oli käynnissään alkoi kylän nuoriso hommata kirjaston perustamiseksi iltamia opettajan kanssa, joka tietenkään ei ollut mikään houkkamainen aije. - Iltamia sitten pidettiin ja niin saatiin jo wähän rahaakin kertymään tulewan kirjaston hywäksi, niin että se alulle saatiin ja sijaitsee se nyt koululla opettajan hoidon alaisena. Kirjastossa on oikeastaan kolmekin eri kirjastoa, nimittäin: maamiesseuran kirjasto, nuorisokirjasto ja lasten kirjasto.

"Wuokatin Kirjastoseura on wapaata kansanwalistustyötä warten perustettu Sotkamon Alasotkamossa. Sen ohjelmana on pitää kunnossa ja kehittää kirjastoa ja lukuhuonetta, toimeenpanna esitelmätilaisuuksia, opintokerhoja ja kestustelukokouksia, iltamia ja seura on liittynyt jäseneksi Suomen Kirjastoseuraan." ( Kajaanin lehti 1911 nro 36)

Vuonna 1911 Sotkamon Wuokatin piirikirjastolle on Kansanwalistusseura eduskunnan myöntämistä Långmanin waroista antanut 25 markan apurahan ja saman suuruisen awun Werner Söderströmin rahaston korkowaroista Wuokatin Lastenkirjastolle. Kummassakin lahjassa saadaan 10 markan arwosta seuran määräämiä kirjoja, 15 markan edessä saa kirjasto itse walikoida.- "Wuokatin Maamiesseuran kokouksessa Purolla t. k. 10 pw. päätettiin lähettää keskustelukysymykseksi Kaj. Maanwiljelysseuran kokoukseen: „Maamiesseurojen kirjastot ja opintopiirit". Alustajaksi lupautui opett. H. Pulkkinen. - Neuwoteltiin kotieläinrohtolan hoidosta. Päätettiin kantaa jäsenmaksua 10 penniä wuoden wanhaa eläintä, paitsi ei lampaita, kohden. Wain jäsenille annetaan tarpeentullen apua. Joka ei ilmota kaikkia eläimiään, niin sitä ei oteta jäseneksi. Hoitajalle maksetaan 10 markan hoitopalkka wuodessa." Kajaanin Lehti 15.12.1911 no 145

3. Sonniyhdistys 1908 ( Arvo-sonni) ja Karjuyhdistys   "Emännät etunenässä.  Helmikuun 27 päiwä 1908 oli merkkipäiwä Kajaanin kihlakunnassa, — ehkäpä koko Suomessakin. Tällöin oli Wuokatin maamiesseuran maamiespäiwillä kysymys sianhoidon muuttamisesta wähä kerrassaan todelliseksi sianhoidoksi, t. s. sika, tuo kotieläin, jonka hoitoa monet kokeneet sanowat kaikkein kannattawimmaksi, on saatawa Kajaanin seuduillakin antamaan kaiken sen läskin, mitä täällä syödään, jopa ajan oloon paljon enemmänkin.- Puheet johtiwat siihen, että tässäkin asiassa on maamiesten ehdottomasti liityttywä yhteistoimintaan. Hywää sikarotua on ehdottomasti käytettäwä. Sen hankkiminen joka taloon ja mökkiin yht'äkkiä ei tietysti wähäwaraisissa oloissa tule kysymykseenkään. On sensijaan harkittawa kyläkuntaan yksi ulkolaisrotuinen karju, monen talon ja mökin yhteiseksi siaksi; itsekullakin on oma tai omat maatiaisemakkonsa; joka taloudessa on wähä sikoja talwella, paljon kesällä, jolloin lämpösiä sikahuoneita ei tarwita ja jolloin mieluisinta ja helpointa ruokaa, wihantaa, saadaan, — näin puheli ja pitkältikin selitteli esitelmänpitäjä.- Maamiehet, isännät, pysyiwät kylminä, wälinpitämättöminä, — ajatteliwat waan wihantarehujaan, joitten siemeniä oliwat wähä aikasemmin yhteisesti tilanneet, ja yhteistä hywää sonniaan, jonka juuri oliwat päättäneet ostaa.- Mutta tähänpä eiwät tyytyneet Wuokatin maanaiset, emännät, waan sanoiwat heti päättäwästi: „Nyt se onkin meidän wuoromme, me pidämme huolen sianhoidon muuttamisesta toiselle tolalle, kuin millä se tähän asti on ollut. Jos eiwät miehet perusta karjuyhdistystä, niin me perustamme"! Ja kohta oli alun toistakymmentä emäntää jäseninä karjuyhdistyksessä. Toisia tiedettiin liittywän, jahka waan heille saadaan asiasta puhutuksi.- Merkkipäiwä siis tuo päiwä hywinkin! Silloin emännät tositeossa näyttiwät, että se aika on jo ollut ja mennyt, jolloin isännät owat kaikkine kaikessa. Emännät owat näyttäneet kukin, että ailloin he yhteishommin ryhtywät talousasioiden korjaamiseksi, silloin ei liikoja witkastella: maanwiljelysseuralta on jo hankittu säännöt yhdistykselle, on saatu samalta seuralta lupa tuntuwaan awustukseen karjunhinnan maksussa (% sen hinnasta) ja — mikä parasta — on jo Etelä-Suomesta tuotu yhdistykselle 6-kuukautinen karju. Näillä hommilla owat Wuokatin emännät näyttäneet esimerkin toisten seutujen emännille, esimerkin, joka siksi todella kelpaa."   

Maamiespäiwiä oli kolmet. Ensimäiset pidettiin Koljolassa 27 p:nä helmikuuta 1908. Useita esitelmiä kuultiin. Karjanhoitokonsulentti U. Bask puhui karjanjalostamisesta ja karjanhoidosta, josta keskusteltua tultiin siihen onnelliseen tulokseen, että perustettiin Wuokatin sonniyhdistys. - Maanwiljelysseuran sihteeri H. I. Linna puhui maanwiljelyksestä, sianjalostuksesta ja sianhoidosta, josta keskusteltua perustettiin Wuokatin karjuyhdistys."  (Kajaani Lehti 04.04.1908 no 37)

4.Voimistelu- ja Urheiluseura 1911  Seura oli perustettu vuonna 1911. Miehiä liittyi heti 16 henkilöä ja kokoontumispaikkana oli kansakoulun sali sunnuntaisin klo 16 alkaen. Naisillekin voitiin haluttaessa perustaa oma seura.  Monipuolista urheilutoimintaa olikin jatkunut vuosikymmeniä ainakin sodan jälkeiseen aikaan saakka koulutoimen piirissä. Ilmeisesti seuratoiminta oli kuitenkin jo hiipunut vuosien kuluessa.

5.Eläinsuojeluyhdistys ja Sylviakerho 1911  kokoontuivat kansakoululla johtajanaan opettaja Hannes Pulkkinen. Hannes taisi olla tyytymätön toimintaan ja muutti Lappeenrantaan. 

6.Vuokatin Osuuuskassa perustettiin  11.11.1919. Perustamassa oli 15 talollista ja lohkotilallista. Puheenjohtajaksi valittiin Vesteri Arffman Juurikkaniemestä ja kassa toimikin sitten siellä. Taustavaikuttajana oli myös opettaja Matti Lukkari. Toiminta yhdistettiin Jormasten osuuskassaan 11.09.1938. ja samalla heidän toimistonsa päätettiin siirtää Rannan talosta kirkonkylälle  toimialueenaan koko pitäjä. Kassa sai nimekseen Sotkamon osuuskassa. Hallituksen pj. toimi J.H. Meriläinen ja varalla Ville Niskanen, muita Alex Sirviö, Juho Tuhkanen,  Martti Kilpeläinen, Jaakko Heikkinen, varalla E. Heikkinen ja Iivar Arffman. Lähde: Dosentti Reijo Heikkinen

7. Suojeluskunnan Vuokatin alaosasto n. 1920 opettaja Matti Lukkarin johdolla. 

8. Vuokatin nuorisoseura perustetaan (Kainuun Sanomat 1925 nro  105 )

"Kylän väestöstä on suuri osa vanhoillista, asettuen jyrkästi nuorison valistuspyrinnöitä vastustamaan. Hajanainen asutus tuntui myöskin vaikeuksia tuottavan. Kotikasvatusyhdistyksen kerho on toiminut useampana vuotena. 

Nuorisoseura perustettiin, joskin vain pienehköllä joukolla, mutta kaikesta päättäen näytti alku varsin lupaavalta. Seuran nimeksi hyväksyttiin ”Wuokatin nuorisoseura” ja sen esimieheksi valittiin maatalousteknikko Kalle Lukkari Rantolasta. Samoin perustettiin nuorisoseuralle opintokerho ja sen johtajaksi neiti Aune ( Aino) Määttä Rönköstä. Opintokerhot Vuokatilla ja Teerivaaralla.

Maatalouskerhon perustamista myös suunniteltiin. Oman talon aikoi seura heti pystyttää ja olikin puuha jo hyvällä alulla. Seuraavan päivän auringon Wuokatin waaroja kullatessa johti matka luonnon ihanien seutujen läpi."- Sotkamossa toimi jo vuonna 1891 perustettu Sotkamon nuorisoseura, johon kuului nuorisoa pitkin pitäjää. Esim. Naapurinvaaran huvikeskus on vieläkin heidän vastuullaan. - Sotkamon Nuorisoseuralla oli vuonna 1915 yhdessä Salmelan huoneessa lamppu ja  sanomalehtiä sekä aikakauslehtiä luettavana. Seura päätti avata lukusalin myös Vuokatin Koljolassa ja Naapurinvaaran Heikkilässä, joista löytyisivät samat lehdet paikallisille seuroille luettavaksi. ( Kaikuja Kajaanista 1915 nro 77)

9. Vuokatin/Juurikkalahden kotikasvatusyhdistys 1920-luv. alkaen kansakoululla. Oppilaita opastettiin kaikkeen kunnialliseen elämään. - Koti, uskonto, isänmaa ja raittius olivat pääjohtolangat  kaikessa  opetuksessa. 

10. Jukola,  Maalaisliiton talo Ohravaaralla oli valmistunut jo maaliskuussa 1931.  Puolet talosta myytiin maamiesseuralle vuonna 1933 ja loput 1946. ( jatkuu)

11. Vuokatin maamiesseuran naisosasto 1933-1991. (jatkuu)

12.Jormasjoen maamiesseura 1928 ja Mäntylinna 1931. Jormasjoen koulu aloitti toimintansa 1.10.1894 ja  lakkautettiin 31.7.1973. (Haapalanlahdelle perustettiin oma maamiesseura 1920 ja koulu 30.8.1924)

13.Teerivaaran maamiesseura 1931 ja Kiantaperän mms 1934. Alasotkamolla toimi Etelä-Sotkamon maamiesseura per. 1930. 

14.Sotkamon metsästysseura 1931 ja Juurikkalahti-Teerivaaran sekä Vuokatin metsästyseurat perustettiin 1960-luvulla.  Ennen Vuokatin alueelle perustettua Juurikkalahden-Teerivaaran metsästysseuraa alueella metsästivät Sotkamon metsästysseuran jäsenet. Vuosittain oli lehdessä ilmoitus missä muiden metsästys oli kiellettyä. Talot ilmoittivat myös itsenäisesti kenen mailla ei saa metsästää. -1960-luvulla alettiin perustamaan paikallisia metsästyseuroja, koska hirvenmetsästykseen oli aikaisemmin annettu lupa vain yhdelle henkilölle ja lakimuutos ei enää sitä sallinut, niinpä piti perustaa yhdistyksiä ko. luvan saamiseen. Metsästysseurat päättävät myös muiden riistaeläinten metsästyksestä alueellaan ja harjoittavat riistanhoitoa.- Sotkamon metsästysseuran vuosijahteja järjestettiin seuran perustamisvuodesta 1931 lähtien monissa taloissa alkaen Sumsan Ruokalahdelta 1931, jatkaen Kivelässä 1932, viidennet ja kuudennet täällä Puron taloissa Lukkarilan ”papan” toimiessa isäntänä. Ensimmäiset ajokokeet järjestettiin Kurikan talossa Ontojoella ja myöhemmin myös täällä Vuokatin maisemissa. Kuvat vanhoissa kuvissa.  ( Lähde: Sotkamo-lehti 30.8.2011) 

15. Juurikkalahden Kiri 1947   Eräällä kuhien uistelureissulla öiseen aikaan 1947 opettajana ollut Pentti Teno saatiin koulun vahtimestarin Helmi Härmän ja miehensä Saulin toimesta houkuteltua tukemaan urheiluseura-ajatusta. Teno keskustelikin asiasta kyläläisten ja Toivo Lanamäen kanssa ja ehdotettiin, että kylälle perustettaisiin Jymyn alaosasto ja niin 9.2.1947 kokoonnuttiin joukolla perustamiskokoukseen. Seura nimettiin Juurikkalahden Kiriksi ja puheenjohtajaksi ja sihteeriksi valittiin Kauko Määttä läheisestä Tapiolan talosta. Jäseniä liittyi heti kolmisenkymmentä. Sarjahiihdot aloitettiin jo 18.helmikuuta. Pentti Tenon nimimuistiin  oli jäänyt joitakin urheilullisia henkilöitä kuten Rönkön Olavi Määttä, Puron Vilho Lukkari, Ansamäen Oskari Ronkainen, Lähtölän Anna ja Eero Piipponen sekä Nurkkalan Arffmannit. Hyviä hiihtäjiä oli koululaisissa oli ollut Benjam Hiljanen, Martti Lukkari, Veikko Pohjola ja Partasen sisarukset Sirkka, Eeva ja Tauno. (Lähteenä Toini Vinha-Mustosen vuonna 1998 kokoama Juhla-Juurikka s. 27)

Myöhemmin 1950-60-luvuilla Rantolan poika, Tauno Heikinpoika Lukkari s.1938, olikin ollut huipputasonhiihtäjä osallistuen ulkomaillakin järjestettyihin mestaruuskilpailuihin. Opettaja Matti Lukkarin pojat aikoinaan olivat myös kovia urheilumiehiä etenkin suojeluskunnan kisoissa kuten monet muutkin sen aikaiset nuorukaiset pitkin pitäjiä.   - Juurikkalahden Kirin nimi on putkahtanut aina silloin tällöin esille ja niinpä se lieneekin toiminut sittemmin kirkonkylällä päin ehkä jalkapalloilun merkeissä? 

16.Rekivaaran kyläyhdistys ry  1991, omistaa edelleen Jukolan maamiesseuran talon, joka on vuokralla Vuokatin metsästysseuran hirviseurueella. 

17.Juurikkalahdessa ja Teerivaaralla oli toiminut oma kyläyhdistyksensä ainakin 1980-luvulta alkaen ja esim. Tietotupa 1990-luvulla. Nykyään Juurikkalahden seutu ry toimii vielä alueen kylien yhteistoiminnan vetäjänä. 

Tarkempia tietoja seuraavien yhdistysten toiminnasta ja tietoja Kainuun ammatillisesta- ja sivistyksellisestä koulutuksesta.

1. Vuokatin maamiesseura perustettiin 1906 Vuokatin Koljolassa tai Purolla.  Maatalous ja maaseudun olot alkoivat kehittyä Kainuussakin 1900-luvun alulla perustetun Kajaanin maanviljelysseuran ja sen alaisten maamiesseurojen toimesta. - Niinpä tämän Vuokatin maamiesseura perustettiin 22. joulukuuta 1906 kehittämään alueen maanviljelystaitoja. Seura oli kolmas Sotkamon alueelle perustetuista seuroista. Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat Kusti-Pekka Korhonen Koljolasta, Eera Lukkari Rantolasta, Heikki Lukkari Purolta, Vesteri Arffman Lehtoniemeltä, Pekka Huusko Juurikkalahdesta, Kusti Määttä Laajanniemeltä, Juho Lukkari Itäniemestä, J. Vilmi Ohravaaralta, Teemu Moilanen Murtoniemeltä. 

Ensimmäinen tilinpäätös oli allekirjoitettu Purolla vuonna 1908. Toiminta lähtikin reippaasti alulle ja ensimmäisenä toimintavuonna 1907 jäseniä saatiinkin jo 87 henkilöä. - Elokuulla järjestettiin Juurikkalahdessa karjanäyttely, jossa jaettiin lehmille 8 II palkintoa ja 31 III palkintoa ja rahaa kertyi 86 markaa eli eniten koko kihlakunnan alueella järjestetyissä näyttelyistä.- Suurinta virkeyttä puhalsi seuraan kuitenkin Mustolan näyttely- ja maamiespäivät syyskuun 9.päivänä 1907. Ennen näyttelyä metsänhoitokisaan oli ilmoittautunut vain 4 taloa, mutta näyttelyn jälkeen jo 25 taloa. 

Kajaanin Lehti 21.10.1907 no 122  Mustolan näyttelyn palkinnot: Vuokatin maamiesseura. Makkilannanhoitokilpailusta: I palkinto 17 mk. Pekka Huusko, Juurikkalahti Kusti Korhonen, Koljola II palkinto 15 mk. Heikki Lukkarinen, Purola. Westeri Arfman, Lehtoniemi. I. Arfman, Juurikkaniemi. III palkinto 8 mk.Matti Lukkarinen, Purola. - Turnipsinwiljelyskilpailusta. I palkinto 9 mk Wester Arfman, Lehtiniemi. Eero Lukkarinen, Rantala.II palkinto 7 mk.Pekka Huusko, Juurikkalahti. Juho Mustonen, Kemppaala. III palkinto 5 mk. I. Arfman, Juurikkaniemi.- Kyökkikasweista ryhmissä. I palk. 4 mk.Kalle Karjalainen, Keskitalo? II palkinto 2: 75 p. Kusti Korhonen, Koljola. Heikki Korhonen, Tikkalanniemi.III palkinto 2 mk. Anni Hywönen, Lepikko. Wester Arfman, Lehtoniemi. Jaakko Arfman, Juurikkaniemi. Eero Lukkari, Rantala. Matti Lukkari, Purola.Ylim. palk. j mk. Pekka Huusko, Juurikkalahti. Wappu Lukkari, Purola.- Säilykkeistä. II palkinto 2 mk. Eero Lukkari, Rantala, kananmunista. II palkinto 5 mk Kusti Korhonen, Koljola, suolat. sienistä.- Ohrat. I palkinto. Jaakko Arfman, Wuokatti. II palkinto.Antti Karjalainen, Wuokatti. Kusti Määttä, Wuokatti.III palkinto.Eero Lukkari, Wuokatti. Wester Arfman, Wuokatti.- Rukiit.II palkinto.Jaakko Arfman, Wuokatti. Matti Lukkari, Wuokatti. Eero Lukkari, Wuokatti.III palkinto.Matti Lukkari, Wuokatti.- Kaurat.I palkinto 2 mk.Matti Lukkari, Wuokatti.III palkinto 1 mk.Jaakko Arfman, Wuokatti. Matti Partanen, Wuokatti.- Hampun siemenet.I palkinto 2 mk.Jaakko Arfman, Wuokatti.II palkinto 1: 50 p.Wester Arfman, Wuokatti.III palkinto 1 mk.Eera Lukkari, Wuokatti. Matti Partanen, Wuokatti.- Timotein siemenet.II palkinto 5 mk. Heikki Korhonen, Tikkalanniemi.III palk. 2 mk.Antti Karjalainen, Wuokatti.- Tupakan siemenet.II palkinto.Jaakko Arfman, Wuokatti.III palkinto.Eero Lukkari, Wuokatti.- Vilkkaan seuran toimialuetta oli Hyvölänkylän Lepikosta Eevalan, Vaarankylän  kautta Murtoniemen kylille saakka käsittäen Kiantajärven itärannan talojakin. Yhteistoiminta hiljeni sittemmin huomattavasti monen alueen kyläryhmän saadessa oman kansakoulunsa ja heidän perustaessaan omia maamiesseurojaan pitkien välimatkojenkin takia.

Maamiesseura toimi Kajaaniin vuonna 1904 perustetun Kajaanin Maanviljelysseuran alaisena. Pääseuran tehtävänä oli maanviljelysolojen parantaminen, karjatalouden elvyttäminen ja sen tuotannon ohjaaminen tehokkaampiin tuotantomenetelmiin kaikkialla kihlakunnassamme. Yhdistys kuului osana Suomen Maatalousseurojen Keskusliittoon, jonka jäseninä olivat kaikki Suomeen perustetut maanviljelysseurat ja maataloudelliset erityisyhdistykset, joita oli esim. vuonna 1924 19 maanviljelysseuraa sekä 11 maataloudellista erityisyhdistystä.

Vuonna 1906 Maanviljelysseura pani alulle toimenpiteet hevoshoidon edistämiseksi. Sanottuna vuotena seura sai ensi kerran valtionapua hevosasian ajamiseksi. Syyskuun 26.päivänä 1906 vahvistettiin Kajaanin kihlakunnan hevossiitosliiton säännöt. Näyttelyitä pidettiin jo samana vuonna eri puolilla Kainuuta. Hevosia oli niissä palkittavina jo 130 kappaletta. Kilpa-ajot järjestettiin joulukuussa Kajaanissa 15 hevosen voimin, joista 8 palkittiin. Liitolla oli vaikeuksia toimia täysipainoisesti seuraavana vuonna, koska sääntöpykälät eivät tulleet oikein täytetyksi, sillä hevoskasvatuksen edistämiseksi pykälien mukaan Kainuussa ei vielä ollut toimivia hevosyhdistyksiä. - Tosin oli oriyhdistyksiä Kuhmonniemellä, Sotkamossa, Pohjois-Paltamossa ja Puolangalla, mutta kenelläkään niistä ei ollut kantakirjaan otettua siitosoritta tai tammaa, mikä esti itsenäisen toiminnan.

Maanviljelysnäyttely ja karjanäyttely syyskuun 4. ja 5.päivinä 1906 Seppälän maanviljelyskoululla. Jo juhlaportista sisäänastuminen pani tulijan juhlatuulelle. Sinivalkoiset liput, hiljaisen etelätuulen huokuessa, vilkuttivat siellä ja täällä pylväitten ja tankojen nenissä. Luojan aurinko helotti niin vilpittömän puhtoisena taivaan laella.

Maanviljelysseuran sihteerin ja maanviljelyskonsulentin, Akseli Hahlin, ensimmäisiä kosketuksia Kainuun maaseutuun vuonna 1906.
"Usein tulin sydänmaan taloon, jossa isäntä rankakasan vierellä kapsutteli kesäksi kasapuita tai lyhenteli tanhuan katoksen alla havunrankia lehmien vuoteeksi. Ajaa karautin talon pihalle, jossa nuoren hevoseni tervetuliaishirnunta veti pirtin lasit täyteen sekä vanhoja että nuoria, kaikki uteliaina tähystäen tuota tuntematonta taloon tulijaa. Hevosen kiinnipantua menin portaille, johon isäntäkin oli vastuukseen tullut, jottei tuo outo vieras vain pirttiin pääsisi, kun se kumminkin herralta näyttää. "Hyvvee päevee!" "Onkos se isäntä kotona?" "Ky-kyl-lä. Vieras on hyvä ja käypi huoneeseen!" Kun kamarissa heitetään turkki päältä ja on pantu hatun kera naulaan, pyydetään istumaan ja isäntä kysyy : "mistä kaukaa vieras ? minne matkalla ? oletteko jo naimisissa ja loppujen lopuksi mittee työ tiällä kuleksitta ?"
Viimeisen mielestään tärkeimmän kysymyksen tehtyään ja vastaukseksi saatuaan: "minä olen Kajaanin maanviljelysseuran konsulentti" - "vai Kajjaanin Tallousseuran konsuli", lähti hän pirttiin kertomaan emännälle ja muille pelästyneille, kuka pöpö se tulija olikaan. Istuin tuntikautisen ensimmäisessä talossa odotellen emäntää kamariin, jotta olisi lähdetty navettaan lehmiä katsomaan - ja  päästy oikein puheesta kiinni, vaan turhaan heitä sai odottaa. - Minä lähin vuorostani pirttiin kysymään mitä isännälle ja emännälle kuuluu. Pirttiin tultua sanoin; "minulla tuli tuolla kamarissa ikävä, lähin tänne turisemaan". No siinä sitten puhuttiin ja kyseltiin molemmin puolin uutiset ijästä ja lännestä. Lopuksi tilasi isäntä työnjohtajan ja minutkin tulevana kesänä soitansa katsomaan ja tuumimaan sen viljelemistä - luulossa varmaankin, että minulla vieläkin olisi hätäapujauhoja ojankaivuusta palkaksi antaa. Kulin taas toiseen kylään - samat temput sielläkin. Näin oli melkein ensi vuoteni yhtämittaista itsensä tunnetuksi tekemistä, vaalimatkoja.
Kulunut vuosi on jo aivan erilaista, tilauksia on ollut yllin kyllin ja lisää matkoilla tullut. Tämä viittaa siihen, että yhä enempi on ruvettu luottamaan seuran neuvojiin. Tilauksia on tehty kirjallisestikin yhä enempi ja enempi kaikille seuran toimihenkilöille, joten sihteerin työt kuluneena vuotena karttuivat lähimain kahdeksi tullutta ja kaksi lähetettyä kirjettä päivää kohden. Toimistotyöt, jotka kaikki yksin olen hoitanut, ovat monestikin pidättäneet lähtemästä matkoille tilauksiaan täyttämään."

Maanviljelysseuran alaiset maamiesseurat opettivat maaseudun ihmiset viljelemään ja kehittämään maatalouttaan ja kotejaan erilaisten vuosittain järjestettävien viljelysaiheisten kilpailuiden ja opintoretkien kautta opastajinaan maanviljelysseuran konsulentit. Myös yhteisiä koneita hankittiin ja yhteisostoja tehtiin. 

Sotkamon osuusmeijeri perustettiin vuonna 1906. Sotkamon osuusmeijerin toiminnan ohjaamisesta vastasi isännöitsijä ja ensimmäinen isännöitsijä oli kauppias Edvard Heikkinen, joka johti meijeriä perustamisvuodesta vuoteen 1911 saakka. - Hänen seuraajistaan isännöitsijän tehtävää hoiti ennen viime sotia pisimpään vuodesta 1916 vuoteen 1925 Tilda Lukkari os. Kesonen Haapalanlanden Kuuselasta.                     

1920-luvuille tultaessa oli perustettu maatalouteen suunnattuja opinahjoja kuten Seppälän maamies- ja karjakkokoulu vuonna 1909, Kajaanin kotiteollisuusyhdistyksen ylläpitämät käsityöalan koulut, joissa valmistettiin erilaisia kotitalouteen liittyviä esineitä esim. vuolukivestä. Kajaanin suksi-ja kivenvuolukoulussa oli pääaineena  suksien ja sauvakoiden  valmistus.  - Kiertäviä maamieskouluja alettiin pitämään koko kihlakunnan alueella. Tietopuolista opetusta laskennossa ja kirjoituksessa piti antaa ensin, sillä oppilaat tahtoivat olla jossain määrin kehittymättömiä ko. aineissa. - Naiskäsityökoulu aloitti toimintansa 1. päivänä lokakuuta 1906 Sotkamon Juholankylän Komulassa, josta talon isäntä oli tarjonnut naiskäsityökoululle vapaan huoneiston, valon ja lämmön toivossa, että kunta avustaisi häntä tällaisessa uhrautumisessa yleisen hyvän eteen. Kunta ei kumminkaan suostunut avustamaan, ei huoneiston hyyryn korvaamisella eikä muutoinkaan. Sen vuoksi rupesikin maanviljelysseura avustamaan Kajaanin kaupungilta saamillaan varoilla Komulan isäntää, koska kouluhuoneistoakin piti korjata ja laittaa.
Kouluun näyttikin tulevan ensin vain kolme oppilasta, mutta jouluun mennessä heitä oli jo 7. Oppilaat olivat talollisten, torppareiden ja itsellisten tyttäriä. - Ilmeisesti mummoni Anna Lukkari os. Hyvönen oli yksi heistä.- Miesten käsityötaitoja opiskeltiin mm. J. Hiltusen yksityisessä suksikoulussa Kajaanissa ja maanviljelysseuran kustantamassa kiertävässä veistokoulussa Ristijärven seurakunnan Uvankylän Oikarisen talossa. Erillisiä puutyökursseja järjestettiin myös eri puolilla maalaiskyliä, esim. Rantolassa.-Eläinsuojeluyhdistyksiä perustettiin ja Kotieläinrohtola oli hankittava jokaiselle maamiesseuralle. Lääkekaappia pidettiin vuorollaan eri taloissa. Rohtoina olivat mm. laupersuola, suolahappo, saksansoopa, vaseliini, kreoliini? Varmaankin myös luonnonrohdot toimivat hauteina ja hoitokeinoina. Utaretulehdus ja rohtumat olivat yleisimpiä lääkittäviä tauteja. 

Vuonna 1909 Maamiesseurain välisen kilpailun voitti Vuokatin maamiesseura, joka ko. vuoden maamiesseurataulukoiden nojalla asetettiin ko. vuoden vireimmän maamiesseuran voittajaksi. Palkintona oli arvokkaisiin tammipuitteisiin asetettu iso taulu, joka kuvasi vanhusta neuvomassa pikkupojille, miten vanhain alkamaa kovaa työtä oli nuorten jatkettava. Kuvan alla oli kultakirjaimin painettuna: "Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa." - Palkinto oli kiertopalkinto ja se oli ansaittava kolmena vuotena peräkkäin, jotta seura saisi sen omakseen.

Kainuun kansanopisto 1909 - Tärkeä opinahjo oli myös Kainuun kansanopisto, joka  aloitti toimintansa v. 1909 Kontiomäen Karhun suuremman asuinrakennuksen pirtissä sekä sen yhdessä kammarissa. Tilan puute oli jo heti alkuunsa huutava, mutta poikien käsitöiden tarpeisiin saatiin vuokrattua pirtti Mäkelästä ja tyttöjen kudonnan tarpeisiin tilat naapuritalosta Purolasta. Nimi muuttui sittemmin Mieslahden kristilliseksi kansanopistoksi. - Oppilaaksi valitulle Anna Lukkarille s. 1899 Purolla (myöh. Kemppainen) lähetetty kutsukirje Mieslahden kansanopistoon vuonna 1926. Nykyään Kainuun Opisto. - Mieslahteen kulkeminen ei ollut aivan helppoa 1900-luvun alkukymmeninä. Seuraavana oppilaaksi hyväksytylle lähetetty tiedote, miten Kainuun Kansanopiston oppilaaksi hyväksytyn tulee jatkossa toimia. 

"Avajaiset alkavat maanantaina 25.lokakuuta klo 12 ja päivä käytetään järjestelyihin. Kulkuvälineet Kajaanista Mieslahdelle on hyvät, sillä laiva lähtee Kajaanista iltapäivällä klo 2 ja on Mieslahdessa illalla. Juna, joka todennäköisesti alkaa liikennöidä säännöllisesti Mieslahdella lokakuun alusta 1926, lähtee Kajaanista luultavasti illalla postijunan tultua. Molemmissa matka maksaa 10 mk. - Mukaan otettavia tavaroita: Vaatetavaraa: pito- ja sänkyvaatteet sekä patjankuori. Kirjoja: Raamattu ja virsikirja. Käsityötarpeita: Niitä ostetaan opistolle yhteistilauksella, mutta voi niitä luonnollisesti tuoda itsekin kotoaan, jos sopivia sattuu olemaan. Sellaisia ovat esim. pellava- ja hamppulangat sekä pellava- ja hamppukankaat. Matkavalmiuksia tehdessänne muistakaa, että opistolla eletään vaatimattomasti. Ei tarvitse monimutkaisia pukuja, uudenaikaisia kenkiä jne. Lopuksi toivon, ettei ensi talvi mene oppilailta hukkaan, vaan koituu tosi hyödyksi. Matkalle lähtö on vaikeaa, mutta koettakaa tulla vain niin kuin kotiinne. Varma olen, että opisto jo parissa viikossa teille sellaiseksi muodostuukin."

Vuokatin maamiesseuran uutisia 1911 "Kesäjuhla päätettiin 5.p:nä tätä kuuta pidetyssä kokouksessa toimeenpanna ensi juhannuksen aikaan kansakoululla. - Puolet tuloista käytetään kirjaston hyväksi. Juhlaa valmistamaan valittiin 6-henkinen toimikunta ja Vuokatin kirjastoseuralta päätettiin pyytää apua. Se onkin ilmoittanut ensi sunnuntaiksi koululle kokouksen, josta m.m. valitaan lisäjäsenet juhlatoimikuntaan. - Talkoot koulupuutarhan hyväksi, joista jo toissa talvena päätettiin, pidetään tänä keväänä koulun istustuspäivän yhteydessä. Puolenkymmentä miestä ilmoittautui viime kokouksessa. Hyvä on jos lisää vielä tulee. Talkoomiehillä on hyvä tilaisuus perehtyä hyvään puutarhasuunnittelmaan, kasvilavan laittoon ja puiden istuttamiseen. - Kun kasvitarhakurssit mahdollisesti saadaan sovitetuksi samaksi päiväksi, niin tuleepa siitä koululle iloinen työ- ja oppipäivä. Kuka malttaakaan pois olla.  H. P." ( opettaja Hannes Pulkkinen)

VUOKATIN MAAMIESSEURAN JÄSENIÄ 1907-1909

Vuodet 1907-09 näyttävätkin olleen seuran vilkainta toiminta-aikaa, jolloin oli perehdytty seuran puitteissa asiaan kuin asiaan maatalouden tuottavuuden parantamiseksi. -  Sotkamon Wuokatin maamiesseura wuodelta 1909 sai maanwilj. seuran kiertäwän palkinnon ja kertomus vuodelta kuuluu:

„Edellisen wuoden joulukuulla alkaneita pakkasia kesti wielä tammikuullakin, ja kun oli wähän lunta, routi maan niin paksulta että harwoin sanowat wanhatkaan muistawan sellaista. Potut kylmettyiwät monessa talossa kuoppiin. Pelättiin kylmää kesää. Mutta — ei niin pahaa, ettei siitä olisi jonkunwerran hyötyäkin, niinpä tästäkin maan routiutumisesta johtui se, että hiiret, jotka edellisenä wuotena oliwat käyneet aiwan maanwaiwaksi, kuoliwat maan jäätymisen takia. - Kesä tuli toukokuussa: 15 päiwän tienoissa kylwettiin kauraa ja ohraa 24 ja 31 päiwäin wälillä. Pahimman huolen kuin talwinen maanjäätyminen tuotti se, että ilmat eiwät ruwenneetkaan lämpenemään, wielä kaksi wiikkoa jälkeen juhannuksen kesti kylmiä ja sateisia ilmoja. - Heinäkuun alkupäiwinä oli kowa pakkanen, joka kylmi potunwarret monesta paikasta ja hallanarimmilla paikoilla ohriakin. Heinäkuun puoliwälistä rupesiwat ilmat lämpenemään ja tuli oikein poutanen ja kaunis heinäaika. Heiniä saatiin paljon ja hywiä. Wiljaa saatiin myös paljon ja hywää, warsinkin ohran lähtö oli runsasta. Rukiista oli myös hywä lähtö niillä pelloilla, missä ei ollut paljon kesälakoa. Pottuwuosi tuli huononlainen.

Johtokuntaan kuuluiwat: I. H. Karjalainen esimiehenä, E. Lukkari waraesimiehenä, K. P. Korhonen kirjurina, H. Lukkari rahastonhoitajana, K. Korhonen ja W. Arfman sekä waralta M. Lukkari, I. Arfman ja P. Huusko. Piirimiehinä toimiwat: Juurikkakylän piirissä I. Arfman, Kiwirannan piirissä I. Rautiainen, Waarankylän piirissä L. Hywönen ja Laajanniemen piirissä I. Määttä.

Maatalousneuwojana toimi M. Honkanen lokakuun 7 päiwään, jolloin hän erosi, muuttaen maanwiljelysseuran alueella olewan kiertäwän maamieskoulun opettajaksi. Hänen poismuuttonsa teki arwaamattoman wahingon seurallemme, sillä hywin järkewillä neuwoillaan, suoralla ja ystäwällisellä esiintymisellään oli hän saawuttanut kaikkien seuramme jäsenten mitä suurimman suosion; se ilmeni syyskuulla Koljolassa pidetyillä maamiespäiwillä, jossa mitä ankarimmin sanoin moitittiin maanwiljelysseuran johtokuntaa siitä, että Honkanen tuli poislähtemään.- Metsänhoidosta puhui metsänhoidonneuwoja F. A. Jokela.- Kolmannet maamiespäiwät, 2-päiwäiset, oliwat näyttelyaikana kirkolla, jolloin pidettiin useita esitelmiä maatalouden eri aloilta.- Seuran kokouksissa wuoden alusta asti otettiin käytäntöön sellainen tapa, että walittiin kussakin kokouksessa esitelmänpitäjät seuraawaan kokoukseen. Walitut saiwat itse walita aineen, mistä pitiwät esitelmän tai alustiwat jonkun keskustelukysymyksen. Tämä yritys onnistuikin warsinkin talwen aikaan aika hywästi, saatiin kuulla monta siewää esitelmää, joitten johdosta saatiin aina keskustella.- Emäntäpäiwät pitiwät kaswitarhanhoidonneuwojat Lindh ja Hämäläinen elokuulla Koljolassa. Silloin esitelmöitiin kananhoidosta ja Marttayhdistyksistä.- Esitelmiä on maamies-emäntäpäiwillä ja seuran kokouksissa pidetty: Karjanhoidosta ja jalostuksesta, Kananhoidosta, Metsänhoidosta, Marttayhdistyksistä, Osuuskaupoista, Laidunmaan parantamisesta . . Turnipsinsiemenwiljelyksestä . . Kahwista ja tupakasta . . Puimakoneosuuskunnista . . Osuuskassoista, Sianhoidosta, Wihantarehun wiljelyksestä. . Kaswitarhanhoidosta, Kotiteollisuudesta, Kalastuksesta, Raittiudesta, Pienwiljelijän aseman parantamisesta, Opintomatkoista, Talollisten ja työwäensuhteista toisiinsa. Yhteensä 33.- Wäkeä on ollut seuran kokouksissa ja maamiespäiwillä runsaasti, usein aiwan pirtin täydeltä. - Keittokurssit, 8-päiwäiset, oliwat syyskuun alussa Koljolassa, jossa oli useita oppilaita ja oppiwat walmistamaan monenmonta ruokalajia etewän opettajansa Maiju Lindh'in johdolla. - Seurallamme oli kilpailuja 7 eri alalla, joista metsänhoitokilpailu kolmiwuotinen, muut kaikki yksiwuotisia. Onnistuneimmaksi kilpailuksi woipi sanoa juurikaswi- ja wihantarehukilpailua: osanotto kilpailuun oli kaikista suurin, samoin palkinnon saaneitten luku.- Nuo kesantopellot, joissa ennen kaswoi jossakin nurkassa potaattia ja wähän turnesta, oliwat nyt sen lisäksi kylwetyt kaura-, ohra- ja peluskisekoituksilla: kaswu oli erittäin hywää, moni isäntä oli ihmeissään, mihinkä woipi sowittaa sen rehun paljouden mikä siitä tulee, kun ei ollut tullut latoja tehneeksi noitten peltojen ympärille. - Makkirakennuskilpailu meni myös hywästi, rakennettiin monta kunnollista makkia entisten lisäksi. Turwepehkukilpailu näytti myös, että se ei ole wain kilpailukesän hommaa, sillä siellä, missä parempia turwepehkusoita on ollut, on tehty latoja turwepehkun säilyttämiseksi. Metsänhoitokilpailu rupeaa myös kaunista jälkeä jättämään.  Kajaanin Lehti 25.08.1909 no 97

Työ ja koulu:  opettaja Hannes Pulkkinen  Alustus keskustelukysymykseen: Mitä maamiesseurat woisiwat tehdä koulupuutarhojen hywäksi. Esitti Kaj. Maanwilj. seuran jouluk. kokouksessa Hannes Pulkkinen.- Katsellessani wiime kewänä täällä Wuokatin maamiesseuralla ollutta palkintotaulua jäi mieleeni kytemään tällainen ajatus: Kajaanin Maanwiljelysseura walitessaan kiertäwäksi palkintotaulukseen maamiesseuroille taideteoksen, joka esittää nuorta kyntömieheksi opettelewaa poikaa wanhuksen opastamana, lienee tahtonut siten merkitä sen perusajatuksen, että pääelinkeinomme maanwiljelyksen edistys, koko maatalouden kehitys ja maahengen mahti on silloin saatu, kun nuori polwi, kaswawa kansa on halukas jatkamaan ja kehittämään isäinsä työtä, leipätyötä, arwokkainta ammattia, ja kun wanha polwi kaikkensa tekee ohjatakseen nuorten harrastusta tälle alalle ja silmissä sydämellinen wälke seuraa näiden ensi yrityksiä maanmuokkaukseen.- Niin ajattelin. Ja tätä ajatustani ette wäittäne harhaoppiseksi. Mutta jospa niin olisi kuin on ajateltu, jospa saisimme nähdä monen joukon maalle uskollisina, arwelette, mutta mitä wielä: owat nuo lapset laiskanlaisia maatöihin, isommiksi tultuaan menewät pojat sawottoihin, tytöt etsiwät palweluspaikkoja kaupungeissa ja pojat miehiksi päästyään pakenewat yli Atlannin. Taitaahan olla näin. Mutta eikö asian tilaa woisi korjata?-  Sanoin mitä ajattelin maanwiljelysseuran perusajatukseksi. Se on teidänkin, edustajien, toiwonne, joskin tukahutettu toiwo. Minä edustan, luulen saawani edustaa, paitsi maamiesseuraa, myös kansakoululaitosta, jonka huoleksi monet owat jättäneet lastensa kehityksen suunnan johtamisen. Lienee siis paikallaan, että minä esitän meille kaikille yhteisen kysymyksen: Mitä woisimme tehdä maahengen kehittämiseksi nuoressa kaswawassa polwessa?  Kajaanin Lehti 24.12.1910 no 146

Wuokatin maamiesseuran uutisia vuonna 1911:  Seuramme alue on jokseenkin laaja, käsittäen Waarankylän, Kiwirannan, Wuokatin, Laajan, Juurikkakylän ja Sipakkaperän sekä Maaselän. Kokouksia pidetään tänä wuonna eri kulmilla ja koska ahkerimmatkaan seuran jäsenet näin ollen eiwät woi olla mukana, lienee paikallaan pienet sanomalehtiuutiset. Ylläolewalla otsakkeella koetetaan tänä wuonna joka kokouksen jälkeen saada lehtiin tärkeimmät asiat. Nyt nämä: - Esimiehenä on I. Arffman-Juurikkaniemi; sama rahastonhoitajana; waraesimiehenä W. Arffman-Lehtoniemi; kirjurina H. Pulkkinen-Wuokatin koulu; piirimiehinä Waarankylässä Lauri Hywönen-Penttilä, Maaselässä Heikki Parwiainen-Komula, Sipakkaperässä Renne Heikkinen-Hauninmäki. Näiden puoleen sopii siis seuran asioissa kääntyä, jäseniksi ja kilpailuihin ilmoittautua." 

Kilpailuja on aiottu toimeenpanna 2-wuotinen uudiswiljelyskilpailu ja 1-wuotinen turwepehkukilpailu, kenties wielä wihantarehukilpailukin. Näiden lisäksi on wiime wuonna alkanut 2-wuotinen nawetansisustus- ja lantasäiliön tekokilpailu.- Kilpailurahoja pyydetään Kaj. maanwilj. seuralta 20 markan apua maatalouskirjallisuus-osaston perustamista warten Wuokatin piirikirjastoon. Koulupuutarhan hywäksi owat keräyslistat kiertämässä ja kewäämmällä pannaan toimeen iltama, jonka ohjelman suoritukseen ottawat osaa myös kansakouun oppilaat. Siitä siis pitää tulla oikea lasten ja wanhempien yhteinen iltama, yhteisen hywän eteen kokea uhripäiwä. Painetaampas jo mieleen.- Jos saadaan liikoja waroja niin ne käytetään koulukeittiön perustamiseksi.

Seuran ensi kokous on Waarankylän Kanalassa helmikuun ensimäisenä sunnuntaina. — Ja wieläki wähäsen. Jäsenluku seurassa oli wiime wuonna 60 — maksawien jäsenien nimittäin. — Kohotetaampas se tänä wuonna kaksinkertaiseksi. Silloin peittyy pian wiime wuoden tiliwajaus 10: 30 sekä woidaan pontewammin auttaa niitä hywiä pyrintöjä, joita nyt on wireillä! —6. I. 11 H. P.   Kajaanin Lehti 1911 09.01. nro 3

Kajaanin Lehti 29.03.1911 no 36 Maantiet. Sotkamon pitäjän Alasotkamon kyläläisten anomuksen johdosta on senaatti myöntänyt 691 mk. 30 p. Sotkamon — Nurmeksen wäliseltä maantieltä Kuolaniemelle rakennettawaksi määrätyn kylätien walmiiksi saattamista warten.

MATKAKERTOMUS SOTKAMON EEVALAAN TEHDYSTÄ RETKESTÄ PERJANTAINA HEINÄKUUN 5. PÄIVÄNÄ 1912. (Kajaanin maanviljelysseuran vuosikirjasta 1912.)

"Opintomatka oli ensimmäisiä kotimaakuntaan tehtyjä tutustumismatkoja, aiemmin vierailtiin Savonmaalla. Lainaus Kajaanin maanviljelysseuran vuosikirjasta vuodelta 1912. - Eevalan ja Vaarankylän alueet kuuluivat Vuokatin maamiesseuraan kunnes vuonna 1928 perustivat oman Jormasjoen maamiesseuran.
"Sotkamoon tehtävälle opintoretkelle osanottajat, lähemmäs 100 henkilöä, niistä useita naisia, kokoontuivat jo ennen klo 8 a.p. Kajaanin rautatieasemalle, mistä ylimääräinen juna mukana seuraavan torvisoittokunnan sävelten kaikuessa kuletti retkeilijät alas laivalaiturille. Pari tuntia kestäneen virkistävän vesimatkan jälkeen laskettiin retkeilijät maihin Jormasjoen laiturissa, josta lähdettiin jalkaisin taivaltamaan noin 5 km matkaa huonosti käsiteltyjen metsien läpi, missä saatiin nähdä vanhoja tervahautoja ja tervanpolttoa varten äsken "jatkettuja" mäntyjä, retken päämaaliin Eevalan taloon.
Muutamat osanottajista seurasivat laivan mukana Mustolan laituriin, josta he hevosilla jatkoivat Eevalaan, jonne saapuivat hiukan myöhemmin kuin jalkaisin kulkijat. Tervetuliaiskahvit juotuaan läksivät retkeilijät klo13 ajoissa suoviljelyksille talon vakava isäntä, Juho Karjalainen, liehtarinaan.- Ensiksi käytiin Niittykorven suolla, jossa hiekkapohjalla on lahonutta mutaturvetta eri paksuudelta. Viljeleminen aloitettiin n. 10 vuotta sitten, jolloin ala ojitettiin 10 metriä leveihin sarkoihin. Kun maasta oli parannettu panemalla 880-1000 kuormaa savimaista hiekkaa ha:lle ja kun kaurasato oli otettu, kylvettiin timotei ja viljelys on siitä lähtien ollut nurmena, lukuun ottamatta muutamia sarkoja, jotka äsken oli kynnetty nurin. Heinänkasvu oli vaihtelevaa laadultaan, paikoitellen vielä jotenkin hyvää, vaikkei ole käytetty karjanlantaa eikä apulantoja. Sen jälkeen käytiin vieressä olevalla Rytikorvensuolla. Tämä suo oli osaksi viljeltyä, osaksi parhaillaan viljelykselle avattavana. Siellä on pinnalla rahkasammalkerros, joka melkoisesti vähentää suon viljelysarvoa. Sen ohessa oli runsaasti kantoja ja juuria, jotka oli koottu kasoihin poltettaviksi. Molemmat suot olivat varsin tyypillisiä pienemmille suomuodostumille kihlakunnassa; matkan varrella tekivät yhdistyksen virkamiehet selkoa eri suomuodostumista ja maisteri E. F. Simola kohotti "eläköön"- huudon paikan isännälle, joka muille oli antanut esimerkkiä suoviljelyksessä. - Suolta palattaessa oli aika kulunut jo pitkälle, ja tuskin tarvinnee mainita, että maalaispäivällinen syötiin mielihyvällä torvisoittokuntamme soitellessa kappaleen toisensa perään.
Päivällisen jälkeen piti professorì T.H. Homen lennokkaan puheen päivän merkityksen, Runebergin laulaman heinäkuun 5. päivän johdosta. Puhe päättyi suoviljelyksille kohotettuun "eläköön"- huutoon, jota seurasi Maamme-laulu. Heti sen jälkeen lähdettiin vieraanvaraisesta talosta; jotkut olivat itselleen varanneet hevosia, toiset poistuivat polkupyörillä, mutta useimmat taivalsivat apostolinkyydillä muutamien kilometrien matkan kuululle "Vuokatin" kukkulalle, joka mahtavana kohosi edessämme.
Vuorelle noustuaan ja hetkisen näköalatornista mahtavaa näköalaa ihailtuaan vetäytyivät retkeilijät tuulen suojaan pienoiseen laaksoon siellä ylhäällä, ja siellä kului hauskasti tunti tai pari laulun, torvisoiton ja puheiden seuratessa toinen toisiaan. Juhlan alkoi agronomi E. Hyvärinen lausumalla runon " Heinäkuun 5. päivä", jonka jälkeen maisteri V. Malmivaara mukaansa tempaavin, kaunein sanoin kehotti uhrauksiin ja työhön rakkaan isänmaamme hyväksi. Maisteri B. Granit-Ilmoniemi vertaili toisiinsa entisiä ja nykyisiä oloja Kainuun alueella (Kajaanin kihlakunnassa) ja korotti "eläköön"- huudon tämän maanpaikan sekä henkisille että aineellisille edistysriennoille.
Insinööri W.M. Tervo kertoi siitä, miten suoviljelys näillä seuduilla oli päässyt hyvään alkuun "Kolmen maamiehen" ehdotuksen mukaisilla palkintolainoilla ja lausui siitä paikkakuntalaisten kiitokset, erityisesti kääntyen professori Gösta Grontenfeltin puoleen, ollen yksi tämän ansiokkaan työn alkuunpanijoista.
Professori Gronfelt tahtoi vyöryttää kunnian siitä asian toimeenpanneille agronomeille ja suoviljelijöille, ja toivotti seudun suoviljelyksille hyvää tulevaisuutta.- Lopuksi kiitti rovasti Väyrynen Kajaanin Maanviljelysseuran puolesta kaikkia niitä, jotka tässä tilaisuudessa olivat avustaneet maahengen lujittamista näillä seuduilla, ja kohdisti puheensa erityisesti Suoviljelysyhdistyksen ja Itä-Suomen karjanjalostusyhdistyksen jäseniin, jonka jälkeen puhuja mieleenpainuvin, kaunein sanoin kosketteli kysymystä siunauksen ja kirouksen vallasta luomakunnassa.- Yksinkertainen kansanjuhla Vuokatin huipulla päättyi tähän, mutta jätti jälkeensä mitä kauneimman muiston kaikkiin osanottajiin."
HEINÄKUUN 6. PÄIVÄNÄ
"Aamulla klo 8 kokoontuivat kokouksen osanottajista ne, jotka aikoivat lähteä mukaan pitkälle retkelle Pelson kuuluisalle suolle Salo-laivalla, joka mainitulla kellonlyömällä läksi Vaalaan ja Säräisniemelle. Tuulinen ilma teki kiusaa sikäli, että laiva ei voinut laskea laituriin, vaan oli sen tehtävä pitkä kierros voidakseen laskea retkeilijät maihin niemen suojassa. Tästä syystä retki myöhästyi useita tunteja. Matkaa jatkettiin sieltä heti odottamassa olevilla kyytihevosilla, jotka nopeaa vauhtia veivät retkeilijöitä edelleen.
Säräisniemen kirkonkylässä pysähdyttiin hetkiseksi ja hiukan pitemmäksi aikaa Veneheiton majatalossa. Siellä oli saatavilla virvokkeita, jotka hyvin menekkinsä saivatkin. Nyt ei enää jäljellä montaa kilometriä ennen kuin retkeläiset kulkivat pienviljelijäsiirtolan sivu, joka oli syntynyt valtion välityksellä sitä varten palstoitetulle Knuuttilan maalle, ja heti sen jälkeen käännyttiin oikealle, valtion v. 1879-82 rakentamalle ja sen jälkeen hyvässä kunnossa pidetylle maantielle, joka kulkee Pelsonsuon halki. Matkaa jatkettiin mieltä kiinnittävän suomaan halki Muhoksen pitäjän rajan lähellä sijaitsevalle Halmetsuon ruununtorpalle, jonne on rakennettu rakennuksia Pelsonsuolla vuosittain suoritettavissa ojanpuhdistus- ja muissa ruununtöissä työskenteleville työmiehille ja työnjohtajille.- 10 km pitkä matka Pelson eriluonteisten osien halki antoi retkeilijöille tilaisuuden muodostaa käsityksensä tästä paljon puhutusta suosta, jonka viljelyksille saattaminen äskettäin oli valtiopäivilläkin käsittelyn alaisena. Siellä saatiin nähdä sekä erinomaista viljelysmaata, että raakaa, viljelystarkoitukseen kelpaamatonta rahkasuota. Niinikään tultiin näkemään, että ne harvat ruununtorpparit, jotka tien vierellä viljelijät ja polttivat turvettaan, saavat tehdä ankaraa työtä olemassaolonsa puolesta, mikä luonnollisesti ei kuitenkaan estä sitä, että hyvästi suunniteltu ja toimeenpantu asutus ei voisi menestyä hyvin.
Tarkempaan selvittelyyn Pelsonsuosta ei tässä yhteydessä ryhdytä kun Suoviljelysyhdistys tänä kesänä tutkii suota ja kertomus siitä pian tulee julkaistavaksi vuosikirjassa. Historiallinen katsaus Pelsolla v. 1856-66 toimitettuihin kuivatustöihin sekä suon kartta ovat jo julkaistuna vuosikirjassa 1913 siv. 221 - 227.
Ilta oli jo pitkälle kulunut, kun retkeilijät läksivät Halmetsalosta palatakseen yksi mukavammissa toinen epämukavammissa ajoneuvoissaan 35 km matkan takaisin Säräisniemelle. Retkeilijäin lukuisa joukko majoitettiin yöksi eri taloihin ja seuraavana aamuna kokoontuivat he ennen lähtöään klo puoli 10 yhteiselle aamiaiselle. Tässä tilaisuudessa esitti sitten professori Rindell retkeilijäin kiitokset Kajaanin Maanviljelysseuran toimimiehille kaikin puolin onnistuneesta järjestelyistä sekä yhdistyksen kokouksessa että retkillä. Maisteri H.I. Linna vastasi niiden puolesta. Sen jälkeen oli ajoissa ennätettävä laivalle, joka nyt tyynen ilman vallitessa voi laskea Säräisniemen laituriin ja muutamassa tunnissa vei retkeilijät Vaalaan.
Kajaanilaiset osanottajat palasivat laivalla taas suuren järven yli, jota vastoin kaikki muut, yhteensä 26 henkilöä, sydämelliset jäähyväiset heitettyään kajaanilaisille isännilleen, sijoittuivat kahteen lipulla kaunistettuun matkailijaveneeseen uskaltautuaksensa hauskalle matkalle Oulujoen koskia alas. Korkean veden vuoksi ne olivatkin mahtavat ja tyytyväisyys näytti olevan yleinen. Tämän vuosikokouksen "jännittävin ohjelmanumero" oli varmaankin käännös Pyhäkosken äkkijyrkän kallioseinän vieressä, vaikkakin Kajaani, Seppälä, Vuokatti ja Pelso tulevat kauan pysymään kaikkien tähän kaukana Pohjolassa tehtyyn retkeen osanottajain mielissä."

Eemil (Eemi) Karjalaisen s. 1911 Eevalassa  muistelmia Jormasjoen elämästä ja tapahtumista alkaen n. 1915-16.
Maatalouden alalla vuosisadan alku oli ripeää kehityskautta. Suoviljely oli pantu alulle. Eevalassa suoviljely oli heinänviljelyn perusta. Suot ojitettiin, kuokittiin, savitettiin, tasoitettiin ja kylvettiin heinälle. Muokkausäkeenä oli Valssin lapiorullaäes, myöhemmin tuli Hankmoäes. Jousiäestä ja piikkikarhia käytettiin siemennykseen.
Koska Eevalassa ei ollut hyviä luonnonniittyjä, luhtia, puron varsia tahi lepikkoniittyjä, niin suoviljely oli  pelastusrengas heinänviljelyyn ja karjatalouden rehun tuottoon. Ukkini, Juho Karjalainen s. 1853, oli aloittanut suonviljelyn jo ennen vuosisadan vaihdetta. Lannoitteita ei siihen aikaan ollut niin kuin nykyisin:  luujauho, tuomaskuona ja kainiitti, siinäpä sen ajan väkilannoitteet. Keväisin karhittiin kaikki heinänurmet Laeken niittyäkeellä ja kertyipä siitä kävelymatkaa äkeen ja hevosen perässä allekirjoittaneellakin, joka oli syntynyt 10.1.1911.- Suomen suoviljely-yhdistyksen vuosikirjassa vuodelta 1912 kerrotaan retkeillyn Eevalan tilalla. Kirjassa on kuvat Rytikorven ja niittykorven suoviljelyksiltä. Retkeläiset olivat tulleet laivalla Joensuun ja Mustolan ”rykylle” eli laitureille. Karjalan tyttö, Johanna Karjalainen, kertoi Joensuun poikien kantaneen retkeläisten tavaroita ja saaneen karamellejä palkaksi. Heillä oli käynyt kateeksi kun he eivät saaneet mitään. Retkeläisillä oli ollut torvisoittokunta mukana. Eevalan luhtirakennuksen portaikolta oli "Nälkämaan laulu" seitsikon soittamana kajahtanut. Setäni Yrjö Karjalainen kertoi silloin kuulleensa Nälkämaan laulun, Kainuun marssin, ensi kerran.

Edellä oleva osoittaa, että Eevalan tila on ollut ensimmäisiä uranuurtajia Kainuussa suoviljelyn saralla. Isäni Heikki Karjalainen s. 1881 oli sisustanut sementillä Eevalan navetan v. 1911. Siltä ajalta ovat pitkä- ja lyhytparsi juottokuppeineen 27 parsitilaa. Viikatteen käyttö heinän niitossa väheni kun hevosen vetämät niittokoneet, ensin 1-hevosen 31/2 jalan, myöhemmin 2-hevosen 4 1/2 -5 jalan levyiset tulivat käyttöön.
Niinpä pienenkin tilan isäntä, joka oli saanut ostettua vanhan 1 -hevosen niittokoneen, kehui omaa kylää savottakämpillä: ”Meiän kylällä ei viikatteita liipata, siellä vain niittokoneet räplättää”.  Peltoa Eevalassa oli 20 hehtaaria ja suoviljelyksiä noin 15 ha, kaikki 10 metrin saroissa. Kylläpä ojien peruuta syksyisin riitti. Lehmiä oli 26, lisäksi nuorta karjaa, sonni, lampaita ja sikoja. Lehmät olivat itäsuomalaisia kyyttöjä. Olipa kerran yksi sarvipääkin, ayrshire. Hevosia oli 4.- Maito halkaistiin eli kuorittiin separaattorilla ja kerma vietiin meijeriin. Kurri käytettiin ihmisravinnoksi, sioille tai vasikoille. Viljeltiin syysruista, ohraa ja kauraa sekä turnipseja lehmille. Turnipsit aumattiin pellolle. Peruna oli 2-3- vakoisissa ja ne mullattiin lapiolla. Hamppua  joku aari.

KAIKUJA KAJAANISTA 27.02.1913 no 24     Talollisen Matti Lukkarin y. m. Sotkamon pitäjän tilallisten anomus, että Sotkamon Nurmeksen wäliseltä maantieltä Lääsön talon seuduilta Rantalan taloon mainitun pitäjän Alasotkamon kylässä ja sieltä kahtena haarana, toinen Saunalehdon taloon wiimemainitussa kylässä ja toinen Jormasjärwen rannalle saman pitäjän Jormasen kylässä tehtäwäksi määrätyn noin 9 km. pitkän kylätien rakentamiseen myönnettäisiin kustannuarwion koko määrää wastaawa 9,000 mkn awustus. - Kuwernööri on ehdottanut anomuksen hylättäwäksi.

Sotkamon Wuokatilta kesällä 1913  "Wuokatin maamiesseuran oli määrä kokoontua t. k. 1 p. kansakoululle, muita kokouksesta ei tullut mitään, sillä jäseniä ei saapunut kuin kaksi esimiehen ja kirjurin lisäksi. - Onko taantuwuus waikuttanut maamiehiinkin niin woimakkaasti, etteiwät huoli yhteisistä asioistaan? Mihin joudutaan sitten kun maamies uupuu? " ( Kainuun lehti 04.06.1913 no 62)

Sotkamon Wuokatilta ( Kainuun lehti 26.01.1914 no 10) Taas on aikaa kulunut, pirahdellut pikkuruisen. Wuodet ne kuukausin kuluwat. Niinpä on tätäkin kuukautta kulunut jo kolme wiikkoa ja rapia päälle, kuten on tapana sanoa. Tällä ajalla on ennättänyt tapahtua muutoksia. Niinpä on Tuonen tuwille muuttanut tämän seudun wanhin mies Kalle Klemetti. Hänen ikäänsä ei tosia seudun asukkaat tiedä, sillä hän ei sitä ilmaissut. Lieneekö itselläänkään ollut tiedossa. Hän kai tahtoi käydä nuoresta miehestä wiimeiseen asti. Ja nuorekkuutta hän tahtoi töillään osoittaa wiimeiseen asti. Ei hän walitellut waiwojaan, waan wielä wiime aikoihin koki tehdä kaikkea mitä suinkin woi, m. m. teki hän rukkasia ja kontteja y. m. tuohitöitä. Ottakoon nuori polwi esimerkiksi hänen ahkeruutensa.  (- Tutkimusta Kalle Klemetistä: Hän lienee ollut syntynyt 24.1. tai.2.1825 Katerma 18 ja asui perheineen itsellisenä Juurikkavaarassa ja torpparina ilm. Kuolaniemen Matti Lukkarin omistamassa Alasotkamo 42  Kivijoella ainakin v. 1873-75 ja myöh. Juurikkalahden tilalla ja Hautamäen torpparina. 1. psona oli Agneta Huotari s. 1816 ja 2.  loppuaikana Elsa Maria Halonen s. 1848) 

- Tämän kuukauden aikana on täällä Sotkamossa, kuten kaikkialla Suomessa, mielestään wähäosaisinkin saanut liikaa. Tarkoitan tässä kunnallisweroitusta. Tätä osaansa wähentääkseen on wiime wuoden aikana täälläkin myyty metsäpalstoja pohjineen tukkiyhtiölle. Ja niissä kaupoissa on tainnut mennä maa ainiaaksi eikä niinkuin muutamia wuosia siiten ainoastaan tukkien ottoajaksi.- Ne myyjät silloin osasiwat siten wälttää weroitustaan niistä tuloista. Muuten en pidä sitä menettelyä ollenkaan sopiwana. Onhan jo liian paljon maita tukkiyhtiöillä. Ja yhtiöiden taloista ei ainakaan täällä ole mitään hywää esimerkkiä, waan huonon esimerkkinsä wuoksi ne owat tulleet tunnetuiksi kuten yleensä koko puutawaraliike näillä tienoilla. Katsokaa, ettette rahan mukana ota myös pahaa waikutusta seudullenne. Paras keino kaikkeen edistykseen on yhteenlittyminen.-Täälläkin sitä on koetettu. Onhan jo kaksi seuraa nim. maamiesseura ja kirjastoseura. Nämä olisiwat saatawa wirkeämpään toimintaan. Kirjastoseuran nuoret, älkää enää nukkuko. Älkää odottako muiden kehoitusta ja toimintaa; toimikaa itse, että woitte omista saawutuksistanne iloita ja kerskata. Wanhempi wakawampi wäki näytä „missä on ryhtisi". Toimikaa nyt ripeämmin kuin wiime wuonna. Weistokurssit kyllä owat wiime wuotisesta maamiesseuran toiminnasta.- Rantolan talossa pojat nykyään harjoittavat puun jalostusta taitawan mestarin johdolla. Sinne kokoontuu maamiesseurakin helmikuun ensi sunnuntaina. Lähteköön silloin hitainkin liikkeelle. Johan silloin saadaan nähdä kurssilaisten alkuwalmisteita. Ja onhan sitä paljon muutakin, jota silloin täytyy ottaa puheeksi. Siis terwetuloa! "       Maa-jussi.

Wuokatin maamiesseuran kokouksessa Rantolan talossa t. k. 1 pw. päätettiin muun muassa ruweta työskentelemään metsänhoidonharrastuksen herättämiseksi paikkakunnalla. Yhdyttiin yksimielisesti Tapion jäseneksi ja walittiin useita asiamiehiä Tapiolehdelle. - Asian paremmaksi edistämiseksi päätettiin wielä ruweta lukemaan metsänhoito-kotiopinnoita. Opintolaiset kokoontuwat aina joskus yhteen, ensikerran Kuolaniemelle 2 pw. maalisk. kllo 5 i. p. Ehkä metsiäasia saa näistä hommista nyt jonkunwerran wauhtia. - Toinenkin hywä asia oli esillä. Päätettiin ruweta Kotiteollisuus yhdistyksen tarjoamiin puhdetyökilpailuihin. Siihen on ilmottauduttawa ensi kokoukseen mennessä maamiesseuran toimihenkilöille tai neuwoja Hakalalle. (Kainuun lehti 04.02.1914 no 14 )

Sotkamon kuntakokouksessa vuonna 1914 päätettiin seuraavaa:  "Koska Juurikkalahden ja Koskelon tilasta lohkaistuja palstoja eiwät paikkakunnan tilattomat wähäwaraisina woi saada omikseen, syystä että he eiwät saa takauksia, joita kunta on kiinnityksen lisäksi saamisensa wakuudeksi waatinut, niin päätettiin, että niitä palstoja, joilla ei ole nurmiwiljelyksiä, annetaan haluawille yksistään kiinnitystäkin wastaan. Jokaisessa eri tapauksessa kuitenkin waltuusto tahtoo asiaa lähemmin tutkia ja sen johdosta antaa päätöksensä asianhaarain mukaan. Esitettiin useampienkin koulurakennusten laudoittamista, mutta aikeesta luowuttiin, koska nykyisin on eri puolilla pitäjää muodostumassa pienempiä sahalaitteita, joten toiwottiin lautain tulewan wastaisuudessa huokeammaksi kuin nykyisin Kajaanista hankittuina.

Wuokatin koululle, opettaja Hannes Pulkkisen aikoinaan tilaamat 15 terweysakkuna-laitteet päätettiin ottaa kunnalle, joista kuudet siellä jo toiminnassa olewat saawat jäädä paikoilleen, mutta loput jaetaan eri koulujen kesken niin että yhdet laitteet tulewat kuhunkin luokkaan. Sanotut laitteet kuljettaa kaup. Heikkiselle isännöitsijä Matti Lukkari, ja owat ne sitten asianomaisten saatawina. ( Kajaanin lehti 09.03.1914 no 28)

Sotkamon Wuokatilta keväällä 1914  - Sitten wiime kirjeeni ei ole suuria tapahtunut. Mainitsen tässä wain, että miesten käsityökurssit owat olleet ja päättyneet. Ehkäpä on monen pojan peukalo siirtynyt pois „keskeltä kämmentä", kun on saanut kotiinsa höyliä ja höyläpenkin, sillä niitä on puuttunut moni talo ja puuttuu wieläkin.- Kurssien lopettajaisiksi kokoontui seudun nuoria kurssitaloon t. k. 1 p. hywä pirtillinen. Siinä esitettiin useita ohjelmanumeroita ja hauskasti kului ilta siwu puolesta yön. Ei ollut mitään rähinää, waikka muutamat oliwat „miestä wäkewämmän" liikuttamia. Joukosta puuttui seudulla tunnettu rähinän ja epäjärjestyksen aikaansaaja Laurikainen. — Eiköhän iloliemen nauttijoiden sopisi jättää sellaisia hetkiä muihin aikoihin eikä tulla kokoustilaisuuksiin häiritsemään muita. T. k. 3 p. oli samassa Rantolan talossa maamiespäiwät. Wäkeä oli werrattain wähän noin 40 henkeä. Ennen sitä pidettiin Wuokatin maamiesseuran kokous, jossa walittiin yhteisostojen tekijäksi talokas Ananias Moilanen. Toiwottiin myöskin, että Kajaanin kihlakuntaa warten perustettaisiin „nahkojen, marjojen, sienien, munien ja kaswiksien myyntiosuuskunta".

Seurasi sitten päiwän warsinainen ohjelma. Aluksi saatiin kuulla karjanhoitokonsulentin esitelmä, jossa hän esitti kuinka wälttämätöntä on ryhtyä karjan wäkirehuksi wiljelemään tulentuwaa hernettä sen lypsykarjalle sopiwan rawintopitoisuuden tähden. Samassa esitelmässä saatiin kuulla kuinka wälttämätöntä on saada karjan ruoka talwellakin luonnonmukaiseksi. Se saadaan ainoastaan juurikaswien awulla. Saimmepa kuulla mitä etuja tuottaa säännöllinen määräaikainen ruokinta. Älköön siis kukaan enää käyttäkö tuota pitkin päiwää ruuan antoa. Loppuesitelmä omistettiin lypsykywyn kehittämiseksi wasikalle heti sen syntymästä asti.- Seurasi sitten maatalousneuwoja Honkasen esitelmä, joka kosketteli lannan hoitoa. Esitelmän loputtua syntyneessä keskustelussa käwi ilmi, että huoneiden lähin ympäristö tulee melkein liiaksikin höystetyksi. Ja niin todella onkin meidän köyhässä Pohjolassa, että ihmisten juoksewat ulostukset monessa talossa portailta alkaen jääwät siihen tarkoitukseen, josta on seurauksena, että huoneiden wieret kaswawat ainoastaan waiwaista heinälajia. -Otettakoon joka talossa tarmolla käytäntöön „kompostikasan hoito", joka on kilpailun alaisena Wuokatin maamiesseurassa. Lopuksi esitelmöi metsänhoidonneuwoja Wälimäki metsänhoidosta ja metsänhoidollisesta hakkuusta. Esittäen turmiolliseksi ja wahingolliseksi tuon tawaksi tulleen määrämittahakkuun. Esitelmästä saatiin kuulla kuinka paljon tuottaa maa kaswaessaan metsää hywästi ja huonosti. Kehoitti lopuksi perustamaan „metsänhoitoyhdistyksiä", jotka palkkaisiwat koulun käyneen neuwojan.  Emäntiä waroitti antamasta nimimerkkiään sopimattomien metsäkauppasopimusten alle. Emännistä näytti esitelmä maistuwan puulle, waikka me miehet sitä mielenkiinnolla seurasimme. Nayttipä kuin esitelmä olisi herättänyt innostusta asiaan.-  Älköönkä innostus siihen jääkö, waan kantakoon hedelmiä, hedelmiä sellaisia, ettei talonpojankaan metsä koskaan näyttäisi sellaiselta kuin näyttää maa, jossa on sota raiwonnut ja kaiken parhaan häwittänyt." ( Kajaanin lehti 09.03.1914 no 28)

Sotkamon Wuokatilta syksyllä 1914  Kesä on taas kulunut. — Kesä oli oikukas ilmoineen. Alussa se oli kylmä ja sateinen. Keskikesällä oli polttawaa poutaa. Sitten taas muuttui sateiseksi ja kylmäksi silloin kun olisi paraiten poutaa tarwittu. Nämä seikat waikuttiwat haitallisesti wuodentuloon. Heiniä kaswoi paljon wähemmän, kuin tawallisina wuosina ja lopuksi wesi turmeli suurimman osan heinistä. Wiljan kaswu kärsi myöskin suuresti ilmoista. Ohrat melkein poikkeuksetta tärweli pouta. Useimmissa taloissa ei olki kaswanut tawallista rukiin sänkeä pitemmäksi. Miten sellainen olki tekee terää sen hywin arwaa. Perin harwassa talossa oli olki wähän pitempää, ja aluksi pouta ja sitten sade turmeli terän teon niissäkin. — Wakawalta tulewa talwi näyttää. Sen tekee wielä wakawammaksi nykyinen kansainwälinen asema. Nyt kysytään taas meidän kansaltamme, woimmeko omillamme tulla toimeen.- Monia, ajan waatimia kysymyksiä kuuluu Kajaanin Maanwiljelysseura lähettäneen tämän paikkakunnan maamiesseurallekin. Niistä keskustelemaan kokoontukaamme sunnuntaina t. k. 13 p. klo 4 j. p. p. Lehtoniemen taloon. Siellä siis tapaamme toisemme. Henkisiä rientoja ei pailkakunnallamme ole kesän aikana ilmennyt. Kowa kuumuus kai on mielet niin raukaissut ettei ole niihin yhteisesti ryhdytty. Ja onhan mieliä meilläkin jännittänyt kesällä toimitettu Sotkamon kirkkoherran waali saarnoinensa ja muine toimituksineen. Sitäpaitse usea lie kesän helteessä asettunut, kuten kuumien maiden asukkaat warjoiseen paikkaan haaweilemaan ja miettimään elämän ongelmoita. — Kowin suurta wälinpitämättömyyttä kumminkia osottiwat ihmiset silloin, kun lääketieteen kandidaatti L. Taipale kansakoululla piti esitelmän keuhkotaudista. Liian wähän panemme huomiota terweytemme hoitoon, kun emme wälitä saapua sellaiseen tilaisuuteen, jossa saisimme tietoja siitä. Terweydestämme kuitenkin riippuu suurimmaksi osaksi ajallinen onni. Maa-Jussi. ( Kainuun lehti 04.09.1914 no 100)

Sotkamon Wuokatilta  (Kainuun lehti 23.10.1914 no 121)  "Sitten wiime kirjeeni ei täällä ole erityisempiä tapahtunut. Elämä on ollut jotenkin hiljaista. — Syksyn ilmatkin owat olleet suotuisat ilman suuria sateita ja myrskyjä. — Ihmisten mieli on täälläkin hiukan sotainen. Ei tosin käydä sotaa miekoin ja tuliasein waan järjen ja muiden metkujen awulla. „Pökkelöperäläiset" owat ruwenneet kunnan waltuuston päätöksiä purkamaan.- Waltuusto näet syyskuun kokouksessaan anteli muutamia helpotuksia Juurikkalahden tilasta lohkaistujen palstojen maksu- ja takausehtoihin, että heikompi warainenkin woisi ne täyttää ja saisi maapalan rypysijakseen. Siitä oli seurauksena walitukset „kuwernööriin". Onkohan heidän mielestään parempi nähdä ne seudut autioina kuin asuttuina? - Mainitut perukkalaiset kai ihailewat wapaata, koskematonta luontoa. Ehdotan, että mainitut riitelijät tekisiwät Saksan Wille- keisarin kanssa sanomalehdissä suunnitellun „matkan awaruuden maailmoihin". Siellä olisi enemmän temmellysalaa, jos tämä maapallo on heille liian pieni.- Olin jo kokonaan unohtaa maamiesseuramme. Se kokoontuu Puron talossa marraskuun ensi maanantaina klo 4 j. p. p. Siellä kai maamiehet saamme taas kättä paiskata." Terwe näkemiin.    Maa-Jussi

Kainuun lehti 10.03.1915 no 28…..Iltaman wietti Wuokatin maamiesseura Koskelossa 28 p:nä helmik. wiljanlajittelijan hankkimista warten. Yleisöä oli kokoontunut oikein suuren tuwan täydeltä. Awauspuheen piti opettaja M. Lukkari, selostaen kuinka silloinkin, jolloin ei wielä osuustoimintaa tunnettu, se pyrki walloittamaan tietä itselleen ja wielä meidänkin päiwinämme, jolloin ei wielä kansan sywissä kerroksissa tunneta täydellisesti tuota yhteenliittymisen suurta merkitystä, pyrkii nuo entisajan ennakkoluulot sotkemaan tuota jaloa aatetta.- Lausui myöskin terwetulleiksi juhlawieraat ja kiitti siitä että he oliwat kantaneet taas yhden korren yhteiseen kekoon. Tämän jälkeen kajahti „Pellerwon laulu". Maahenkisen runon „Ajan laulu" lausui Wiljo Lukkari. Näiden lisäksi oli wielä kertomuksia, runoja y. m.- Tärkein ohjelmanumero oli kuitenkin tuo konsulentti A. Heinosen esitelmä. Tässä hän toi esille walaisewalla tawalla, kuinka kauppa ja teollisuus elää maanwiljelyksen kustannuksella. Tiesi Kajaaninkin kihlakunnassa olewan joitain wähän warakkaampia taloja, jotka tallettawat nuo pienet säästönsä panteissa ja tietäwät, että maamiehen paras pankki on lantatunkio ja kuitenkin heidän maanwiljelyksensä kärsii tuosta menettelystä niin suuresti, että on taloista noin kolmas osa joutunut tukkiyhtiöille. Karjanhoito on suurin tekijä maataloudessa ja siksipä olisikin meidän ruettawa järkiperäistä jalostustyötä harjoittamaan yhä innokkaammin ja waadittawa karjastamme ei waan korkea, waan kannattawa tuotanto ja muistettawa, että karjassa talon turwa.

Lopuksi hän puhui nuorille wakawia ja samalla mieleenpantawia sanoja. Kuinka moni nuorukainen on etsinyt elämää waltamerien takaa, waikka hän sen woisi saawuttaa likempääkin. Nuorille kuuluu tulewaisuus, wanhoille menneisyys. Nuorien welwollisuus on kohottaa maataloutta ja sitä he eiwät tule katumaan. Maamiesseurat puuttuwat aina nuoria woimia. Rakkaan ja kauniin isänmaamme hywäksi on uhrattawa nuoret woimat, silloin olemme wasta suorittaneet kunniallisen sukupolwen työn.- Seurasi sitten näytöskappale „Langaton telefooni", joka piti yleisöä wirkeällä tuulella. Lopuksi sai nuoriso wähän lattiaa silittää ja sitten lähdettiin tyytywäisin mielin tallustelemaan kotia kohti. — — an.

Sotkamon Wuokatilta. Kainuun lehti 16.06.1915 no 67 "On pitkä aika taas siitä kun on näkynyt minkäänlaista uutista tältä kulmalta, tämän lehden palstoilla. Kesäiset kiireet ja elämän huolet lienee masentaneet useamman henkisiä woimia, kun on täytynyt ajatukset johtaa siihen jokapäiwäiseen leipään, mikä onkin monella suurimman pohdinnan alaisena. Tukkityöt on jo täälläkin, kuten muuallakin, loppuun suoritetut ja ansio lienee ollut niukanpuoleinen, koska hauskemmilla lienee käynyt niinkin että on jäänyt tilissä welkaan. Ahdasta aikaa todistanee myös sekin, että työwoimat owat ruenneet wirtaamaan pois paikkakunnalta, kuin ei kylliksi löydy ansioita kotiseudulla.- Liikenteen puolesta on kehitytty huomattawin askelin. Äijien tupakkapuheet, hankkia wesillemme laiwa, owat nyt toteutuneet ja niinpä se höyryalus jo wiime kesän kuljetti matkustawaisia ja tawaraakin. - Kesällä wuonna 1912 kynti pasiseeri ensimäisen waon wesillemme ja samana kesänä Nurmeksesta Sotkamoon kulki ensimäinen automobiili ja moottoripyörä. - Nyt on ollut wireillä kysymys hewospostin hankkimisesta Sotkamosta Nurmekseen.- Maamiesseura on toiminut jotakuinkin ripeästi, jotawastoin kirjastoseura on tainnut ruveta lepäämään laakereillaan. Kirjat saanewat homehtua kaapissa, ainoastaan muutamat niitä lainaa. Milloinkahan tomut puhalletaan paljon puuhatun kirjastomme päältä ja herätetään sikeästä unestaan kirjastoseura. En tahtoisi polkea kylän mainetta, waan asia itse painaa." Siwullinen.

Sotkamon Vuokatilta  ( Kaikuja Kajaanista 1915 nro 71) "Tähän maailman aikaan ei osata puhua paljon muusta kuin jokapäiväisestä leivästä, miten ja millä tavalla sitä voi saada. Mutta onhan tunnettua, että maanviljelys siihen liittyvine elinkeinoineen on se sampo, joka Suomen kansallle leivän nyt ja vastakin jauhaa. Maaemo se on ainoa oikea äiti, joka kykenee lapsensa ruokkimaan.- Mutta maanviljelijästähän se riippuu, millä tavalla maanviljelys kykenee kansamme elintarpeita palvelemaan. Sillä millainen on viljelijä, sellainen on viljelys, ja millainen on viljelys, sellainen on sen tulos.- Seutumme maanviljelijät tanäkin vaativana aikana ovat lähentyneet maaemoansa. Rukiin kylvöalojaan on moni laajentanut ja onhan syöntiviljan kasvatuksesta saatu kuulla monta niin hirmuisen kovaa, oikein mustalla ja harvennetulla räntillä painettua saarnaa. Eipä siiis kumma, jos maamieskin julmistaa silmänsä, kuin parahin Ayrshiresonni ja iskee kätensä aurankurkeen, työntäen kaikki vanhat nurmensa nurin, nähdessään ruismaiden muokkausajan olevan läsnä. - Talot täälläkin hallan paossa on iän vanhaan rakennettu kuivaperäisimmille seuduille, korkeimmille mäkien ja vaarojen kukkuloille, särkille ja selkosille, juuri niihin paikkoihin missä nytkin useimmat talot sijaitsevat. Vaikkakin talonpaikkaa valitessa oli huomioon otettava, missä lehtipuu, varsinkin lepikkopuska kasvaa, niin useimmista paikoista on kuitenkin peltomaat karut ja kivikkoiset. - Mutta näissä ylämaissa on luonnonomaista, että aivan tuosta talojen alla on laaja suo nimeltään Juurikan suo, josta löytyy hyvä mura pohjalla, hieno multa ja paikoin saveakin. Tämmöisellekin maille on uskallettu laskeutua ja siellä rehoittaakin jo monella kaunis touko tai heinikko.  (V. 1860 aikoihin laaditussa isojakokartassa näyttää nuo Juurikan suopellot olleen jo liki nykymuodossaan, tosin nykyään iso osa on jo ennallistettu metsitettyinä. )- Niinpä seutumme nuorukaiset ovat havainneet tärkeämmäksi turpeen laidan alle katsomisen, kuin tiedon ja taidon oppilaitosten ovien avaamisen. Ei heillä ole haluttanut viljajyvästä saada kultamurusta, jota monet maailmassa niin hartaasti toivovat. - Siis alan nyt kaikella kunnioituksella tarttua siihen, mitä minun toista silmääni on jo kauan aikaa kutkuttanut, nimittäin noiden nk. yleisten rientojen vähyys. Ei koko tänä kylmänä kesänä ole ollut yhtään sellaista tilaisuutta, jossa jokainen saisi vapaasti, vaikka maksuakin vastaan käydä saamassa virkistystä henkisille ihmiselleen. Seuroja on sääntöineen ja pykälineen, mutta niiden toiminnoista, paitsi maamiesseuran, ei kuulu mitään. - Kirjastoseura taitaa haukotella jo sellaisella suulla, että siitä ei outo ymmärrrä elääkö se vai kuolee. Tosin on sen toimia lamauttamassa jo sopivan huoneiston puute, mutta ei se syy niin suurena haittana ole, että ei saattaisi toimia virkeästi, vaikka pienemmässäkin muodossa. - Halua kyllä on toimintaan silläkin alalla, sitä todistaa täällä nykyään vireillä oleva hanke perustaa voimistelu- ja urheiluseura. Aate on kyllä hyvä ja kiitettävä, mutta se taitaa olla tällä kertaa tarpeeton. Kun kyläkuntamme nuorisoluku on pieni ja niinkuin jo sanoin, entisenkin, nim. Kirjastoseuran rientoja vaikeuttaa huoneiston puute, niin mitenkäs sitten vosi kaksi seuraa, joilla kummallakin on melkein samaa ajatusta sisältävät tarkoitusperät hyvästi toimia, kun vielä lisäksi uuteen seuraan tulisi suuri osa vanhan seuran jäseniä? Ei mitenkään, vaan luonnollisena seurauksena olisi toisen kuolema.- Sen tähden eiköhän olisi parasta, että uuden seuran perustamishommat jätetään tuleviin aikoihin ja sen sijaan nostetaan Kirjastoseuran ” henki ja elämä”. Tämän luulen olevan helpompaa kuin uuden seuran perustamisesta syntyvien hankaluuksien poistaminen. Ja itse asiastakin on sama, olipa toimivan seuran nimenä mitä hyvänsä. Säännöt jos entisestä tuntuvat hyvin ahtaille, niin sopiihan siihen yhteyteen perustaa esim. puhujayhdistys, siitä kyllä on vähän vaivaa ja paljon hauskuutta. Ottakaapas nämä seikat ensikokouksessa huomioonne, niin ehkä osattaisiinkin sitten puhua muustakin eikä aina leipähuolista."  Nimimerkki -ri. 

Sotkamon Wuokatilta 3. 8. 1915. „Kun on pieni kesä kylmä, niin isokesä on lämmin", sanoo wanha sananlasku, joka onkin pitänyt paikkansa tänä kesänä. Niinpä onkin kewätkesän kuihtunut kaswikunta nyt muuttunut rehewäksi, sille suotuisan ilman wallitessa.-- Heinää on alettu korjata suurella kiireellä, ja aika wauhtia se on mennytkin eteenpäin. Paljon runsaammalta näyttää tämän kesäinen heinäsatokin, kun heiniä saadaan noin kolmasosa enemmän kuin kuin wiime kesänä nurmeltakin, puhumattakaan luonnonniityistä. Suowiljat ja samoin ruis näyttäwät jotakuinkin lupaawilta, niin että tulewaisuus näyttää hiukan waloisammalta kuin kewätkesästä, ja monen sydän ehken sykähtää kiiwaammin nähdessään wiljansa kypsävän. Ja on tästä seurauksena, ettei tarwitse tuolla „petulla" jatkaa leipää, joka ei ole eläimellekään wielä wähemmän ihmiselle soweliasta.- Monet huhut owat kertoneet, että monessa paikassa on täytynyt kuoria petäjää leipään, eiwätkä tästäkään ole osattomiksi jääneet Sotkamonkaan etäisimmät kulmat. Noin kuukausi sitten käwi täällä koulullamme kolmimiehinen joukkue esitelmöimässä. Ensimäisenä puhui Kainuun kansanopiston johtaja, maisteri A. Pesonen walaisewalla tawalla, kuinka nuorisossa on herännyt tiedonkaipuu, jota hän ei saa tukahtumaan ja siitä woi päättää, että se kaipuu on korkeammalta. Nuoriso ei enää ylpeile, kuten ennen, noista kansakoulun wähäisistä oppimääristä, waan pyrkii niitä laajentamaan itseopiskelun kautta; mutta alkutietoa tuohon tulisi heidän saada kansanopistosta, pystyäkseen täydellisesti itseopiskelua harjoittamaan.- Neuwoja Harjanen esitelmässään toi esille, että maamiehen ja tiedemiehen ammatti on kaksi päätointa, joiden wälillä toiset toimet owat ikäänkuin siwulehtisiä. Maamies toimii pellollaan ja tiedemies laboratoriossaan, tutkien kaswien kokoonpanoa ja niiden rawintoaineita. Hän puhui myöskin niiden puolesta, jotka eiwät woi nousta yleisön eteen kateeterille waiwojaan walittamaan, ja ne owat meidän kotieläimemme.- Kansanopiston käyntiin hän kehoitti erittäinkin nuoria neitosia, koska on todettu, että lapsi perii henkisiä kykyjä enemmän äidiltään, kuin isältään, siksipä neitoset tultuaan äideiksi ja warustettuna itse henkisillä kywyillä, woisiwat antaa noita sielullisia woimia lapsilleenkin. Kansanopistoon kehoitti menemään puheessaan myöskin kansanedustajamme O. Partanen.

Perin tärkeä oli tämäkin tilaisuus, waan yleisöä oli aika niukasti, erittäinkin nuoria. Nuoriso — muistakaa, että meidänkin on jotain tehtävä, wapautukaamme jo noista entisajan siteistä ja wapauttakaamme tuokin kirjastomme tuolta neljän lukon takaa, sillä se odottaa wapautustaan. Maamiesseuramme ukkoset kuuluwat hommaawan taas iltamia, ja ne kuuluwat olewan tk. 8 päiwä Koskelossa. Ohjelmassa on m. m. urheilukilpailujakin. Pankaapa siis mieleenne ja saapukaa oikein isolla joukolla isiltä perittyä aatetta kannattamaan.      Naksis. (Kainuun lehti 06.08.1915 no 89)

Sotkamon Wuokatilta 12. 12. 1915 Harwinainen tilaisuus oli muodostuonut seutukuntalaisillemme t. k. 4 pnä Lehtoniemellä, sinne kun oli saapunut esitelmöimään useampiakin eri miehiä. Konsulentti Heinonen puhui aluksi kuinka wiime aikoina on meilläkin alettu uskoa turpeeseen. Sellaisiakin taloja löytyy, joissa on aiwan wiime aikoina otettu 14 hehtaarinkin suuruinen suo wiljelykseen. Tämä suousko on lujittanut suuresti hänen maanwiljelystään.- Karjanhoidossa on myös koitettu mennä eteenpäin järjestämällä karjarhoitokilpailuita hoitajain ja omistajain kesken, sekä paranta malla karjan rehuja ja eläinten suojia. Mutta jalostustyö, etenkin sotkamolaisilla, on jäänyt takapajulle, waikka näiden pitäisi hoidon kanssa kulkea käsikädessä. Tarkastusyhdistykseen liittyminen olisi yksi ehto, niin jalostuksessa kuin hoidossa. Suurin wika jalostuksessa on siinä, että se on uskottu kokonaan naisten tehtäwäksi, ja sitä he eiwät jaksa yksin täyttää. Toiwoi, että rupeaisimme oikein ymmärtämään  karjan jalostuksen merkityksen, koska alamme ymmärtää maanwiljelyksenkin. Niin woisimme jättää jälkeläisillemme oikean karjakannan, joka on warmempi kuin muutamat tuhatmarkkasaikakaudella on syntynyt ikäänkuin kilpailu woin walmistuksessa. Tanskalainen woi on päässyt hallitsemaan maailmanmarkkinoilla huippuhintoja eli noteerauksia.   Pitkän keskustelun jälkeen, päätettiin ottaa maamiesseurassa kilpailuksi ensi wuonna karjanjalostuskilpailu.- Tämän jälestä puhui Sotkamon osuusmeijerin isännöitsijä Laukkanen kuinka täällä pääsisimme hallitsemaan maailmanmarkkinoilla huippuhintoja eli noteerauksia. Siksipä olisi meidän suomalaisten, saadaksemme woillemme täyden hinnan ja kaupaksi maailmanmarkkinoilla on pantawa enemmän painoa sen walmistukseen. Muuten emme woi walmistaa täysin hywää tawaraa, ellemme saa raaka-ainetta mahdollisimman wapaana noista turmelewista bakteereista. - On keksitty keinoja, joilla woidaan keskeyttää noiden bakteerioiden toimintaa ja yksi keino on jäähdyttäminen. Siksipä olisi hankittawa enemmän jäitä, niillä woisi wuoden lämpimimpänä aikana toimittaa täydellisemmin tuo jäähdyttäminen.- Karjaa olisi enemmän puhdistettawa, maidon hoidolliselta kannaltakin katsoituna maitoastiat olisi huolellisemmin puhdistettawa suudalla tai kalkilla. Kerman kuljettajalla olisi myös welwollisuutensa saattaa kermat pilaantumattomina perille. Kerman ja maidon hywästä hoidosta ei olisi hyötyä ainoastaan itsellemme waan koko kansalle. Loppukeskustelussa toiwottiin, että useammin pidettäisiin tuollaisia keskustelukokouksia. - Tilaisuus alotettiin „Nälkämaan" ja lopetettiin Maamme laululla. Yleisö ei ollut muistanut läsnäolollaan näinkään tärkeätä tilaisuutta, etenkin emäntäwäkeä oli wähän. Muistakaapa wasta saapua isommalla joukolla.     Joku.(Kainuun lehti 15.12.1915 nro 145)

Kajaanin Lehti 26.01.1916 no 10   Sotkamon Wuokatilta - Wanha wuosi on mennyt menojaan monine wastuksineen. Tekee siksi mieli luoda yleissilmäys sen waiheisiin ja muistella sen tuottamia kokemuksia ja monia opetuksia. Wiime kewät oli kärsimysten kewät ihmisille, mutta wielä suuremmassa määrässä kotieläimille, jotka muutamissa taloissa luurangon kaltaisina kewätkuloa pääsiwät rawinnokseen etsimään. Mutta sitten suotuisan kesän kuluessa talwen wauriot peittyiwät ja unhottuiwat.- Kesä oli sitten jotenkin suotuisa muulle kaswullisuudelle paitsi rukiille, jonka sateet ja myrskyt runteliwat, niin ettei se kyennyt kunnolleen terää tekemään. Noin puolinainen sato, ehkä muutamista kohdin parempikin saatiin. Jywistä yleensä on saatu hywät jauhot ja niinikään leipä, että ei olisi nälkää kuuluwissakaan, jos wain kuhilaita olisi ollut pelloilla. Mutta mikäs ne on pelloilta karkoittanut?

Ihmiset owat elelleet jotenkin hiljaista yksinäistä elämää. Toisinaan on maamiesseura pitänyt remuiltamat tai nuorilla on ollut iltamain nimellä nurkkatanssiaiset, joista sitten huutaen ja reuhaten pitkin yötä owat kotiin palanneet. Mutta on ollut niitäkin, jotka eräällä kulmakunnalla owat öisin hiljemmin kässehtineet ja tarkastelleet toisten kellareita tai muita warastopaikkoja, joista löytäisiwät jotakin suuhun sopiwaa tai muuta tarwistawaraa. Ja kaikkea sitä he tekewät „toistensa päähän" kuten eräskin asiantuntija sanoi. - Onkohan tämä tapa, joka on jatkunut wuodesta wuoteen, todella niin yleistä? Maamiesseura on iltamien ohella pitänyt kokouksiaan ja toimeenpannut Kajaanin maanwiljelysseuran rahallisella awustuksella kilpailuja monilla maatalouden aloilla. Mutta mitenkä on seuran rahanwarojen laita kun seuran on täytynyt ottaa welkaa? Tilejä ei ole tarkastajille esitetty moneen wuoteen. Owatko maanwiljelysseuralta saadut warat talletettu sen kiertokirjeen määräysten mukaisesti? - Onhan tämä jo mallikelpoista yhteisten warainhoitoa, joka ansaitsee tuntuwan palkkion mallikelpoisuudestaan! Kowaa on aika ollut näihin saakka. Huhutaan, että olisi jo eräässä torpassa illalliselta pantu nukkumaan, kun ei ollut edes leipääkään, puhumattakaan muista ruoka-aineista. Ja puutteestahan kertoo jo sellaiset tapaukset, kun täytyy lainailla jauhoja naapureilta muutamin kiloin. - Ei näet ole waraa ostaa kauppiailta, ei ainakaan säkittäin. Tällaista on elämä niillä, jotka eiwät wielä ole päässeet turwautumaan kunnanapuun. Kowin huolestuttawa on aika. Moni ajattelee kysymystä: miten kesään päästään. Kesällähän olisi jotakin toiwoa elämiseen. Toiwokaamme, että wielä kesään pääsemme ja että parempi aika wielä koittaa.           Jehu.

Edellinen kirjoitus poiki wähän wastinetta, jossa Jehun todettiin puhuneen palturia ja olleen itse syyllinen mm. kirjanpitojen panttaukseenn ollessaan kirjanpitäjänä monet vuodet. ( Kajaanin Lehti 08.03.1916 no 28 sivu 3) 

Uutisia Wuokatilta 1919   T. k. 6 p:nä pani maalaisliiton paikallisosasto toteutti iltaman Lääsön talossa.Yleisöä kertyi runsaasti ja käytöskin oli siewää erästä „Riky-Mamia" lukuunottamatta. Rahalliset tulot oliwat myös runsaat, joten paikallisosaston asiat saatiin hywälle kannalle. T. k. 11 pnä pidettiin osuuskassan perustawa kokous kansakoululla. Kassanhottajaksi walitiin opettaja M. Lukkari. Hallinnon walitseminen ja kassan täytäntöönpano jätettiin jäsenien wähyyden tähden seuraawaan kokoukseen. - Wuokatin waarojen alla sijaitsewan Juurikan niityn 23 osakasta owat tekemässään sopimuksessa päättäneet niityn 8 km pitkän ympärysaidan panettaa itsekukin omistamansa niityn pinta-alan ja latoluvun perusteella. Ennestään ei ole keskusnittyn osakkailla ollut aitaosia ollenkaan.
- Kotiseudulleen saapui kauan odotettu mies, Wuokatin kaswatti, entinen sissi Iiwari Mustonen, joka otti osaa Karjalan retkikuntaan. Saatuaan lähetin toimen, joutui hän matkoillaan erään kuopiolaisen towerissa kanssa Karjalan punaisten wangiksi. Itsensä kertoman mukaan punaiset wangitsiwat heidät eräässä talossa, riisuiwat päällyswaatteet ja kengät, joilla heidät rekeen köysittyään pieksiwät. Monien karkaamisyritysten epäonnistuttua oli Mustonen lopulta joutunut englantilaisten huostaan, jotka oliwat hänet passittaneet suomalaisten punaiseen legioonaan. Monet waikeudet kestettyään pääsi hän wiimein wapaaksi. Synnyinseudulleen päästyään syttyi hänessä rakkaus niin woimakkaana siihen maakamaraan, jota oli aikaisemmin polkenut, että hän polwistui suutelemaan maata aiwan kuin muinaisten toiwioretkeläiset pyhään maahan saapuessaan.  —Ki ( Kainuun Sanomat 13.11.1919 no 128 ) Tutkimusta Iivarista:  hän oli syntynyt 19.8. 1898 Alasotkamolla Torvelan tyttären,  Liisa Stiina Heikintytär Mustosen, lapsena. 

10. Jukola - maalaisliiton ja maamiesseuran talo 1931 - Vuonna 1921 oli maamiesseuran kokouksessa haaveiltu jo omasta talosta, joka oli määritelty rakennettavan Juurikkalahden rannalle. Heikko talousilanne ei ollut kuitenkaan sitä koskaan mahdollistanut ja  niinpä maalaisliitto rakensi talon Ohravaaralle vuonna 1931. 

Kylätalo ”Jukola” on Maalaisliiton Vuokatin paikallisosaston toimesta Ohravaaralle rakennettu talo vuonna 1931. Talo siirtyi puoliksi Vuokatin maamiesseuralle (per. 1906) vuonna 1933 ja loput vuonna 1946. Puolen hehtaarin tila muodostettiin Joel Heikkisen omistaman Heikkilän tilan Ruunakorven palstan etelänurkasta vuonna 1931. - Talossa järjestettiin monenmoisia kokoontumisia alkaen keväällä 1931. Pääasianaan maaseudun maanviljelysolojen kehittämiseen tarkoitettuja opastuspäiviä kilpailuineen, kokouksia ja iltamia tansseineen jne. - Naisosasto perustettiiin v. 1933. Seudun eri yhdistykset ja harrastepiirit järjestivät myös ahkerasti iltamia lopuksi tunnin karkeloineen. Lähikylien ja koko Sotkamonkin nuoriso tapasi useimmiten tulevan kumppaninsa näissä eri kylille rakennetuissa yhteistoimintaan tarkoitetuissa taloissa. Toinen lähiseudun tanssipaikka ja maamiesseuran talo sijaitsi Jormaskylällä ollen nimeltään Mäntylinna vuodesta 1931 alkaen. - Iltamia ja maamiesseuran kokouksia oli aikaisemmin järjestetty eri taloissa esim. Heikkilässä, Purolla, Lääsöllä, Rantolassa, Koljolassa, Rekilässä, Alatalossa,  Koskelossa, Kiviniemessä.

Tanssipaikkojen puutetta ei siis podettu ainakaan ennen sotia, jolloin tuli voimaan tanssikiellot ym. tärkeämmät maanpuolustukselliset asiat etusijalla. Jukolaan asutettiin myös Karjalan evakoita 1940-42 ja myöhemmin vielä joku romaaniperhekin asusteli sodan jälkeiseen aikaan aiheuttaen mittavat vahingot rakennukselle. Toiminta vilkastui sodan jälkeen 1946 maissa ja Jukolakin siirtyi kokonaan Vuokatin maamiesseuran  haltuun.- Taloon saatiin sähköt 1952 ja 1954 rakennettiin eteisaula naulakoineen sekä käymälä. Sähköt mahdollistivat elokuvanäytännöt, joita olikin runsaasti vuosittain 1950-luvulla. Varmaan kaikki aikansa kotimaiset katsottiin kaksi kerrallaan. Haitarimies nurkassa korvattiin isommilla orkestereilla. Vielä 1964 rakennettiin ravintolasiipi. Elokuvat hiipuivat television yleistyessä 1960-luvulla ja tanssi-illatkin loppuivat tultaessa 1980-luvuille.

Orkestereina oli esim. vuonna 1969 seuraavia :
Olli Pautolan yhtye 1x
Pertti Markuksen yhtye 2x : Urpo Schroderus, Pertti Rusanen, Olli Pautola, Pekka Kuusisto ja Juha Nykänen
Ari Lehtosen yhtye 4x
Pepe Jääskeläisen yhtye Paltamosta 5x : Esko Möttönen, Eero Leinonen, Olavi Raunio ja Pertti Jääskeläinen
Extas-yhtye Sotkamosta 1x : Raimo Tervo, Maire Sirviö, Teuvo Piirainen, Sakari Mönkkönen ja Martti Jokelainen
ja 2 x Martti Jokelainen, Teuvo ja Jouko Piirainen sekä Raimo Tervo.
Timo Leskelän yhtye 1x: Leo Rönkä, Raimo Turpeinen, Unto Rissanen ja Timo Leskelä
Ville Arffmanin yhtye Kajaanista 1x : Ville Arffman, Kari Holappa, Jouko Räsänen ja Keijo Pellikka
Eric Lars Four Kajaanista 1x :ohjelmatoimiston kautta.
Melodica-yhtye 1x : Reijo Turpeinen, Veikko Vähärautio ja Lassi Akkanen
Raija-Helenan yhtye 2x : Raija Parviainen, Jouko ja Teuvo Piirainen, Martti Jokelainen

Nykyään talo on vuokrattu Vuokatin metsästysseuran hirviporukalle. Talossa on sähköt ja vesiliittymä ikäänkuin odottaen muutakin toimintaa kuin yhdet hirvipeijaiset vuosittain. - Tosin pientä sisäremonttia kaivaten ja käyttöä vain kesäaikaan. 

11. Vuokatin maamiesseuran naisosasto perustettiin vuonna 1933. - Vuokatin maatalousnaisten perustava kokous pidettiin marraskuussa 1933 Rekilässä. Maatalousnaisten osasto perustettiin normaalin maamiesseuran kokouksen yhteydessä ja ilmeisesti kokouspaikkana oli Lukkarila?, muistelivat osaston toiminnassa alusta lähtien mukana olleet emännät Lyydia Lukkari ja Sylvi Määttä. Virikkeitä ja vauhtia maatalousnaisten toiminnalle oli sillon antamassa kotitalouskonsulentti Henriksson, muistelivat perustajajäsenet. Oman maatalousnaisten osaston perustaminen vireytti monella tavalla kylän toimintaa ja yhteistyötä erilaisten kilpailujen ja kurssien ansiosta kertoivat Lukkari ja Määttä.- Ensimmäiset luottamushenkilöt perustetulla osastolla olivat Hilja Mustonen ( Rekilä) Aino Arffman ( Puoliväli), Lyydia Lukkari os. Heikkinen ( Lukkarila), Aili Okkonen myöh. Sopanen, Anni Määttä (myöh. Heikkinen Heikkilä), Nanni Korhonen ( Korhola/ Peltola) ja Mandi Heikkinen ( Heikkilä).

Ensimmäinen ruuanlaittokurssi järjestettiin jo vuonna 1934 Rantolassa. Seuraavan vuoden toiminnassa merkittävin tapahtuma oli pihakilpailu ja näin osaston toiminta lähti vireästi käyntiin.- Keskeisin toiminnanmuoto näiden 50 vuoden aikana on ollut kuitenkin kurssitoiminnassa. Niitä on ollut tallukkaan teosta, diettiruoasta, kankaankudonnasta, kodin- ja karjanhoidosta, puutarhanhoidosta ja kaikesta mahdollisesta. Toinen osaston toiminnassa varsin merkittävän osan saanut muoto on ollut erilaisiin kodinhoitoon liittyvien kilpailujen järjestäminen.- Ensimmäinen pihanhoitokilpailu järjestettiin jo vuonna 1935, vuonna 1943 vuokattilaiset kilpailivat pellavan kasvatuksessa. Sittemmin kilpailuaiheena ovat olleet karjanpuhtaus, luudanteko, siipikarjanhoito jne.

Vuokatin maatalouskerholaisten keittokurssit olivat Rönkössä marraskuun 22.—25. päivinä 1937. "Kurssien pitäjänä toimi neuvoja Aili Vuorinen. Kursseilla olivat mukana melkein kaikki kerhotytöt, mutta pojat olivat jääneet jo miesten hommiin, koskapa ei kursseilla ollut kuin pari poikaa. 23. päivän iltana oli kerholaisilla ja naisosastolaisilla yhteinen illanvietto. Aluksi laulettiin yhteisesti. Anni Määttä lausui vieraat tervetulleeksi ja luki kertomuksen »Isäntä emäntänä». Runon »Kotiseudun muisto» lausui Hellin Boman. Kerholainen Kirsti Lukkari luki kertomuksen »Kerholaisten kesäpuuhia. Alli Lukkari esitti kerhotyönsä vuosikertomuksen. Seurasi väilaika, jolloin arvottiin kerholaisten tekemä kaakku. Ohjelma jatkui sitten laululla »Laulu Kainuulle». Esitelmän liinavaatteiden hoidosta, valmistuksesta ja tarkoituksenmukaisuudesta piti tarkastuskarjakko Martta Säkkinen. Kertomuksen luki Kalle Karjalainen. Runon »Avioliitto» lausui Mandi Heikkinen.

Seurasi sitten kerholaisten palkintojenjako, jonka toimitti neuvoja Aili Vuorinen. I palkinnon saivat Anna Liisa Lukkari, Alli Lukkari, Alli Karjalainen, Olavi Määttä ja Kalle Karjalainen, II palkinnon saivat Kirsti Lukkari ja Malja Korhonen ja III palkinnon Ida Pohjola. Neuvoja Alli Vuorinen puhui vielä kerholaisille kerhotyön merkityksestä ja kiitti kerholaisia siitä innostuksesta, jolla he ovat kerhotyöhön suhtautuneet. Myöskin hän kiitti talon väkeä siitä myötämielisyydestä, jolla he ovat kurssien aikana kurssilaisiin suhtautuneet ja avarat huoneensa heidän käytettäväkseen luovuttaneet.- Seurasi naisosaston 2-vuotisen liinavaatekilpailun palkintojen jako, jonka toimittivat Anni Määttä ja Mandi Heikkinen. I palkinnon saivat emäntä Hilja Lukkari, Rantala, emäntä Lyyti Määttä, Rönkkö, emäntä Anni Lukkari, Puro ja Helmi Korhonen, Mäkimökki, II palkinnon saivat emäntä Karttunen, Koljola ja Lyyti Lukkari, Lukkarila ja III palkinnon saivat sisarukset Mustonen, Sarvivaara, emäntä Karoliina Heikkinen, Heikkilä, ja Aili Okkonen. Lopuksi laulettiin »Olet maamme armahin Suomenmaa». Naisosasto tarjosi kahvit kaikille vieraille ja lopuksi oli kuva-arvoitus. Tähän loppui tämä rattoisa illan vietto ja itse kukin lähti hilpein mielin kotia kohden." Lähde KS 1937 nro 135

Alustus naisosaston ompeluillassa vuonna 1955   Hilja Korhonen   "Tokkopa monestikaan jokapäiväisten askareittemme keskellä tulemme pysähtyneiksi ajattelemaan mitä terveys on. Toisin on kun tulemme sairaiksi, silloin vasta sen huomaamme.Terveys on kaikista ominaisuuksistamme se jota tulisi vaalia kuin mitä hyvänsä arvoesinettä, hopeaa tai huoltaa kuten autoa.- Valitettavan usein sen unohdamme emmekä ota vaarin edes pienistä oireista vaan ajattelemme niiden menevän ohi - mitäs siitä ja puhallamme työhön entistä vauhtia päivät pyöreinä.-- Kuinka sitten huollamme itseämme? Yksi tapa on suoda joskus, ehkä silloin kun on väsynein, lomapäivä ja jättää kotiaskareet toisille. Piipahtaa lähikaupunkiin kampaajalle ja rentoutua ja odottaa valmista. Päivän voi sitten käyttää muutenkin mielensä mukaan. Esimerkiksi kauppoja katsellen, ehkä hauskassa ravintolassa piipahtaen, jos sellaisen löytää ja olla vain oma itsensä. Voin vakuuttaa, että tämäkin piristää.- Mitä taas tulee kokapäiväisen terveyden hoitoon, katsoisin sen alkavan siisteydestä, puhumattakaan valoisasta mielialasta. Nykyaika tarjoaa niin runsaasti kotitalous- ja rakennusteknillisiä hyvyyksiä, etten siihen puoleen puutu, se saa olla jokaisen kukkaron varassa. Totuus on, että hyvä koti auttaa pysymään terveenä.- Mitkä sitten ovat terveyden lait: Hyvä koti, monipuolinen ravinto, kohtuullinen määrä työtä sekä tarpeellinen määrä lepoa ja vapaa –aikaa.- Tekisi mieli lisätä sopiva määrä huvituksia, mikä ei varmaa olisi pahaksi mielenterveydellemme. Sillä jos aina nuutuneina kannamme huolta tästä ja huomisestä päivästä, emme sillä mitään rakenna.- Jokainen tiedämme mitä raitis ilma ja auringonvalo merkitsevät. Ne ovat niitä ennalta ehkäiseviä ilmaisia lääkkeitä, kun vain muistamme talvellakin tarpeeksi tuulettaa huoneitamme ja nauttia mahdollisimman paljon auringosta – kesällä mieluummin aivan alasti. Jos vielä suunnittelemme ravintomme monipuoliseksi, olemme jo aimo askeleen terveyden tiellä.- Se sairauden tie on sitten luku sinänsä ja jätän sen lääkäreiden huoleksi, sillä tarkoituksemmehan on pyrkiä selvittämään kuinka osaisimme säilyttää terveytemme ja työkykymme sekä vieläpä nauttia tästä lyhyestä ajasta, jonka täällä olemme, siihen lienee jokaisella omia reseptejä ja viittaan vain siihen vapaa-ajan hyödylliseen käyttöön."

Vuokatin maatalousnaisilla toimintansa 30-vuotisjuhla vuonna 1963. (Sotkamo-lehti)  "Vuokatin maatalousnaisten 30-vuotisjuhlaa vietettiin viime sunnuntaina Rekivaaran koululla. Maatalousnaiset omalta ja naapurikyliltä perheineen olivat saapuneet runsaslukuisina kukkasin, kynttilöin ja köynnöksin koristettuun juhlahuoneistoon, missä vieraat toivotettiin tervetulleiksi kahvitarjoilulla.
Ohjelma aloitettiin yhteislaululla, minkä jälkeen tervehdys puheen piti maatalousnaisten puheenjohtaja emäntä Sylvi Määttä. Rekivaaran sekakuoro esiintyi op. Lauri  Korhosen johdolla ja neiti Leena Karttunen esitti lausuntaa. Kirjoittamansa historiikin maatalousnaisten 30- vuotistaipaleelta esitti emäntä Anna Heikkinen.
Op. Korhosen ohjaamana koulun oppilaiden nokkahuilukuoro esitti musiikkia ja lausuntakuoro lausui runoja. Neiti Lea Karttunen esitti huumoria.
Kahvitarjoilun ja väliajan jälkeen jatkui ohjelma yhteislaululla ja lasten esittämällä kansanleikillä, jonka ohjasi op. Helvi Lukkari.-Kansakoululaisen Arto Vilmin lausuntaesityksen jälkeen piti juhlapuheen konsulentti Aili Meriläinen. Hän toi juhliväelle mm. Kajaanin Maanviljelysseuran ja maatalousnaisten piirijohtokunnan onnittelut ja jakoi Maatalousseurojen Keskusliiton myöntämät hopeiset järjestömerkit, joita saivat emännät: Anja Arffman, Elina Korhonen, Hilja Lukkari, Lyydia Lukkari Lukkarila, Lyydia Lukkari Mattila, Sylvi Määttä, lida Tolonen ja rouva Helvi Lukkari.
Merkkien saajat kukitettiin, samoin osaston perustajajäsenet emännät Anna Heikkinen, Aili Sopanen, Anja Korhonen ja rouva Aino Määttä. Oppilaiden esittämän rapsodian, "Maahenki", jälkeen esitti yksinlaulua maanviljelijä Martti Määttä op. Korhosen säestämänä. Vapaan sanan aikana esittivät onnittelut juhlivalle järjestölle Jormasjoen maatalousnaisten puolesta emäntä Maila Mähönen ja Sotkamon muiden maatalousnaisosastojen puolesta paikallinen kotitalousneuvoja.
Adressein olivat muistaneet Mandi Härkönen, Helvi Holopainen ja Tuhkakylän maatalousnaiset.- Tilaisuuden lopettajaissanat lausui emäntä Pirkko Kähkönen ja adventtivirsi päätti onnistuneen juhlan."   

Pikkupakina kesäretkeltä 1980-luvulla: Pirkko Kähkönen  "Vanhan hyvän ajan malliin tekivät Vuokatin maamiesseura ja naisosasto kesäretkensä 29.6. Tällä kertaa tuonne Pohjanmaalle Nivalaan ja aina Kalajoen hiekkasärkille asti. Mukana olikin Kainuun Liikenteen suurimman auton verran 50 henkilöä täältä Rekivaaralta ja lähiseudulta.- Kaunis kesäaamu oli houkutellut tälle pitkälle päivän matkalle isoja ja pieniä isäntiä ja emäntiä, koska sattui niin mukavasti, että tämä reissu oli melkein sukulaismatka meille.- Siksipä olikin ensimmäinen etappi Nivalassa, jossa isännöi aivan kunnanjohtajana naapurinpoika, Paavo Karttunen, ja hänen luokseen me koko porukalla linjurista laskeuduimme Nivalan virastotalolle jossa Paavo-poika oli itse perheineen meitä vastaanottamassa. Tervehtijöinä oli myös Nivalan maa- ja kotitalousnaisia, jotka opastivatkin meidät kunnanjohtajan tarjoamille päiväkahveille. Kahvi maistui pitkän automatkan jälkeen aivan virkistävältä uudessa kunnantalossa.- Hetken juteltuamme siirryimme valtuustosaliin, jossa kunnanjohtaja kertoi meille nykyisen kotipaikkansa kuulumisia ja elinkeinoelämää ja paikkakunnan oloja sekä näytti vielä videolta Nivalan kunnan elämää, kun kotikylän väki oli vieraana.- Koska aikataulumme oli aika tiukka, läksi itse kunnanjohtaja meille retkioppaaksi kiertoajelulle ja Kyösti Kallion museoon, jonne Nivalan kunta kustansi meidät koko joukon. Kiitos siitä! - Meillä oli vielä ilo saada museon esittelijäksi itse presidentti Kallion Kaino- tytär, joka täysin asiantuntevasti ja lämpimästi kertoi isänsä ja veljensä elämäntyöstä. Samalla hän muisteli ja esitteli kotoaan Heikkilästä tuotujen esineiden ja sukuaarteiden valossa vaikeiden aikojen presidenttiä, Kyösti Kaliiota, jonka meistä harvat enää henkilönä muistavat.- Täällä museossa kului aika aivan liian nopeasti, joten oli jatkettava matkaa.- Kiitimme Paavo-poikaa pienellä muistolahjalla, jonka oli tehnyt Saviahon Puutyö Sotkamosta. Pöllö-Kello muistuttaa aina ajan kulumista siitä kesäpäivästä.

Matka jatkui uuteen retkikohteeseen Kalajoelle ja meillä retkeläisillä alkoi jo puolinen muistua mieleen, joten heti saavuttuamme meren rannalle pysäköimme linjurin paikallisen hotellin eteen, jossa jo ruoka odottikin valmiina. Voitte arvata, että pihvi maistui! -Katseltuamme vähän aikaa hotellista hiekkarantaa ja meren aaltoja, laskeuduimme rannalle polskimaan oikein meriveteen. Kiertelimme reilut 3 tuntia meren rannalla, hiekalla ja huvipuistossa, joten ilta oli jo pitkällä kun läksimme toiseen kyläpaikkaan, jossa emännöi toinen naapurimme, Päivölän Anja Leevinsä ja perheensä kanssa Kiviojalla vauraassa maalaistalossa.- Oli kerrassaan hienoa, että Anja oli kutsunut koko entisen kylänsä väen lämpimäisille kahveille kauniiseen kotiinsa. Onhan se pitkä aika ihmiselämässä 25 vuotta, kun hän läksi Sotkamon maisemista uuteen paikkaan ja vielä maalaistaloon emännäksi. Sen näki retkeilijäkin, ettei isäntä-Leevi suotta kehunut, että Sotkamossa kasvaa hyviä emäntiä — siitä kertoi jo kotona tehdyt käsityöt, puutarha, kymmenet kauniit kukkaset ja koko koti sekä hyvin hoidettu pihapiiri. Isäntä, Leevi Kivioja kertoi meille sukutilansa vaiheita ja paljon myös kotipitäjästään Kalajoesta ja muistelipa hän vielä maatalousharjoitteluaikaansa Nivalan Heikkilässä.- Voi kun olisi ollut vielä paljon juteltavaa, mutta edessä oli pitkä kotimatka, joten lauloimme muutaman tutun laulun, kiittelimme isäntäväen ja annoimme muistoksi Puunmuotoilija Piipposen töitä.- Kun oli iloinen iltahetki vierähtänyt ja oli kotimatkan aika. Onnistuneen retken puolesta parhaat kiitokset Paavo Karttuselle, Anja ja Leevi Kiviojalle, Nivalan maatalousnaisten edustajille Pirkko Kalliolle ja emännille sekä erikoisesti bussimme kuljettajalle, Hannu Ahoselle, turvallisesta matkasta." ( Sotkamo-lehti) 

Vuonna 1983 vietettiin vielä toiminnan 50-vuotisjuhlat.

Vuokatin maatalousnaisten historiikin esitteli nykyinen sihteeri Liisa Korhonen vuonna 1983 marraskuun kolmantenatoista päivänä pidetyillä 50-vuotisjuhlilla Rekivaaran kansakoululla. (Sotkamo-lehti) "Naisosastossa opiskeltiin yhdessä maanviljelysseuran konsulenttien opastuksella kaikenlaista kotitalouteen kuuluvaa aihetta ja kokoonnuttiin myös ompeluseurojen merkeissä, jotka kuuluivat naisosastojen tärkeään toimintaan valmistaen upeita käsitöitä kahvittelujen ja elämää pohtivien asioiden äärellä. Naisten tärkeää työtä oli myös kotirintamilla neuloa sukkia, lapasia, ommella suojapukuja ym. välttämätöntä tarviketta rintamaoloihin maata puolustaville miehille.- Maamiesseuran talo, Jukola, oli ollut se yhteinen yrityksemme, jonka hyväksi naiset olivat tehneet työtä miesten rinnalla rakennusajasta lähtien avustamalla mm. varojen hankinnassa.- Naisosasto toimikin vilkaasti hoidellen samalla Jukolan kahviota aina talon toiminnan hiipumiseen saakka. Järjestäen äitienpäiviä joko koululla tai Jukolassa, osastonsa kymmenvuotisjuhlia ja retkeillen kotiseudulla tai naapurikunnissa sekä maatalousalan messuilla. - Sosiaalinen kanssakäyminen toimi henkireikänä maalaiskylien väellä. Vierailtiin naapureissa ja sukulaisissa ilman suurempaa etukäteisjärjestelyä, vainajat saateltiin haudanlepoon kylän yhteisvoimin ja naapuriapua oli aina saatavilla. - Yhtenä mielenvireyttäjänä on toiminnassamme olleet kautta alkojen erilaiset retket. Joskus Hiildenportti, naapurikylän naisosasto tai Helsinki, kuvaili Korhonen. -Vuokatin maatalousnaisten oman osaston toiminta on noudatellut entisen Maanviljelysseuran, nykyisen Maatalouskeskuksen toimintasuunnitelmia meidän omin sovellutuksin. - Esimerkin hän otti vuoden 1946 kokouksen pöytäkirjasta. Sieltä löytyy  pykälä, jossa sanotaan ”Keskusteltiin maanviljelysseurasta saapuneiden kirjelmen johdosta, joiden johdosta ei ryhdytä toimenpiteisiin”, päätti Korhonen historian tiivistelmänsä."

Naisosaston ja maamiesseuran viimeinen kokous 8.2.1991  8.2.1991 pidetyssä viimeisessä Vuokatin maamiesseuran ja naisosaston kevätkokouksessa Lukkarilassa oli läsnä 9 jäsentä.- Kokouksessa käsiteltiin toisen kerran yhdistyksen nimi- ja sääntöuudistus, jossa vahvisettiin syyskokouksen päätökseksi uusi nimi, Rekivaaran kyläyhdistys. Säännöt hyväksyttiin mallisääntöjen mukaisina paitsi, että 65 vuoden ikärajaa ei noudateta johtokuntaa valittaessa.- Naisosaston toiminta yhdistettiin Rekivaaran kyläyhdistyksen toimintaan ja kokouksen pöytäkirja jatkui Rekivaaran kyläyhdistyksen pöytäkirjassa. Kokouksen puolesta sihteeri Liisa Korhonen. 

Yhteistoiminnan hiipuminen ja koulun lakkauttaminen Seutukunnan yhteistoiminnan kuihtumiseen oli myös mielipahaa aiheuttanut Rekivaaran kyläkoulun lakkauttaminen 1995. Koulussa olleet vähäiset lapset siirrettiin Juurikkalahden koululle. - Muutos on aina vaikeaa hyväksyä lyhyellä tähtäimellä.- Sittemmin koulu myytiin Pirkko Konosen ja Tarja Laatikaisen pitopalveluyritys Rekikestille, josta he aikoinaan luopuivat. Sen jälkeen omistajana oli Riitta Menander pitäen yllä latukahvilaa ja pitopalvelutoimintaa muutaman vuoden. Nykyään tuo Rekikestinä tunnettu entinen kansakoulu on yksityisomistuksessa. 

Muuttohalukkuus poispäin Vuokatinkin kyliltä näkyi sotavuosien jälkeen. Suuntana joillakin oli Amerikan manner, joillakin naapurimaamme Ruotsi. Muuttoliike Suomesta jatkui vielä vilkkaana koko 1960-luvun ajan lähinnä Ruotsin autotehtaille. Seuraavina vuosikymmeninä luovuttiin pikku hiljaa maatalouden harjoittamisesta enimmäkseen kannattamattomana tai viljelijäväestön jo eläköityessä. Nuoret sukupolvet koulutettiin uusiin palveluammatteihin ja mieluummin vielä tähtäin oli virkamiehistä professoreihin yms. Kuihtuva maatalousyhteisö ja kotitiloille jääneet pojat muualta tulleine puolisoineen eivät enää tarvinneet yhteistoimintaa vanhaan malliin. Uudet tuulet ja uusi tekniikka korvasivat naapurit. - Muuttoaaltoa tapahtuu vielä lähinnä lapsensa maailmalle kouluttaneiden vanhempien muuttaessa kirkonkylän kerrostaloihin. Toisaalta nuorten perheiden muuttohalukkutta takaisin maalle päin ilmenee uudisasutuksen muodossa ja joku nuorempi sukupolven edustaja jatkaa vielä esi-isiensä maatyötä uudistamalla elinkeinoaan itselleen sopivaan muotoon. Takaisinpaluuta ilmenee myös eläköitymisistä johtuen eli työelämäuransa muualla viettäneitä palailee synnyinkotiinsa eläkepäivikseen. Kiantajärven rannat ja muidenkin vesistöjen rannat ovat täyttyneet kesäasukkaiden mökeistä, joten elämää ainakin kesäisin jatkunee eteenkin päin. 
Vuokatin maamiesseuran viimeaikaiselta toimialueella lypsykarjataloudesta on luovuttu kokonaan. Seudulta löytynee vain kolme/neljä viljelijää, kaksi emolehmätilaa, yksi juurikasvintuotantotila sekä pari-kolme majoitus- ja matkailualan harjoittajaa, suksitehdas, autokorjaamo ja kivilouhos. Loput maatilat ovat peltonsa vuokranneita tai metsätiloja ja aktiiviväestön työpaikat löytyvät lähialueen erilaisista palveluammateista.

Lähteinä: Kajaanin maanviljelysseuran vuosikirjat 1906-35, Vuokatin maamiesseuran ja maatalousnaisten vuosikertomukset, kirjanpidot, hakemukset, valokuvat ym. paperit (talletettu kunnan kotiseutuarkistoon)

Sukujen valokuvia. Kainuun alueen sanomalehtiä vuoteen 1939 saakkaLehtileikkeet löytyvät täältä: https://digi.kansalliskirjasto.fi/search  ( Kuvaa napauttamalla se suurenee."

Sotkamo-lehti tiistaina 18.heinäkuuta 2017         Anttijussi Ripaoja antti-jussi.ripaoja@slpmedia. fi

VUOKATIN MAAMIESSEURA JUHLI 110-VUOTISTA TAIVALTAAN

Ohravaaran Jukolassa pidetyssä juhlassa käsiteltiin niin 100-vuotiaan Suomen, 110-vuotiaan seuran kuin 85-vuotiaan talonkin värikästä historiaa. - Ohravaaran Jukolan taloon oli lauantai-iltana kokoontunut kymmenittäin ihmisiä juhlistamaan Vuokatin maamiesseuran 110-vuotista taivalta. Ohjelmassa on muistelua, musiikkia ja kakkukahvit. Musiikista vastaa haitarinsoittaja Teuvo Piirainen. Haitarimusiikki on kuulunut Jukolan tanssitalon ohjelmistoon sen olemassa olosta saakka.- Tilaisuus alkaa kesäillän valssilla, jonka jälkeen Rekivaaran kyläyhdistyksen varapuheenjohtaja Hannu Kähkönen pitää puheenvuorensa, jossa hän selostaa seuran historiaa sitoen sen Suomen historiaan. Kahvitilaisuus on ennen kaikkea kunnianosoitus rakkaalle isänmaallemme, Kähkönen aloittaa.

Seuran historia ulottuu Tsaarinvallan aikaan. Se on perustettu kymmenen vuotta ennen Suomen itsenäistymistä. Tuohon aikaan nälänhätä oli arkipäivää, ja resurssien riittävyys oli ainainen huoli, Maamiesseura perustettiin elinolojen parantamiseksi. Seura valisti ja innosti ihmisiä.- Ensimmäisiä tehtäviä oli kirjelmöida kuvernöörille ja vaalia Venäjän pakko-ottojen lopettamista. Venäjä otti Suomesta nautakarjaa ja hevosia omiin tarpeisiinsa, ja ajoi suomalaiset nälanhädän partaalle. Kirjelmä tuotti toivotun tuloksen ja pakko-otot keskeytettiin.

Perustamisvuonna seuraan liittyi 87 jäsentä ja maantieteellisesti alue oli suuri. Se käsitti Ohravaaran, Puronkylän, Haapalanlahden, Hyvölänkylän, Määttälänmäen, Vaarankylän, Kivirannan,Teerivaaran, Juurikkalahden, Kivijoen, Varisvaaran ja koko nykyisen Vuokatin alueen. - Suuresta alueesta johtuen yhteydenpito ja kanssakäyminen oli hankalaa ja valistustyötä tehtiin talollisten pirteissä.

Seuran kirjanpito on Kähkösen mukaan lähes täydellinen. Koko 110-vuotisen historian aikana kaikki tapahtumat on dokumentoitu, ja ne ovat säilyneet tallessa tähän päivään saakka. Kähkösen mukaan mistään ei ole löytynyt mainintaa, että seura olisi koskaan ottanut kantaa politiikkaan, vaikka Suomessa elettiin etenkin itsenäistymisen jälkeen levotonta aikaa. - Vuonna 1917 arveltiin, että kuinkahan kahdeksantuntinen työpäivä sopii talolliselle ja sitä myötä maatalon muuhunkin työväkeen. Se on ainoa poikkeus, Kähkönen kertoo. - Jo silloin esitettiin eräänlaista työpankkia, pidempää ajanjaksoa tarkastella työaikaa. Eikä se ole vieläkaan ihan valmis, Kähkönen naurahtaa.

Jukolan talo valmistui vuonna 1932. Sen rakensi Maalaisliiton paikallisosasto. Avajaisissa otettiin yhteiskuva, joka on nähtävillä kahvipöydän luona. Maamiesseuran omistukseen Jukola siirtyi seuraavana vuonna. Talossa järjestettiin paljon kursseja, kilpailuja ja tanssiaisia.- Jukola oli sota-aikana tärkeä siviilien tukikohta. Sen aikaisen valtatien, nykyisen Ohravaaran tien, kautta kulki liikenne pohjoisesta rintamalle. Talo oli Karjalan evakoiden ensimajoitustila, josta heitä siirrettiin eteenpäin. Lähimetsä on toiminut Lieksan sotilaiden lepopaikkana.- Sota-aikaan tanssiminen oli kielletty, mutta kieltoa rikottiin ahkerasti, ja sen valvominen oli Kähkösen mukaan mahdotonta. Pidettiin niin sanottuja nurkkatansseja, joista kertomukset ovat kulkeneet paikalla olleiden välityksellä suullisena perintönä.- Talo pakko-otettiin sodan loppuvaiheessa majoituskäyttöön, mutta sodan päätyttyä maamiessseura halusi sen takaisin itselleen. Ongelmaksi koitui kuitenkin eräs itsepäinen asukas, joka ei suostunut lähtemään talosta. Lopulta asukkaat olivat lähteneet oma-aloitteisesti, mutta hajottaneet lähtiessään talon remonttikuntoiseksi.

Maaseudun elämä oli vilkasta 70-luvun alkupuolelle saakka, ja Jukolan talo eli kulta-aikaansa.- Tansseissa kävi satoja ihmisiä, ja tupa pursusi juhlijoita. Teknologian kehityksen myötä maaseutu hiljeni. Tieto oli kaikkien saatavilla ja palvelut keskittyivät kaupunkeihin.- Seura ajautui konkurssin partaalle. Kävijöitä ei enää riittänyt eikä parempia aikoja ollut näkyvissä. Lopulta Vuokatinvaaran metsästysseuran hirviporukka tarjoutui vuokraamaan Jukolan talon 30 vuodeksi ja huolehtimaan sen kunnosta. Tämä pelasti Jukolan talon ja Vuokatin maamiesseuran, jonka nimi vaihtui Rekivaaran kyläyhdistykseksi. 

Historian lyhyt oppimäärä kesti Hannu Kähkösen esittelemänä noin 20 minuuttia. Sen päätteeksi Teuvo Piirainen soitti haitarillaan Vanhan kulkurin, jonka jälkeen Vuokarinvaaran metsästäjien Alpo Komulainen muisteli omaa taivaltaan seuran parissa. Hän myös esitteli tontiltaan löytämäänsä kivikauden aikaista työkalua. Alueella todella on pitkät perinteet.- Lopuksi juhlaväki nousi seisomaan ja kajautti yhdessä Suomen tunnetuimman maakuntalaulun Kainuun marssin eli Nälkämaan laulun. Kappaleen julkistamistilaisuudessa vuonna 1911 oli paikalla kolme Vuokatin maamiesseuran edustajaa. Laulu kaikuu komeasti talossa ja kotiseuturakkaus on käsin kosketeltavissa.

• Vuokatin maamiesseura perustettu 22. 12. 1906.

• Tarkoituksena oli valistaa ja innostaa ihmisiä parantamaan elinolojaan.

• Ei ottanut poliittisesti kantaa.

• Omistanut Ohravaaran Jukolan talon 30-luvulta saakka.

• Seuran nimi vaihtui ajan hengen mukaan Rekivaaran kyläyhdistykseksi 1991.