Vanhoja valokuvia

Seuraavana vanhoja valokuvia lähinnä entisen Vuokatinkylän ja nykyisen Rekivaaran vanhoista taloista, asukkaista ja tapahtumista alkaen 1910-20-luvuilta ja hieman talojen asukashistoriaa vuodesta 1683 alkaneiden kirkonkirjojen mukaan. Lisäksi jonkin verran tietoja myös Ohravaaran taloista ja muutamia kuvia myös Jormasjoelta päin. Kuvat peräisin talojen ja sukujen albumeista. - Huomioitavaa on, että 1800-luvulla kylämme tiloille pysyvästi asettuneet suvut jatkavat vieläkin samoissa taloissa, joten vehreät, lehtomaiset metsämme ja ravinteikkaat viljelysmaamme rauhallisessa asuinympäristössä ovat miellyttäneet asukkaitaan jo yli 200 vuoden verran.

(Talojen kuvien alla olevat tekstit löytyvät loppuosasta helpommin luettavina.)     

Asukastietoja alueen vanhoista taloista kirkonkirjojen mukaan.  (Kuva-albumissa olevien tietojen tekstejä myös helpommin luettavana. )

( Uudempia tietoja löytyy myös Kotiseutumme Kuhmo-Sotkamo 2004-2005-kirjasta. Myös Oulun läänin henkikirjoista 1809-1975 näkee tietoja vuoteen 1924 saakka. Asukastietoni eivät ole täydellisiä ja pohjautuvat pääosin kirkonkirjoihin 1910-20-luvulle. Ne voivat olla hieman sekaviakin, mutta halutessaan voi katsella myös henkikirjoista kiinnostavia kohtia. )

Purolan tila vuodesta 1765 lähtien

Tila oli nykyisellä Rekivaaralla ensimmäinen nimellä ja rekisterinumerolla 38 kirkonkirjoihin lisätty tila, asukkaina Hyvöset Jormaselta. - (Kuva) Purolan nykyinen asuinrakennus vuodelta 1928- 29 on aikaisemman 1800-luvulta peräisin olleen asuinrakennuksen paikalla. Rakennus lienee entisestä 1800-luvun talosta lyhennetty ja uudistettu hirsien näyttäessä vanhoilta jo 1935 mennessä. Oik. päästä kellarin päältä on ilmeisesti viety vanha pirttiosa jaossa Päivölään joko riiheen tai taloon 1929 ja samoin puolet vanhasta luhtirakennuksesta. "Rakennusmestarina" oli toiminut Tuomas Karjalainen läheisestä Tuomaalasta. - Joka tapauksessa aikaisempi rakennus oli ollut pirtin verran pitempi naapurin muistelijoiden mukaan.

- Alkuajan sotilastorppa 1760-luvulta oli ehkä sijainnut Päivölän puoleisessa rinteessä kaivo-, hiili- ja kivilöydösten perusteella katsomassa etelään päin Simo Hurtankin aikaisen ratsutien pohjia saapuvan mahdollisen vihollisen kulkusuuntaa tarkkaillen. Vuokatin vaara-asutus alkoi rinteiden keskiosista. - Nimensä Purolan tila on saanut talon ohitse Porttivaaroilta alkavan ja Kiantajärveen päätyvän "Pitkänpuron" haaran mukaan. Puroon on ruopattu myös lampi 1963.

Ensimmäiset tiedetyt asukkaat muuttivat Alasotkamon kruununtila Purola 38:aan vuoteen 1765 mennessä Jormaselta.  Ensimmäisen tunnetun Hyvösen suvun aloittavan Paavo Heikinpoika Hyvösen s. 1671 ja psonsa Anna Wendaliuksen ( s. 1680 Pielisjärven pappilassa ) perheen sukuoikeustalo oli ollut Jormasen Tuhkala 1 eli myöh. Harju 1, jossa Paavon pojat Heikki s. 1702 ja Paavo s. 1709 asuivat vielä 1730 aikoihin Paavo-pojan jäädessä lopulta siihen asumaan. - Heikin (s. 1702) poika Paavo s. 1730 oli muuttanut Jormas 11 Pardalaan eli nyk. Huovilaan, mistä Paavo Heikinpoika Hyvönen (s.1730) 1. psonaan Marketta Matintytär Urpiainen (s.1735 Jormasella)  muuttivat Alasotkamo 38 Purolaan 1765 mennessä. - Paavon ja 1.pson perheeseen syntyi 10 lasta. Äiti Margeta kuoli vuonna 1773. - Paavo löysi uuden puolison kuhmolaisesta Maria Huotarista (s.1748 Lentualla) ja heille syntyi vielä 7 lasta. Paavo kuoli 1793 ja niinpä talo jäi ilman isäntää, jolloin yleensä leski lapsineen sai etsiä uuden asuinpaikan ja jos hyvin kävi, löysi uuden aviomiehen. - Maria Huotarin uusi mies olikin Olli Juhonpoika Komulainen (s. 1757 Alasotkamo 19 Laatikkalassa, tila oli Haapalanlahdella. Uusi perhe muutti sitten Alasotkamo 31 Piippolaan, jossa Olli kuoli 1821 ja Maria 1833.

Paavon ja Margareta-puolison lapsia ollut Valpuri s. 1772 löysi myös puolison Lauri Juhonpoika Hiltusesta (s. 1765 Alasotkamo 19 Laatikkalassa, nyk. Kankaala/Hiltula 8) - Heidän perheensä päätyi Tipas 38 Nälköniemeen ( myöh. Iljanaa), mistä jälkipolvia avioitui Riekinrannan Valkolaan ja sitä kautta sukuhaaraa takaisin tänne Purolaan äitini Taru Hakkaraisen s. 1924 kautta.- Kanssa-asukkaana Purolassa Paavo Heikinpoika Hyvösen aikaan oli myös vävy sotilas Johan Caroli Italen (s. 1752 Kirkkonummella) ja psonsa Margareta Paavontytär Hyvönen (s.1756 ) lapsineen. Margareta jäi leskeksi 1791 ja avioitui Sarvivaaran Tuomas Tuovisen kanssa lasten muuttaessa myös sinne. - Paavon perukirjassa v. 1794 oli kaikkien aikansa maatyökalujen yms. irtaimiston lisäksi eläiminä 3 ruskeaa oria, 8 härkää, 1 hieho, 1 vasikka, 6 lammasta. Aikuiset lapset olivat perineet jo aikaisemmin myös hevosia, lehmiä ja sikoja. Paavo oli raivannut uudistilansa pystymetsästä ja eläinsuojiakin oli täytynyt olla tuolloin jo enemmänkin. Hattua täytyy nostaa kiitollisena Paavon perheen aherruksesta näin kolmattasataa vuotta myöhemmin.

Vuonna 1794 tulivat Purolaan sitten Henrik Johannis Wäyrynen s. 1746-48 Nuas 8 Rimpilässä ja psonsa Maria Petri Röndy (s. 1744 Nuas 7 Kuosmalassa ) Alasotkamo 26 Urpialasta (myöh. AS 14 Urpiala Haapalanlahdella. (Siinäkin talossa oli asunut esi-isiäni ollut Johan Josander 1723-60). - Lautamies Heikki Wäyrysen jälkeisessä perukirjassa 1808 kerrotaan Purolan tilan olleen 1/8 manttaalia ja arvoltaan 6000 riikintaalaria. Eläiminä mm. ruskea ori, 7 vuotta vanha, musta tamma, myös 7 vuotta vanha, 1 varsa, 5 lehmää, yksi 3-vuotias lehmä, 1 hieho ja härkävasikka, 4 isompaa lammasta, 2 karitsaa ja 1 sika. - Heikin jälkeen Purolassa isännyyttä jatkoi heidän poikansa Pekka s. 1774 psonaan Elsa Huotari s. 1774 ja he muuttivat Vuokatti 45:teen n. 1824. (Ilm. entisen emäntäkoulun paikkeilla).- Samaa Heikki Väyrysen sukua liittyy vieläkin meihin Purolan jälkipolviin, sillä Heikki Väyrysen Maria-tyttären (s.1777) jälkipolvia olivat olleet Koljolassa (Partalassa) syntyneet Anna (s.1859) ja Sanna Helena (s.1868 ) Korhoset, jotka avioituivat Purolan Lukkareiden kanssa.

- Purolaan tuli Väyrysten jälkeen Simo Simonpoika Okkonen (s. 1785 Alasotkamon Kärnälässä ) perheineen. Hänelläkin oli kanssamme yhteiset esivanhemmat.  - Vuokatti 45:ssä oli asunut aikaisemmin samaa Simo Okkosen sukua ja Simokin vähän aikaa 1810 aikoihin. Okkoset myivät sitten tilansa yhdessä Saunalehdossa asuneen vävy Lauri Okkosen kanssa vaihtokaupalla ja välirahalla YS 7 Laatikkalassa v. 1797 syntyneelle ja Soidinvaaralla jo asuneelle Matti Matinpoika Lukkarille ja Agneta Lukkarille (s. 1797 Itäniemessä) n. v. 1829-30. Talokauppa oli aiheuttanut monen monta mutkaa Simon ollessa aikansa "liikemies" ja velkaa sinne tänne. Simo Okkonen perheineen oli puolestaan muuttanut Ylisotkamon Laatikkalaan nro 7 vähäksi aikaa ja sieltä uuden puolison kanssa Tipaksen Teponniemeen ja päätynyt Tipaksen Kuortevaaralle poikansa perheeseen kuollen Ylisotkamolla 1866.

Sittemmin Lukkarit ovat jatkaneet Purolassa kuuden sukupolven ajan näihin päiviin saakka: Ensimmäisen Matin ja Agnetan lapsista jäi eloon kaksi poikaa Johan s. 1822 ja Erkki s. 1834 sekä Elsa-tytär s. 1819. Elsa avioitui Takkulan Määtän kanssa ja heidän jälkipolviaan muutti Kivirannan Kivelään, josta Määtät ovat levittäytyneet myös seudun muihin taloihin. - Poika Johan s. 1822 ja poika Erkki s. 1834 siirtyivät äiti Agnetan kuoltua 1845 isänniksi isä Matin jäädessä syytingille uuden puolisonsa Kaisa Laatikaisen kanssa kuollen sitten 1877. - Isojaossa tilan rekisterinumeroksi muuttui 21.

Hetikohta Johan-poikakin kuoli v. 1855 ollen aviossa Kaitainsalmen Lepikossa syntyneen Kaisa Lukkarin s. 1821 kanssa ja heillä oli lapset Anna s. 1847 ja Matti s. 1850. - Anna löysi puolison Vaarankylän Penttilän pojasta, Lauri Hyvösestä. - Matti aikuistuttuaan 20-vuotiaana osti Kuolaniemen tilan nro 7 Schroderuksilta ja avioitui Maria Jaakontytär Mustosen s. 1853 kanssa.

 Purolassa jatkoi Johan-veljen s. 1822 kuoleman jälkeen Erkki Matinpoika s. 1834 ainoana isäntänä puolisonaan Martta Vappu Mustonen (s. 1836 Jormas 10 Lindulassa) tullen Jormas 19 Pohjasmäeltä. - Isä Matti s. 1797 oli jäänyt syytingille Agneta-puolisonsa kuoleman jälkeen 1845. - Erkistä voitaneen sanoa hänen olleen aikansa "isoisäntä" omistaen Purolan lisäksi mm. Alasotkamon Teerijärven rannoilta Sukkalehdon ja Karhunlahti nro 51 tilan torppineen ja Kiantajärven rannoilta Repakki 54 torppineen, Repakin oli myyty jo 1905 metsäyhtö Uleåborgille.  Maanselässä oli suuret metsäalueet ulkopalstoina torppineen. Metsät on sittemmin lohkottu perintöosuuksina useille perillisille. Syytinkikirjassa 1892 oli tarkasti lueteltu jälkipolvien velvollisuudet vanhempiaan kohtaan. - Torpparilaen 1918 jälkeen loputkin torpat itsenäistyivät. Tosin eihän maalla ja metsällä ollut juuri mitään arvoa tuolloinkaan, mutta saipahan maksaa veroja enemmän ja toivoa parempaan kehitykseen jatkossa. - Erkin ja Martan jälkeen on kaikille Purolle jääneille perillisille ollut tyytyminen aina vain vähempään.

Kainuun Sanomat 17.04.1919 no 43  Emäntä Martta Lukkarin os. Mustosen hautaus toimitettiin Sotkamossa t. k. 11 p:nä eli 11. huhtikuuta 1919. Haudan siunasi rowasti Lönnrot. Pitäen myös tilaisuuteen sopiwan puheen. Wainaja oli 83 ikäwuodella ja sai nähdä jo lastensa lapsia kolmanteen polween, joita olikin 79 henkeä.- Hän oli syntynyt Jormaskylän Pohjoismäellä, mistä nuorena naimisiin mentyään siirtyi miehensä kotitaloon Wuokatin Purolaan. Ja uupumattomalla työllä tämä rappiolla olewa talo pian kuntoon saatiin, joten talo on nyt paikkakunnan parhaimia.- Miehensä kuoltua w. 1897 eli emäntä Martta wielä kolmattakymmentä wuotta. Terwennä ja hywissä woimissa hän oli wiime wuoteen saakka. Samalla kuin emäntä Martalla riitti harrastusta taloudellisiin toimiin, koetti hän hankkia myös koulusiwistystä lapsilleen. Mutta siihen aikaan kuin ei ollut kansakouluja olemassa, niin täytyi tyytyä siihen opetukseen mitä wiikkokouluissa ja kotona woitiin tarjota. Luonteeltaan oli wainaja erittäin herttainen ja wieraanwarainen. Jokainen outokin ohikulkija, joka sattui Purolassa pistäytymään, säilyttää warmaan kauniin muiston tästä ystäwällisestä rehdistä wanhankansan emännästä. Se multa, jonka poween wainaja kätkettiin ei ollut härelle vieras. Suokoon se Martta Lukkarille myös rauhaisan leposijan. Suuri on se joukko joka häntä läheisten kera kaiwaten muistelee. — ri

-Noiden Erkin ja Martan vanhin poika, Matti Erkinpoika (s. 1858, k.1922 ), avioitui sitten Koljolan Anna Tuomaantytär Korhosen (s.1859 k.1935) kanssa jatkaen tilanpitoa Purolassa muutettuaan ensin Rantolaan, josta palasi takaisin Purolaan. (Ei ollut muka pärjännyt kivisillä pelloilla. Myös vanhimman pojan oikeudella.) - Heikki Erkinpoika (s.1869) avioitui Sanna Helena Korhosen (s.1868 Koljolassa) kanssa ja heille lohkaistiin myöh. Purolasta Lukkarila. - Muista Purolan lapsista Juho Erkinpoika (s. 1860 ) muutti aikoinaan ensin Haapanlahden Haapalaan ja sieltä Kaitainsalmen YS 47 Leppilään v. 1890 aikoihin (ent. Lepikko, josta aikaisempi Kaisa Lukkari oli kotoisin). Puolisona Juholla oli Loviisa Antintytär Härkönen (s.1860) Riekinrannan Härkölästä. (Haapalan kankaat olivat olleet huonoja laidunmaita karumman maaperänsä takia.) - Nuo Riekinrannan Härkösetkin olivat asuneet ensin Soidinvaaralla ja myyneet talonsa meidän esi-isä Lukkarille ja itse muuttaneet Riekinrannan Sirviölään nro 25, mistä tuli myöh. Härkölä. 

- Erkki Erkinpoika Lukkari (s.1863) jäi sitten perheineen Rantolaan, jossa samaa sukua jatkuu. - Tyttäristä Anna Leena Erkintytär (s.1871) ja psonsa Eerikki Ollinpoika Määttä asuivat Ohravaaran Wähäotrassa Eerikin kuolemaan 1907 saakka ja Anna palasi takaisin Purolaan. - Toinen tytär Maria Lydia Erkintytär (s.1876) muutti Ristijärvelle puolisonsa Heikki Erkinpoika Mäkäräisen kotitilalle Päsämään. ( Rönköstä avioitui myös tytär Aino Joelintytär Määttä s. 1903 Päsämään ollen seuraavana emäntänä.)

Purolassa jatkoi siis Matti Erkinpoika Lukkarin s. 1858 ja Anna Tuomaantytär Korhosen s. 1859 perhe johon syntyi 10 lasta ja joista kuolivat ensimmäinen ja viimeinen. - Pojista vanhin Tuomas Matinpoika s. 1882 muutti Ristijärven Eskola/Rauhalaan vaimonsa Reeta Kemppaisen kotitaloon vävyksi ja sukua jatkuu siellä edelleen. (Molemmat taikuri Pyhännän Pertun sukua) - Toisesta pojasta Matti Matinpojasta s. 1885 tuli seuraava Puron isäntä (Jatkuu myöhemmin.) - Kusti Matinpoika s.1887 muutti Haapalanlahdelle (Kuuselaan) puolisonsa meijeriteknikko Tilda Kesosen kanssa. - Johannes Matinpojalle s. 1889 ja puoliso Anna Partaselle lohkaistiin  Purolasta Päivölä. - Viljo Einari Matinpoika s. 1895 opiskeli Kajaanin seminaarissa ja kaatui itsenäisyystaisteluissa Mouhun asemalla 1918. - Tyttäristä Elsa Lyydi Matintytär (s.1892) psonaan Matti Reeti Määttä (s. Rönkössä) muuttivat Rönköstä Tenetin Tikkalanniemeen, jossa sukua asuu edelleen. - Martta Olga-tytär (s.1897) avioitui Artturi Komulaisen kanssa Parkualla. - Nuorin tytär Anna Leena (s. 1899) löysi puolison Koljolassakin asuneesta Kalle Kemppaisesta ja he asuivat Mainuan Tervola/Rantalassa jatkaen maataloutta.

Seuraavan sukupolven Purolassa kasvatti siis Matti Matinpoika Lukkari s. 1885 ja psonsa Anna Elisabet Hyvönen s. 1885 Alasotkamon Hyvölä/Lepikosta 1900-luvun alulla. (Anna Elisabetin/Liisan äiti Lepikossa oli samoja Härkölän sisaruksia kuin Rönkön ja Leppilän emännät). - Perheen lapsista kuoli 3 poikaa lapsina ja jäljelle jääneitä olivat metsäteknikko Matti Artturi s. 1909 pso Martta Sivonen Paltamosta asuen kirkonkylän Pajukossa, Aino Maria s. 1917 muutti psonsa Paavo Lukkarin kanssa Amerikkaan, koneenhoitaja Kalle Olavi s.1919 ja psonsa Siiri Korhonen asuivat Sotkamon meijerillä ja Ohravaaran Peltolassa. - Vilhosta s.1922 tuli seuraava isäntä ( jatkuu myöh.) - Nuorin Alli Esteri s. 1926 pääsi opintielle ollen kylän ensimmäinen yo. psonaan myöh. Arvo Henriksson Lahdesta.- Sotien jälkeen 1949 tila siirtyi Vilho Matinpoika Lukkarin (s. 1922) haltuun psonaan Taru Hakkarainen Riekinrannan Juusolasta. Taru kuului tämän Purolan tilan vuonna 1765 asuttaneen Hyvösen pariskunnan Valpuri-tyttären s. 1772 Purolassa jälkipolviin, joten aloitus ja ehkäpä lopetuskin on saman suvun hallussa. - Tila on ruokkinut lapsia ja asukkaita sukupolvesta toiseen alkaen ensimmäisen Paavo Hyvösen 17 lapsesta. Nälkään ei liene kukaan suorastaan kuolleen, lapsikuolleisuutta näyttää olleen kuten kaikkialla muuallakin.

Nykyään tilan pellot on metsitetty 1980-90-luvuilla ja tilalla harjoitetaan vain metsätaloutta. Talon seinät on laudoitettu ja taloa uudistettu nykyaikaisemmaksi. Muuta vanhaa rakennuskantaa edustavat osa 1850-luvulla rakennettua kivinavettaa ja kaksikerroksinen ja kaksikammioinen luhtirakennus 1800-luvulta ja ent. tuulimylly. - Uutta vanhaa saunaa ja aittaa on rakennettu virkistyskäyttöön. - Vilhon ja Tarun perheen viisi lasta suuntautuivat maatalouden jo kannattomaksi muuttumisen jälkeen uusille urille ja talo jäänee vain kesäkäyttöön ja autioitunee lopulta kuten kauempana asutuskeskusten valoista sijaitseva maaseutu yleensäkin. Vehreästä ja rauhallisesta Purolasta on n. 10 km Vuokattiin ja 14 km Sotkamon keskustaan. - Itselleni paluumuuttajana kotipaikkani on maailman paras paikka vuosisataisten henkien ja historian ympäröimänä tuntematta samalla tavalla yksinäisyyttä kuten kylmissä ja sieluttomissa taajamissa asuessa. - Tosin näin elämän ehtoopuolella voimien jo hiipuessa niitä auttavia käsiä ei ole maaseudulla, joskin ei taajamissakaan juurikaan tarjolla. Muistakaa se vielä voimissanne olevat. 

Purolta Kuolaniemelle muuttanut Matti Johanneksenpoika Lukkari s. 1850 Purolla, k. 1934 Kuolaniemellä.- AS 12 Urpiala muuttui AS 7 Kuolaniemeksi 1866. Vuonna 1876 jaettiin AS 7 Merilän Meriläisille ja Kuolaniemen Lukkareille. - Alasotkamo 12 Urpialassa oli aikaisemmin asunut sukumme esi-isiä ollut lasimestari Erik Johaninpoika Schroderus s. 1728 Sopalassa. Urpiala 12 oli sijainnut nykyisen Merilän talon kohdalla. - Matti palasi siis isänsä äidinäidin, Helena Erikintytär Schroderuksen, kotitaloon. - Arffman-serkut asuivat läheisessä Laukkalassa. ) - Toinen Urpiala nro 26 muuttui nykyiseksi Urpiala 14 sijaiten Haapalanlahdella ja siinä talossa asui aikaisemmin mm. 1720-luvulta Siikajoelta Sotkamoon muuttanut esi-isäni Johan Josander perheineen ja myöhemmin noita Purolaan muuttaneita Väyrysiä ym. )

Kuolaniemen Matin pojista Matti (s.1881 ) pääsi opintielle valmistuen opettajaksi ja hän olikin Vuokatin/Juurikkalahden kansakoulun pitkäaikainen opettaja 1913-45 ohjaten lapsensa opinteille. Hänen jälkipolviaan asuu vielä Riihelän/Jussilankin tilalla ja lähiseudulla runsaana toimien eri ammateissa mm. Sotkamon kanttorina ja asuen taas Kuolaniemen kylän rantamaillakin. - Kuolaniemen talossa sukua ja maanviljelystä jatkui nykypäiviin saakka, mutta nykyään Kuolaniemen tilalla jatkaa jo uusi yrittäjä viljellen mm. mansikkaa. - Kuolaniemen tilasta puolet on aikoinaan lohkottu Iivari-pojalle s. 1894 naapuritalo Vesalaksi, jossa sukua asuu edelleen.

Purolta Haapalan kautta Kaitainsalmen Leppilään 1890 muuttanut Juho Erkinpoika Lukkari s.1860 ja pso Loviisa Härkönen s. 1860 Riekinrannan Härkölästä. - Syynä muuttoon vaihtokauppalla oli olleet Haapalan huonot laidunmaat.

"Kerran Juhon/ Jussin nuoruudessa isä-ukko oli laittanut vanhimman rengeistään kesantoa kyntämään. Silloin kynnettiin hevosen vetämällä sahra-auralla. Jussilla heräsi halu saada vaihtelua yksitoikkoiseen elämään. Hän meni pellolle, jossa renki oli kyntämässä. Hän käveli ja heitteli sormikiviä kauas metsään. Hän oli hirmu nopea kivenheittäjä. Kivet lensi pitkästi yli sadan metrin. Jopahan hän keksi ruveta pyörittelemään isompia kiviä siihen rengin kyntämään vakoon. Tästä ei vakaa kyntömies pitänyt vaan menetti malttinsa ja sujautti kyntöpiiskalla Jussia pitkin selkää. Eipä tarvinnut kauan odottaa, kun miehet yhtenä keränä pelolla ottelivat, että tanner tömisi ja multa pölysi." -Sittemmin Jussi oli tunnettu Kaitainsalmella "Leppilän Mölynä". Hautajaisetkin olivat olleet vuonna 1925 mahtavat ja saattajia oli ollut peräti 50 hevoskärryllistä. Kaitainsalmen lossille oli mahtunut vain 4 kärryä kerrallaan. -Jussin kerrotaan kuolleen rahoja laskiessaan. " (Arja Latvala)

Rönkkö vuodesta 1773 lähtien 

Nykyinen Rönkön asuinrakennus on  rakennettu n. 1908. Aikaisempaa taloa pihan tallirakennuksessa. Talo on edelleen sama peruskorjattuna uuteen uskoon.- Talojen tiedot perustuvat Sotkamon kirkonkirjoihin alkaen 1683, joten onko tila kenties ollut aikaisemmin olemassa ei ole tässä tietoa. Nimeämättömiä torppia on ollut myös Alasotkamolla, mutta niistä ei voi tietää missä torppa on ollut. - Nykyisten Määttien sukua on asunut aikaisemmin ainakin Laajanniemellä vanhassa Ärväälässä nro 36, josta sukua oli siirtynyt 1830 aikoihin ensin Teerivaaran Takkulaan ja sieltä Rönkköön. - Ärväälän Määttä-suku yhtyy myös Purolla jatkaneisiin Lukkareihin Ärväälän tyttären, Martta Erkintytär Määtän s. 1774 pson Matti Mustosen s.1771 (Jormas Torvelassa) Juho-pojan s. 1815 tyttären Martta Vappu Mustosen s. 1836 kautta, pso Erik Lukkari s.1834 Purolla.

Kirkonkirjoissa ensimmäiset Rönkön nimellä ( nro 55 ) tiedetyt asukkaat olivat Anders Sveninpoika Korhonen s. 1745 Jormas 5 Määttälässä ja Ingrid Simontytär Määttä s. 1745 Alasotkamolla vuodesta 1773 alkaen. ( Ingrid asui ainakin Kiantajärven toisella puolella olevassa torpassa, josta tuli myöh. Itäniemi 41 äitinsä ja isäpuoli Pehr Waldasen kanssa.) - Anders Sveninpojan kuoltua leski jatkoi Rönkössä uuden puolisonsa, Erik Olai Piipposen, ( s. 1747 AS 31 Piippola)  kanssa kunnes Erik kuoli 1791 aikoihin. - Anders Andersinpoika Korhonen s. 1 770 jatkoi sitten perheineen 1840-luvun alkuun. - Johan Olofinpoika Huusko s. 1803 läheisessä Rantolassa ja Maria Rönty s. 1806 jatkoivat n. 1841 alkaen rekisterinumeron muuttuessa Alasotkamo 30.

- Vuoden 1881 maissa tuli Jormasjoen Takkulasta Johan Henrik Määttä s. 1852 ja puolisonsa Sofia Härkönen s. 1851 Ylisotkamon Härkölästä tilan isäntäpariksi. Heille syntyi 9 lasta.- Pojista Aarne s. 1886 avioitui Juholankylän Komulan tyttären kanssa ja he asuivat Lukkareiden vanhalla asuinpaikalla Soidinvaaran Alatalossa. Poika Matti Reeti  s. 1883 löysi puolisonsa Puron Elsa Lukkarista.  Perhe muutti 1930 mennessä Tikkalanniemeen.. - Seuraavana isäntänä Rönkössä jatkoi vanhin  poika Joeli Jaakko Määttä s. 1877 psonaan Maria Lydia Mustonen Sarvivaarasta. Heille syntyi 7 lasta. - 1940-luvulta lähtien ovat Väinö ja Eino Määtän perheet hallinneet tilaa kahden perheen voimin. - Väinön s. 1912 puolisona oli Vieno Lukkari s. 1918 Tuhkakylän Huovilasta kuuluen myös ns. Itäniemen Lukkareihin. Einon s. 1907 puoliso oli Sylvi Karjalanen s. 1912 saman kylän Tuomaalasta. - Nykyään tilat toimivat metsätiloina ja tilan pellot on vuokrattu naapurille ja talojakin on kaksi: Rönkkö ja Rönkönrinne.

Rönköllä oli myös pari-kolme torppaa tai mäkitupaa, joista Puoskarissa, sijaiten Rönköstä Sarvivaaran päin, asui 1891-1900 Olli Kustinpoika Korhonen s. 1847 ja pso Kaisa Liisa Hyvönen s. 1854 poikansa perheen kanssa. - Henkikirjoissa vuonna 1908 Puoskarissa olivat Ville Utriainen s.1868  ja vaimo Kaisa s. 1868 ja Maaselässä päin Rajala-nimisessä mäkituvassa asui  Kalle Tervo s. 1876 ja Iida Wäyrynen s. 1877 tullen Jormas 71 Orningista vielä 1924 aikoihin. Jormasella oli myös Rönkkö-niminen talo rek.numerolla 70.  Myös Selkälä-niminen tilanosa oli erotettu 1910-luvulla Rönkön maista itsenäiseksi kruunun verotilaksi. .

"Määtät suurkisan keskellä"           Teksti Kainuun sanomat heinäkuussa 1986.

"Kainuun rastiviikon kilpailukeskus kätkee sisälleen vuosisataisen maalaistalon. Pihapiiri on ympäröity kilvan rakenteilla ja kaikkialle kantavat kaiuttimet navettarakennuksen katolla tunkevat äänet varmasti pirtin perukoille.- Liki kymmentuhantinen rastiväki pyörii kilpailupäivinä ympäri pihapiirin ja sadat teltat ja asuntovaunut täyttävät maalaistalon pellon. - "Nyt on ollut puhekavereita". - Talon vanha isäntä Väinö Määttä katselee vilkasta menoa kuitenkin rauhallisin mielin. "Eihän tässä minulla ole mitään hätää. Nyt on ollut puhekavereita. Ja niinhän nuo ovat kaikki mukavasti suhtautuneet", mietiskelee Määttä, joka Rönkön tilalla on asunut 74 vuotta. - Se on miehellä ikää. Poissa olen ollut vain sota-ajan. Kisajärjestäjien kysellessä tilanmaita kilpailukeskuksen käyttöön, ei hänkään alkuunkaan arvannut miten suureksi homma kokonaisuudessaan paisuu.- "Eihän näillä kulmilla ole koskaan näin isoa joukkoa juossut. Kulkeehan tässä kyllä talvella UKK-reitin hiihtäjiä." - Noista hiihtäjistä päällimmäisenä komeilee vieraskirjassa entisen presidenttimme Urho Kekkosen nimi.- "Eihän tuota putkaakaan kuulemma tarvita näissä kisoissa", naurahiaa Väinö Määttä, kun tarjosi järjestäjille vanhaa riiheä sellaiseksi. Eikä ole tarvittu, niin on rauhallista yölläkin joka puolella. Mukavaa on väki.

Rönkön tilaa on asuttu toistasataa vuotta ja kymmenen vuotta sitten luovuttiin karjasta. "On niin huono tuo navettakin, eikä ole kiinnostuneita jatkajia". Lapset ovat muualla, mutta käyvät katsomassa. Ennen kilpailua talon nuorekkaan mukava vanha isäntä puuhaili kisakeskuksen rakentajien apuna monessa puuhassa.- Pihapiiri on pysynyt rauhallisena. - Tuhansien ihmisten hyörimä päivittäin on jättänyt pihapiirin kiitettävästi rauhaan. Vankkaa, vaikkakin iäkästä taloa asuu kolme henkeä: Vieno ja Väinö Määttä sekä Väinön kuolleen veljen vaimo Sylvi. Veljekset viljelijät tilaa aikanaan yhdessä, kuten ennen vanhaan oli tapanakin. Vieno-emäntä puuskahtaa leikkisästi puhuttelijalle: "Ei rouva, vaan vaimo''. - Vaikka ämyrit huutavat pirtinkin katolla, ei se ole tainnut talonväkeä pahemmin säikyttää. "Sehän kuuluu asiaan eikä ne aina ole äänessä", toteavat perheen naiset.

Hienosti on saatu pihapiirissä olla, kiittelevät he suunnistajia. Mammuttikisan jälkeen touhu hiljenee tämänkin talon ympärillä. Mutta vaaran sinet näkyvät pihapiiriin.- Kun kisan jäljet siistitään ja arvet maastossa paikkaillaan, palataan jälleen arkeen ja normaaliaikaan. Suunnistavan kansan lämmin kiitos talon väelle on enemmän kun paikallaan. Tässäkin kisassa kainuulaiset ovat näyttäneet ystävällisyytensä."

Kainuun rastiviikko järjestettiin kesällä 1986 Rönkön pellolta käsin kIlpailijoiden juostessa läheisiä vaaroja pitkin.  Maatalousnaiset osallistuivat ruokailujärjestelyihin ja yleensäkin kyläläiset auttoivat tapahtumaa talkoovoimin. - Lisäksi ainakin vuonna 2013 suunnistuskisojen kilpailujen päätepisteenä oli Koljolan pellot ja nyt kesällä 2025 Kainuun rastiviikon keskuspaikkana toimivat Heikkilän pellot kärsien pahoin sateisesta  ja myrskyisästä kesäsäästä. 

Rantola (Rantala) 1780 alkaen 

 Rantolan tila nro 60 alkaa kirkonkirjoissa Olov Pekanpoika Korhosen s. 1729 Ylisotkamo 6 Korholassa ja 2.pson Margareta Mustosen s. 1741 isännöimänä vuonna 1780 kirjoissa. - Vävy Johan Johaninpoika Huusko s. 1753 Alasotkamo 14 Huuskola ja pso Carin Korhotar s. 1758 jatkavat kunnes poika Olov s. 1781 ja poika Pehr s. 1796 siirtyvät isänniksi samaan aikaan. Huuskot jälkipolvineen jatkavat 1879 saakka. Siirtyen mm. Alasotkamo 49 Vesakkoon. - Rantolan rekisterinunmero oli jo 35 Rantola.

- Vuonna 1879 naapuri Purolasta poika Matti Erkinpoika Lukkari s. 1858 ja Koljolan tytär Anna Korhonen s. 1858 ostivat Rantolan ja muuttavat sinne. Samaan aikaan siellä asuivat myös veli Erkki Erkinpoika Lukkari s. 1863 ja pso Maria Määttä Parkuan Pöppölästä, mutta Matti perheineen muuttaa takaisin Purolaan 1890 mennessä ja Erkki s. 1863 jäi perheineen Rantolaan. Heille syntyi 9 lasta, joista sukua jatkoi talossa Heikki-poika s. 1903 ja pso Hilja Määttä Kivirannan Kivelästä. Heillekin syntyi 5 lasta. - Poika Erkki Heikinpoika s. 1931 jatkoi yhdessä Maija Hyvösen kanssa Jormasjoen Neuvolasta. ( Hilja- ja Maija -emännät olivat Purolan Elsa Määtän s.1819 jälkipolvia) - Seuraavana oli vuorossa Pentti Erkinpoika perheineen ja nykyään tilaa jatkaa jo Pentin Janne-poika perheineen. - Asuintaloja on muodostunut jo kolmen sukupolven tarpeisiin ja ylemmäs vaaralle on rakennettu 2-3 uudistaloa. Myös Erkin sisar, Martta Heikintytär Silvennoinen os. Lukkari, perheineen rakensi Hevosaho-nimisen talon naapuriin, joka on jo siirtynyt uusille asukkaille.  Rantolan tuotantosuuntana on emolehmätalous maanviljelyksen ja metsätalouden ohella. - Nimensä tila lienee saanut jääkauden aikaisesta merenrannasta, joka on ylettynyt juuri talon alapuolisille rinteille. 

Lukkarila 1898-1920 alkaen

Purolan uusi puoli rak. 1898, myöh. jaon yhteydessä nimetty Lukkarilaksi n. 1920. Ensimmäisenä isäntänä oli Heikki Erkinpoika Lukkari s. 1869 Purolla ja pso Sanna Heleena Tuomaantytär Korhonen Koljolasta s. 1868. - Pojista Väinö s. 1896 avioitui paltamolaisen assistentin Lydia Heikkisen kanssa v. 1928 ja heidän tyttärensä Liisa s. 1935 jatkoi talonpitoa Sumsan Juholan pojan, Eino Korhosen s. 1928, kanssa. Uusi asuinrakennus on rakennettu 1949 aikoihin ja entinen purettu. Navetta ja piharakennukset on myös uusittu viime vuosikymmeninä. - Nykyään on tilalla siirrytty jo Liisan ja Einon Risto-pojan perheen toimesta lihakarjataloudesta metsätalouteen peltojen ollessa vuokralla naapuri Rantolalla. - Toinen Heikin s. 1869 poika oli Kusti s. 1910 kuollen 1952 puolisonaan Elina Arffman Juurikkalahden Nurkkalasta. - Leski Elina rakensi 2.psonsa Taisto Korhosen kanssa 1950-luvun lopulla läheisen Lastulan ja sekin on jo luopunut maanviljelyksestä keskittyen metsätalouteen. - Heikin tytär Vappu s. 1889 avioitui leskenä 2.psonsa kanssa Parkuan Pöppölään.

Päivölä

Päivölä rak. n. 1929-30. Purolasta lohkottu tila Johannes Matinpoika Lukkarille s. 1889 psonaan Anna Partanen s. 1906 Jormas Kuntualta.

"Me käytiin viime pyhänä vihillä ( helmikuussa 1930), Koljolan isäntä oli puhemiehissä, oli niin kaunista ja mukavaa. Räty vihki ja kanttori oli myöskin siellä. Se meille lauleli niin kyllä se oli minusta mukavaa. Se lyhyt hetki minkä viipyy vihkitilaisuudessa, siihen sisältyy niin paljon kuin koko elämä ja ne kalliit lupaukset mitkä siinä tehdään. - Niin jospa elämämme olisi niitten lupauksien mukaista. Siihen toivon korkeimman apua, eikähän ihminen voi itse tehtä elämäänsä onnelliseksi muute kun Jumalan avulla, jos hän ei anna apuansa niin kyllä on elämämme synkkää ja särkynyttä."- Heille syntyi 4 tytärtä ja heistä Mirja s. 1932 jatkoi maanviljelyä yhdessä psonsa Juholankylän Keskitalossa syntyneen Simo Tervosen kanssa. - Nykyään Eeva-siskon s. 1938 poika Paavo Huusko Juurikkalahdesta jatkaa tilalla maa- ja metsätaloutta osana omaa emälehmätalouttaan Vattukorvalla. Vanhat 1920-30-lukujen vaihteessa rakennetut hirsinavetta, luhti, riihi ja talo ovat vielä pystyssä.

Partala/Koljola n. 1840-luvulta

Alasotkamon Partala/Koljolan nro 81 ensimmäiset asukkaat siirtyivät vaarojen toiselta puolelta eli Jormaskylän Partala 11:sta ( Tuhkakylän Huovila) Alasotkamon Koljolaan. (Tuolta Tuhkakylän Partalasta tuli myös Purolan ensimmäinen asukas. )  - Jormasen Partala 11 oli 1780 mennessä muuttanut Tuomas Tuomaanpoika Korhonen (s. 1736 ) psonsa ja perheensä kanssa Naapurinvaaran Korhola 18:sta. - Sitten heidän poikansa Joosepin (s.1764) ja psonsa Kaija Erkintytär Karppasen (s.1764 ) poika, Tuomas Joosepinpoika (s. 1787 ) ja psonsa Elsa Matintytär Meriläisen (s. 1783 Turunkorvassa) lapsista pojat Erik s. 1793, Josep s. 1810 ja Matti s. 1812 muuttivat Alasotkamo 81 Partalaan 1840 mennessä. - Partalan tilasta tuli isojaossa Koljola 47.

-Yhtenä isäntänä jatkoi poika Matti (s. 1812) ja psonsa Sanna Leena Hyvönen (s. 1817) Alasotkamo Hyvölä/Lepikosta ja he saivat 5 tytärtä, joista Koljolassa jatkoi isäntäparina Elsa Stina (s.1838 ) puolisonaan serkkunsa Tuomas Kustinpoika Korhonen (s.1834) Alasotkamo 26 Urpialasta. - Tuomaan veli Pekka Kustinpoika Korhonen s. 1844 avioitui Matin lesken Sanna Helena Hyvösen kanssa ja he asuivat kanssa-asukkaina Koljolassa, kunnes Sanna kuoli 1897 ja Pekka avioitui uudestaan ja he muuttivat Jormas 24 Pohjoismäelle. - Elsa Stinan ja Tuomaan tyttäristä Anna Korhonen (s.1859) avioitui naapurinsa Purolan Matti Erkinpoika Lukkarin (s.1858) kanssa Purolassa. Sisko Sanna Heleena Korhonen (s.1868 ) avioitui Purolan Heikki Erkinpoika Lukkarin (s.1869) kanssa perheen asuessa ensin Purolassa myöh. Lukkarilassa.

-Matin ja Sannan muista lapsista Maria s. 1849 avioitui Aatami Rönnyn kanssa Nuas 9 Röntylään. Samaa sukua asunee ainakin Iivonlahdessa edelleen. 

Toisista lapsista Sofia s. 1847 ja sisko Lydia s. 1853 avioituivat Jormas 39 Takkulan pojan, Matti Määtän  s. 1847 kanssa. 1.pso Sofia Korhonen kuoli lapsineen 1870 mennessä ja 2.pso sisko Lydia Korhonen jatkoi perhettä Takkulassa 6 lapsen voimin nykyaikaa kohti.- Perheen lapsista Takkulassa jatkoi poika Nestori  Matinpoika Määttä s. 1881 puolisonaan Elsa Kustaava Korhonen s. 1888 Jormasen (Kivirannan) Välitalosta. - Nestorin ja Elsan lapsista Lyydia-tytär s. 1912 löysi puolison läheisestä Lintulehdosta, Laina s. 1921 Vaarankylän Penttilästä. - Pojista Eino s. 1925 perheineen, Kusti s. 1915 ja  Onni s. 1917 jatkoivat talonpitoa Takkulassa. Reino s. 1919 kuoli sodassa.-  Vanhin Väinö-poika s. 1910 ja pso Irja Korhonen asuivat myös Takkulassa, joista perheen Heimo-pojan s. 1941 ja pso Anja Tolosen poika Kari perheineen jatkaa nyt tilanpitoa Takkulassa. - Myös Einon poika Reijo Määttä perheineen asuu läheisessä Takkulasta jaetussa naapuri Lehtolassa. 

Koljolassa jatkoi  Elsan ja Tuomaksen poika Kusti Pekka Korhonen (s.1872) lapsettomana nurmeslaisen puolisonsa kanssa  muuttaen n. 1910 Kuolaniemen Laukkalaan ja sieltä n. 1919 Nurmekseen. - Seuraavaksi Koljolaan tuli Kalle Kemppaisen perhe Hyrynsalmelta omistaen tilan vuoteen 1917, jolloin tila siirtyi iisalmelaisen tuomari Viljamaan omistukseen ja Kemppaiset muuttivat Mainuan Tervola/Rantalaan v. 1918. -Tilalla oli monia torppia kuten vähän kaikilla muillakin kylän taloilla ja isojaossa saatuja lisämaita Maanselkää myöten.

- Tämän jälkeen n. 1918 henkikirjoissa Koljolan omistivat apteekkari Fritz Fresen ja konttoripäällikkö Holmgren Lappeenrannassa. -Koljolaan saapui 1920 mennessä Karttulan Junnilan talosta nro 8 Paavo Karttunen ja psonsa Eeva os. Sikanen perheineen. - Tilanpitoa jatkoi sitten poika Heikki (s. 1904 Karttulassa) puolisonsa Maija Määtän (s. 1919 Jormasen Kivelässä) kanssa. Maija oli myös Purolan Elsa Matintytär Lukkarin (s. 1819 ) jälkipolvia. - Karttusten sukua jatkuu talossa edelleen suuntautuneina uusille urille. Pellot on viljelyksessä naapuri Rantolalla. - Pihapiirissä on vanhoja jo Korhosten aikaisia rakennuksia kuten tuo luhti n. vuodelta 1880, kivinavetta n. 1867 ja osa vanhaa pihanpään asumusta riihineen ja kiviaitoineen. - Nyk. asuintalo on rakennettu 1930.

Välitalo ja Tuomaala

Epätietoisuutta oli hieman mistä Tuomaalan maat oli erotettu? Ohravaaran Puolivälillä oli torpana 1891 alkaen Tuomaala. Henkikirjoja selaamalla asia lienee kuitenkin siten, ettei Tuomaala ole Puolivälin torppa.- Koljolan tilan lähitorppana oli Wälitalo vielä 1891 ja asukkaina Antti Matinpoika Mustonen s. 1861 perheineen tullen Alasotkamo 13 Lepikosta muuttaen sitten Ouluun ja torpasta tuli sitten ilmeisesti Tuomaala Rekilän Wälitalon torpan pojan Tuomas Karjalaisen perheelle. Vuonna 1923 Tuomaala on Koljolan henkikirjojen yhteydessä Tuomaalan nimellä.  -Samaan aikaan kirkonkirjoissa oli myös Wälitalo-niminen torppa Karjalaisilla Rekilän mailla, mikä jatkoi sitten Välitalona.  Olisiko omistajuus välillä muuttunut.

Vuoden 1891 alusta Rekilän torppana oli Wälitalo, jossa asui Antti Heikinpoika Karjalainen (s.1844) ja Erika Pöllänen (s.1846). Heidän pojistaan Välitalossa jatkoi ainakin Kalle Antinpoika (s.1876) puolisonaan Anna Liisa Klemetti s. 1884. - Heidän jälkeensä jatkoi poika Kusti Eemil Kallenpoika s. 1914 puolisonaan Aili Grön.  - Kustin veli  Kalle Samuli Kallenpoika  s. 1823 kaatui sodassa 1944. - Kallen s. 1876 veli, Tuomas Antinpoika (s.1885), siirtyy Koljolasta lohkaistuun naapuri Tuomaalaan. Puuseppä Tuomas toimi sitten mm. kirvesmies/rakentajana pitkin pitäjää. Tuomas avioitui Ohravaaran Uudentalon tyttären, Laura Maria Wilmin, kanssa. Perheeseen syntyi ainakin 7 lasta, joista poika Aimo jatkoi tilalla maanviljelijänä ja taksiyrittäjänä puolisonaan Irja os. Hyvönen Vaarankylän Alangolta. - Molemmat talot ovat edelleen samojen sukujen hallussa sijaiten nyk. Rekivaaran ja Ohravaaran rinteiden välimaastossa Porttivaaran alla. Talojen ohitse kuljettiin ennen metsätietä pitkin kylältä kylälle ja Porttivaarallekin, missä oli kunnan yhteismaalla oleva Porttilan vuolukivilouhos. Myös Koljolan ohitse oli vaaralle joku kärrypolku. Oliko paikka kenties lohkaistu Koljolan tai Ohravaaran talojen maista, ei ole tietoa. 

Luukkola/Lääsö n. 1773

Lääsön tilan asutus alkanee Luukkolana vuoden 1773 kirjoissa ja asukkaina olivat Olov Pääkkönen s. 1745 ja Lisa Määttä s. 1745. Vuosien kuluessa tilalla asuu monia eri perheitä. - Vuoden 1833 kirjoissa Luukkola 57 kuuluu Itä 42 omistukseen. Vuoden 1841 kirjoissa Erik Lukkari s. 1799 ja Stina Sirviö s. 1803 muuttavat Itäniemestä lastensa kanssa Luukkolaan ja tila muuttuu myöhemmin isojaossa Lääsöksi. - Tosin Lääsön torpasta puhutaan jo aikaisemmin 1750 aikoihin, jolloin sotilas Matti Määttä (Malmberg) s. 1707 asuu perheineen ensin torpassa ja sitten 1765 kirjoissa Läsön torpassa ja sitten Luukkolassa. -Ilmeisesti Erik Lukkari yhdistänee ehkä Kiantajärven rantamailla olleen Luukkolan ja Lääsön torpan samaksi tilaksi eli nykyiseksi Lääsöksi. Erik Lukkari oli Purolle avioituneen Agneta Lukkarin s. 1797 pikkuveli. - Lääsön rakennukset sijaitsevat 1,5 km päässä Luukkolan venerannasta, jossa on ollut aikaisemmin ainakin peltoja ja ilmeisesti se talokin. Yhteinen rantapalsta on nykyäänkin Lääsön tilasta lohkottujen osakkaiden hallinnassa. - Veneranta toimi aikoinaan lähikylien asukkaiden kulkureittinä ja kalastuspaikkana. Nykyäänkin rannalta löytyy kalastajien veneitä pientä tiekorvausta vastaan.

- Erikille syntyi 9 lasta, joista Erikin pojat Henrik 1826 ja pso Agneta Liuski s. 1830 sekä Anders s. 1831 ja 1. pso Elsa Caisa Korhonen s. 1828 ja 2.pso Sanna-Lisa Rusanen s. 1842 asuttivat Luukkolaa yhdessä. Luukkola muuttuu isojaossa Lääsö 32. - Veljeksillä lienee jo omat talot, sillä myöh. 1910-20-luvulla Purolan omistukseen siirtyneen Andersin osuudella oli talo nimeltään Sannala samassa pihapiirissä,  jonka Vilho oli purkanut vasta 1950-60-luvulla. - Henrik Erkinpojalle syntyy 7 lasta.  Anderssille syntyy 15 lasta kahden eri puolison kanssa.

Niinpä toisella osuudella jatkaa sitten Juho (Johan Henrik) Heikinpoika s.1869 vanhanapoikana ( juttua tarinoissa) ja Pekka Henrikinpoika s. 1861 psonaan Anna-Maria Arffman s. 1857. - Heille syntyy taas 8 lasta, joista poika Heikki Einari Pekanpoika s. 1887 ja 1. pso Maria Kustaava Sirviö ( 1887-1919) siirtyvät Helmi Toini -tyttärensä kanssa lohkottuun naapuri Männistöön. Heikille syntyy 2. pson Aino Wilhelmiina Määtän ( 1901-1959) kanssa vielä 6 lasta, joista eloon jääneet muuttavat muualle ja Elvi-Tytär avioituu Eemi Paavonpoika Immosen kanssa ja heidän perheensä muuttaa sitten 1960 aikoihin toisaalle ja taloon tulevat Kärnät. - Sittemmin Kärnän tyttäret ovatkin rakentaneet kaksi uutta taloa perheidensä kanssa ja jälkipolvi ostanut valtatien vierellä olevan Korpelan. - Vanhimman Helmi Toini Immosen os. Lukkarin s.1917 tytär Sirkka on rakentanut 1990-luvulla talonsa Lääsön pelolle yhdessä puolisonsa kanssa.

-Lääsöllä poika Matti Pekanpoika s. 1888 jää vanhanapoikana Lääsölle asuen vas.puolen pirtissä. - Poika Hjalmar s. 1895 siirtyy vanhanapoikana ns. "Jallun mökkiin". - Nuorin poika Kusti Pekka s. 1900 perustaa perheen Olga Johanna Partasen s. 1902 kanssa ja heille syntyy 4 tyttöä ja yksi poika. Heidän perheensä asui vanhan talon toisen pään kammareissa puretun pirttiosan jälkeen. Heidän lapsistaan vain nuorimmalla tyttärellä jatkuu perhettä, jotka omistavat nyt osaltaan Lääsöä asuen etelä-Suomessa. Pellot ja lähimetsät on myyty Vaarankylän Lehmimäen Kimmo Korhoselle, joka viljelee peltoja osana omaa tilaansa sekä on perustanut kivilouhimon Nurmestien läheisyyteen rannan puolelle. Lääsöstä on myös myyty rantapalstoja enemmänkin, joten kesäasuntoja on Kiantajärven Luukkolanlahden rantamailla puolenkymmentä ja yksi ulkopuolisen omakotitalo. - Kuuselan omistamalla puolelta löytyy myös loma-asuntoyritys ja ulkopuolisen omakotitalo.

- Toisessa Lääsön puolessa asui Antti (Anders) Erkinpoika Lukkari s. 1831 kahden puolisonsa kanssa jatkaen perhettä 9 lapsella, joista eloon jäi 4 aikuisuuteen ja joista 1.pson poika Karl Erik s. 1863 psonsa Jenny Sofia Arffamanin s. 1870 kanssa asui samassa pihapiirissä myöh. "Sannalaksi " kutsutulla osuudella. - Olisiko se pienehkö vanha asuinrakennus kuvan alareunassa näkyvän vattupuskan kohdalla ollut vaikka Lääsön alkuperäinen torppa. - 2.pson poika Gustaf s. 1873 ja psonsa Maria Ilkko s. 1875 siirtyivät Ohravaaran Aholaan nro 52, missä sukua jatkuu edelleen. - Aholasta muutti poika Verneri Kustinpoika Lukkari perheineen Ohravaaran Mattilaan toimien mm. suutarina. Nykyään Vernerin Vieno-tyttären Heikki-poika perheineen on palannut asumaan eläkepäivinään äitinsä synnyinkotiin. Isänä oli Purolta Kuuselaan muuttaneen Kusti Lukkarin Aimo-poika s. 1925. -Toisen Paavo-pojan perhettä asuu läheisessä Pyysärkässä. 

Muut elossa säilyneet pojat muuttivat pohjoiseen päin. Isä Antti Erikinpoika (1831 -1901 ) oli jonkinasteinen"liikemies" pitäen mm. reservitaloa Juurikkalahdessa kyyditen mieluummin matkustajia kuin viljeli peltoansa. - Sannala joutui myyntilistalle ja Purolan Matti-isäntä osti sen Antin kuoltua 1901 tai hieman aikaisemmin. Leski Sanna siirtyi ruokkolaiseksi Purolle kuolemaansa 1918 asti. - 1920-luvulla tapahtuneen Puron jakamisen jälkeen Antin maat jaettiin Puron Matti Reetille, Kuuselan Kustille ja Päivölän Jussille.

Rekilä n. 1765

Rekilään viittaavat tiedot löytyvät vuoden 1765 kirkonkirjasta, josta ilmenee Rekivaaran torpassa asuneen Josep (Juuso) Matinpoika Urpiaisen (1739-1774) puolisonaan Margeta Erikintytär Comulatar (s. 1732 k.1801) neljän lapsensa kanssa. - Josep oli raivannut tilan pystymetsästä ja ottanut sen verovelvolliseksi tilaksi. ( - Josep oli myös Purolan uudisasukkaan sotilas Paavo H. Hyvösen s.1730 puolison, Marketta Matintytär Urpiaisen s. 1735 ja Kofferon ( myöh. Hyvölän) Paavo P. Hyvösen s. 1735 puolison,  Kaisa Matintyttären s. 1734 nuorempi velipoika. - Molempien Hyvösten sekä Urpiaisten jälkipolvet ovat myös minun ja sisarusteni esivanhempia.  )  - Josepin kuollessa leski Margareta Comulatar avioitui Nils Nilssinpoika Kanasen ( 1744-1791) kanssa. Torppa oli jo tila nro 49. - Talossa asui myös vävy Olof Olai Piipponen (1763-1791) psonsa Margeta Josepintytär Urpiaisen (1764-1797) kanssa lapsineen. - Seuraavaksi talossa on jo vuodesta 1801 alkaen Johan Haverinen (1746) ja Margareta Turunen (1747) lapsineen ja entistä poika Josep Urpiainen ja Piipposen lapsia Anna ja Olof.

Vuonna 1807 talossa oli Olov Määttä ( 1736-1808) ja Margeta Korhonen (1767) pariskunnan tultua Laajanniemeltä lapsineen. Muita asukkaita oli myös torpassa. - Perheen Lauri Olovinpoika Määttä (1790-1833) avioituu Ingrid Matintytär Lukkarin (s. 1790 AS 11 Korholassa) kanssa. He muuttavat Haapalanlahdelle päin. 

Vuonna 1815 Rekilään muuttaa Petri Paavonpoika Härkönen (s. 1784 Saidanlahti 2) psonaan edellisen Ingridin sisko Maria Lukkari ( s. 1785 YS 7 Laatikkalassa). Perhe muutti Rekilästä YS 2 Saianlahteen 1824 mennessä. - Kanssa-asukkaina oli Siegrid Korhonen ( 1770) ja leski Anna Mustonen ( 1770-1836) sekä Anna Mustosen edellisestä avioliitosta Georgi Juutisen kanssa 3 tytärtä, joista Anna Georgi Juutinen ( 1801-1880) jatkaa Rekilän tilalla puolisonsa Jeremias Arffmanin kanssa.

- Niinpä Jeremias Arffman ( s. 1802 Kuolaniemen kylän Laukkalassa AS 61) saapuu vävyksi ja he siirtyvät isäntäpariksi vuoteen 1833 mennessä ja jälkipolvet jatkavat Rekilässä n. 1910 saakka. - Isäntä Jeremias Arffman hukkui kalastusreissullaan 1852. - Perheen 5 lapsesta vanhin poika, Johan Henrik (s.1823-1889), jäi ensin isännäksi psonaan Anna Greta Niskanen (1828-1879). He muuttivat pian lapsineen samankylän Otralaan nr 47 eli nyk. Heikkilän paikkeille. - Johan Henrikin poika, Samuel (1854-1916) ja pso Selina Kilpeläinen (1858-1948), muuttivat Otralasta samankylän Puolivälille nro 52, missä samaa Arffmanien sukua jatkuu edelleen. - Puolivälillä oli asunut ennen Arffmaneja Vihtori Komulainen Sohvinsa kanssa myyden  Puolivälin Samuel Arffmanin perheelle lähtiessään Amerikkaan. - Otralan ja Wähäotran tarinaa lisää lopussa. 

Rekilä muuttuu AS 27 Rekiläksi ja sinne jää Aaron Jeremiaanpoika Arffman (1842-1926) puolisonaan Eeva Liuski (1840-1913). Aaronin perhettä jatkaa talossa vuoteen 1911, jolloin Juho Heikki Aaronpojan ( s. 1875) perhe muuttaa Ylisotkamo 4 Poromäen Kaitamäkeen. - Isä Aaron ja pso Eeva Liuski ja tytär Maria muuttavat Lääsön nro 32 mäkitupa Sillankorvaan. Maria avioituu Juho Erkki Hyvösen kanssa ja asuvat Sillankorvassa. - Isä Aaron muuttaa v. 1917 Kaitamäkeen kuollen siellä 1932.

- Aaronin Johan Henrik -veljen (1823) tytär, Anna Mari Johan Henrikintytär Arffman ( 1857-1927) Otralasta avioituu Lääsön pojan, Pekka Heikinpoika Lukkarin (1861-1906) kanssa jatkaen Lukkari-sukua Lääsöllä. Lisää Lääsön kohdassa.)

Vuoden 1911 aikoihin Rekilään muutti Arffmanien jälkeen Mustosten sukua lähtöisin Jormasjoen Mikkolasta. - Poika Emil Antinpoika Mustonen (1858-1930) muutti ensin Mikkolasta Kajaaniin psonaan Reeta Stiina Partanen (1850-1935) Jormaskylältä, mistä he muuttivat v. 1892 Lahnasjärvi 16 Martikkaan. Myytyään Martikan, ostivat Arffmaneilta Alasmo 27 Rekilän. - Heidän poikansa Jooseppi ( 1888-1960) avioitui Hilja Adamintytär Snellmanin ( 1889-1963) kanssa Alasotkamon Rauramosta. - Sukua jatkoi tytär Hilja Joosepintytär Mustonen psonaan Eemil Korhonen Sotkamosta. Tila jatkaa toimintaansa metsätilana. 

Rekilässä toimi aikoinaan myös Rekivaaran kansakoulu 1945-51.  Rekilän/Rekivaaran kansakoulu aloitti tomintansa vuokratiloissa syksyllä 1945 Ohravaaran Rekilässä toimien siellä supistettuna eli kolmena päivänä viikossa vuoteen 1951, jolloin valmistui varsinainen koulurakennus keskemmälle uutta koulupiiriä. Vuonna 1945 oppilaita oli 38. Koulun tontti on lohkaistu Rekilän maista. Koulun viimeiset oppilaat siirrettiin Juurikkalahden koululle 1990-luvulla ja koulurakennus myytiin pitoplveluyrittäjille. Nykyään Rekivaaran koulurakennukset ovat jo yksityiskäytössä.

Rekilässä karjanhoitokurssit n. 1934. (kuva) Osanottajat lähinnä Ohravaaran nuoria emäntiä. ”Karjakurssilla opetettiin monenlaista. Neuvojana oli Maire Kallio, hämäläinen tyttö. Tällä lailla Rekilän emäntä oli sieltä karjakurssilta tehnyt riimityksen:

”Jo Vuokatille vihdoinkin karjakurssit kerkesivät, Rekilän taloon reilaamahan karjakantaa kohottamahan, opastamaan aikaan uuteen. Että saataisiin salaisuus, karjakannan tasaisuuus. Jo päivänä tuiskuisena tuli meille neuvoja naseva, Hämeen mailta mainituilta, neito vakaa, mieli hälymätön.- Pian me tuijotimme arastellen, arvioiden, sitten aloitettiin aina aivan täsmällensä, Kainuun laulun laulettua. Taululle sitten talutettiin siat sekä siivekkäät. Niitä korvanumeroin merkittiin ja matematiikalla mainittiin.- Kainuun neito karjatyttö, elä kiekaile, elä kaikaile, elä liehakoitse milloinkaan. Kokeita vain karjastasi katso, maitomääriä mittaile. Emäntä etevä tulevi, ken ei kujilla kursaile, raitilla rallattele...” (Lainaus Martta Riipisen muistelmista)

Otravaran/Otra/ Otralan asukkaita alkaen 1765

Vuoden 1765 Otrawaran torpan alkaviin kirkonkirjoihin ilmestyvät nybyggare Olof Ollinpoika Piipponen ( s. 1720 AS 31 Piippolassa)  ja Anna Matintytär Määttä ( s. 1726 AS 36 Ärväälässä Laajanniemellä )  perheineen. - Vuonna 1773 tilalla asuu jo Lauri Korhonen s. 1740, k. 1812 puolisoineen, kunnes Laurin vävy Thomas Adaminpoika Tikkanen ( s. 1759 AS 29 Hildulassa)  jatkaa talonpitoa vaimojensa  Agneta ja Carin Korhosten kanssa ja myöhemmin heidän poikansa Larsin s. 1790 ja pso Carin Sirviön s. 1787 ja Anders Tikkasen s. 1796 ja Anna Sirviön tytär Agneta s. 1816 avioituu Anders Juhonpoika Komulaisen ( s. 1815 Alasotkamo 30 Hyrylässä ) ja he asuvat  muun perheen kanssa vuoteen 1869, minkä jälkeen poika Johan s.1847 ja pso Anna Huusko s. 1851  muuttavat AS 52 Hökkeliin vuoden 1873 aikoihin. (Jatkuu Puolivälin kohdalla) 

- Vuoden 1876 alkavissa kirjoissa Otralan isäntinä ovat Tikkasen vävy Anders Andersinpoika Korhonen s. 1822 (Ylisotkamo 11) perheineen ja toisessa Hyrynsalmella syntynyt Anders Tolonen s. 1839  perheineen sekä  kolmannessa talossa Rekilästä muuttanut Johan Henrik Arffman s. 1823 perheineen. Isojaossa tila on saanut numerokseen AS 25. 

Otralan puolella asui Tolosia ym. asukkaita henkikirjojen mukaan. - Mutta  1950-luvulla Otralaksi jääneen tilan osan  isäntänä oli Eino Antinpoika Tolonen, joka oli tunnettu kirvesmies/rakentaja pitäjälläkin. Puoliso Iita Tolonen oli aktiivinen maatalousnaisissa. Antero-poika jatkaa tilalla.  Einon sisko Ulla Laitinen os. Tolonen muutti puolisonsa kanssa naapuri Tololaan. - Toiseen Otralaan eli nyk. Heikkilään tulivat Era Eranpoika Heikkinen s. 1861 ja Karoliina Mäkäräinen s. 1870 perheineen 1900-luvun alulla Sumsan Tervajärvi 13.sta. Heidän poikansa Joel s. 1901 psonaan Rönkön tytär Anna Määttä  jatkoivat sukua Heikkilässä  poikiensa Eeron ja Paavon perheiden kanssa. - 1980-luvun lopulta tilalla toimi Paavo ja Sisko Heikkisen perustama Heikkilän luomutila, joka on nykyään on Heikkilän pirtti-niminen matkailualan yritys jo uuden yrittäjän toimesta. 

- Läheisessä Otralan Uupunut-torpassa asui ensin Moilasia ym.  -Torppa siirtyy myöhemmin Heikkisille Heikkilän Eero Juhani -pojan s.1940  avioliiton Salli Tolonen s. 1935 kautta. Juha-pojalla on nykyään autokorjaamo samoilla tantereilla. - Uupunut lienee saanut nimensä hevosin, jalkaisin ja polkupyörillä kulkeneiden matkalaisten päästyä hivuttavasti Ohravaaralle nousevaa maantietä pitkin talon kohdalla olevan mäen päälle tuntien itsensä jo tosiuupuneiksi.  - Samaa olen itsekin joskus nuoruudessani kokenut. Tilojen nimethän muodostuivat usein vesistöjen, maastojen tai ensimmäisten asukkaiden mukaan, joita ei saanut muuttaa uusien asukkaiden tullessa jo perustetulle tilalle. 

Lillotra 56 / Wähäotra  1773 alkaen

Lillotran torppa  ilmestyy 1773 alkaviin kirjoihin Johan Puukarin s. 1733 ja Elin Ohottaren perheen kanssa. -Samaan aikaan Lillotrassa asui myös Anders Heikkinen s, 1743 perheineen. Tila saa rekisterinumerokseen 56 vuoteen 1787 mennessä. - Eric Korhonen s. 1747 ja Elsa Korhonen jatkavat 1794 alkaen sekä poika Erik Erikinpoika s. 1771 ja Saara Korhonen s. 1770 jatkavat 1835 saakka. Sen jälkeen tilalle, jossa tupia lienee useampi tulee Johan Pardanen s. 1791 ja Carin Turunen s. 1795 muuttaen pian  Kajaaniin sekä uudisasukkaana Thomas Tuomaanpoika Tikkanen (s. 1793 Otrassa) ja pso Stina Turunen s. 1793.-  Seuraavana vuorossa 1841 aikoihin oli veli Henrik Tuomaanpoika Tikkanen (s. 1804 naapuri Otralassa) ja Lovisa Korhonen perheineen n. 1856 saakka.  Heidän poikansa Juuso Heikinpoika Tikkanen ( s.1837-1904) toimii Porttilan vuolukivitehtaan hoitajana 1900-luvun alulle Aukusti -pojan jatkaessa. 

- Lillotrassa asui 1856 aikoihin Olof Meriläinen perheineen ( s. 1827 Haapalassa).  Pariskunta muutti Kuolaniemen Merilään 1883.  Samaan aikaan tilalla asui Johan Karjalainen s. 1820 ja Elsa Kananen sekä  Heikki Mäkäräinen s. 1826 ja Kaisa Kemppainen s. 1831 perheineen Ristijärveltä. Heikki kuolee 1883 mennessä.  Toisessa talossa asui Alrik Tervo s. 1824 perheineen kuollen 1880 ja perhe häviää tilalta. 

Vuonna 1886 Heikki Mäkäräisen leski avioituu n. 1886 Juho Ollinpoika Määtän (s. 1854 Nuasjärvi 33 Turulassa, muuttuen Korholanmäki 21 Turulaksi 1866 ) kanssa asuen Wähäotrassa  ja samoin Juhon veli, Erik Ollinpoika s. 1858, joka avioituu Puron tyttären  Anna- Leena Lukkarin s. 1871 kanssa heidänkin asuessa samassa talossa kunnes  Erik kuolee 1907.  - Juho-veli ja leski Kaisa Kemppainen ovat siirtyneet aakkosiin eli maata omistamattomiin.- Juhon ja Erkin sisar, Anna Kaisa Ollintytär Määttä s. 1861,  avioituu Heikki Antinpoika Korhosen s. 1863 kanssa Korholanmäen Lontassa ja pariskunta muuttaa Wähäotraan 1900 aikoihin. Heidän jälkipolvensa jakavat Wähäotran sitten Kusti Korhosen s. 1905 Korholaksi, Erkki Korhosen  s. 1901 Mäkimökiksi ja Leander Korhosen s. 1895 Peltolaksi. 

Nurmela/ Hiekkala/Pehkola/Partala-Mikkola

Vähäotrasta siirtyy Ferdinard Heikinpoika Korhonen s. 1892 Ohravaaran Nurmelaan, jossa sukua jatkaa Laina-tytär Trumpfin kanssa  ja naapuri Hiekkalaan tulee Jaakko Vilmi Uudestatalosta psonaan Mirjam Ferdinandintytär Korhonen Nurmelasta. Talot samojen sukujen hallussa. - Heikki -niminen poika asui  Uupuneen alapuolella sijainneessa Pehkolassa.  Lyyti-niminen tytär s. 1897 avioituu Laajanniemen Partalan pojan kanssa asuen miehensä kuoleman jälkeen Mikkolassa lastensa kanssa. - Wähäotrassa Heikki Korhosen perheen kanssa vuonna 1908 asukkaina olivat myös Eenok Mähönen s. 1874 ja vaimo Hilma Kustaava Hyvönen s. 1879. Mähöset muuttivat Amerikkaan vuonna 1909.  Myös Eenokin vanhemmat ja kaksi veljeä asuivat talossa. 

Wähäotra 31 Alatalo

Vanha Alatalo lienee Wähäotran alkuperäinen tai jo monen aikaisemman perheen talo. Aikaisemmin kerrotut asukkaat asuivat varmaankin tuossa talossa kunnes Heikki Korhosen perheet rakensivat ja jakoivat maat perustaen uudet tilat 1910-20-luvuilla  ja nykyiseksi Alataloksi jäi nimensä mukainen alimmainen peltoaukean tila.- Suuressa talossa näyttää aikoinaan järjestetyn monia tilaisuuksia äitienpäivistä maamiesseuran iltamiin. Talossa oli pidetty myös kiertokoulua ja pyhäkouluja ainakin 1920- luvulla Antti ja Iida Komulaisen aikaan Iidan toimiessa pyhäkoulun opettajana. -  Niinpä vuonna 1924 talossa näyttää asuneen Paltaniemellä syntynyt  Antti Komulainen s. 1880 ja Iida- pso s. 1882 sekä Antin vanhemmat Pentti s. 1840 ja pso Retriika Haataja. - Minne he lähtivät ei ole tietoa kirkonkirjojen ja henkikirjojen ollessa vielä salattuja. Lähtivätkö Antti ja Iida peräti Amerikkaan monen muun tavoin? 

Alatalo myytiin vapaaehtoisella huutokaupalla vuonna 1926. - Myydään huhtik. 23 p:nä klo 10 ap. Alasotkamon Ohravaaralla Alatalo-niminen perintötila N:o 31. Talo sijaitsee 7 km. Sotkamon kirkolta Nurmekseen menevän maantien varressa. Tilalla voidaan elättää 10 lehmää, sama määrä lampaita sekä suhteellinen määrä nuorta karjaa. Samassa tilaisuudessa myydään hevonen, 6 lehmää, 7 lammasta, uudet ompelukone, silppukone ja separaattori sekä kaikenlaista taloustavaraa. Luotetuille velaksi. Talon kaupassa myyjä pidättää tunnin mietintöajan hyväksyä tai hyljätä tehdyt tarjoukset.         Jaakko Sutinen.- Talon osti 1926 Matti Knuutti Heikkinen ( s. 21.12.1867 ) perheineen tullen Ristijärven Levämäestä. Knuutin puolisona oli Amanda Pulkkinen ollen Maalaisliiton kansanedustaja Salomo Pulkkisen sisko. Perheen lapsia oli ainakin Isak, Eino, Jenny, Esteri ja poika Kalle.  Isäntä kuoli 1933 ( hautajaiskuva kuvissa). - Perheen jatkosta tilalla ei vielä löytyne tietoa? Ennen 1950-lukua  he ovat viimeistään  poistuneet kylältä.

- Ainakin vuoteen 1951 mennessä vanha rakennus oli purettu ja tuolloin uutena asukkaana oli ollut Konsta Huotari perheineen. Hän oli rakentanut nykyisen pienemmän talon, jonka Heikkilän Paavo ja Sisko Heikkinen olivat ostaneet matkailukäyttöön vuonna 1991 Konstan 2.pson Anna Moilasen perheeltä. Tilalla oli asunut  Matti Moilanen vuoteen 1989 harjoittaen vielä maataloutta. - Nykyään tilalla asuu jo uudet asukkaat. 

Tienhaara 1920-luvulta?

Ohravaaran Tienhaaran talo lienee rakennettu 1920-luvulla Suomussalmelta muuttaneiden Jooseppi ja Eeva Seppäsen toimesta. Talossa oli toiminut myös pirttikauppa. Jooseppi oli toiminut valokuvaajana seudulla ja kamerat olivat tuollon korkealla jalustalla seisovia ja mustalla hupulla varustettuja laitteita. - Myöhemmin tila siirtyi Seppästen jälkeen Mäkimökin Martti Erkinpoika Korhosen perheen omistukseen ja vuonna 1980 talon ostivat Mauno ja Aino Vilminko tullen 1990 mennessä Otamäestä remontoituun taloon pysyvästi. - Nykyään taloa hallnnoi jo poika Esko toimien mm. puukkoseppänä ja metsäsuksien valmistajana. 

Hökkeli /Puoliväli

Hökkelissä olivat asuneet vuoden 1866 kirjoissa Erik Johaninpoika Komulainen s. 1812 ja Anna Maria Ronkainen s. 1812, jotka olivat kuolleet Johan Antinpoika Komulaisen s. 1847 ja Anna Kaisa Huuskon s. 1851  tullessa taloon 1873 aikoihin.-  Hökkeli muuttuu Puoliväli 52:ksi.- Johanin s. 1847  pso kuolee n. 1882 ja uusi pso on Eeva Loviisa Mähönen s.1856. - Seuraavina jatkavat Johanin poika Antti Vihtori Komulainen s. 1871 ja psonsa Anna Vappu Tuovinen (s. 1872 Jormas 18 Pernunmäellä). He lähtevät talosta  vuoteen 1903 mennessä. - Martan muistelmien mukaan lähtivät Amerikkaan. 

Vuosina 1900-1910 Puolivälin 52 torpissa asuivat: Uusitalossa Jaakko Wilmi perheineen, Kiviniemellä, Pekka Arffman perh. Tuomaalassa Heikki Komulainen perh.  Lamminmäellä asui Reino Okkonen sekä Särkässä Juho Meriläinen, Wälikankaalla ? Aholassa Kustaa Lukkari Lääsöltä. 

1900-luvun alulla Puolivälille tulevat naapuri Heikkilästä Samuli Arffman s. 1854 ja Seliina Kilpeläinen s. 1858.  - Heidän pojanpojanpoikansa jatkavat talossa edelleen kahden perheen voimin.

Uusitalo

Talon historia alkaa Puolivälin torppana, missä ainakin 1883 asuu Johan Karjalainen s. 1820 ja pso Elsa s. 1824.  Vuonna 1900 torpassa ovat jo Jaakko Wilmi s. 1856 ja Eeva Hyvönen perheineen. Seuraavana talossa jatkoi poika Oskari s. 1886 ja pso Johanna Arffman. -  Vuodesta 1952 talon omistivat Martta Oskarintytär Vilmi s. 1918 ja puolisonsa Martti Riipinen perheineen. Riipisen perheen muuttaessa toisaalle 1970 -luvulla, taloon tuli Ronkaisen perhe rakentaen uuden asuinrakennuksen ja heidän jälkeensä  Arvo ja Hellevi Kalliokoski perheineen ostivat tilan 1988 ja he rakensivat vuonna 1990 vanhasta Uusitalosta Viettorinne Oyn  matkailuyrityksen asuen itse uudessa Uusitalossa. - Uusitalosta ja muusta lähiseudun asutuksesta löytyy enemmän tietoa edellisessä osiossa olevasta "Martan muistelmista".

Rajala

Ohravaaran Rajalan kerrotaan lohkotun Kuolaniemen Merilän maista. Nykyisen talon olivat rakentaneet Vihtori ja Sofia Kuvaja vuonna 1930. Heidän tyttärensä Meeri Puheloinen os. Kuvaja s. 1917 avioitui Taavetti Puheloisen ( 1912-1994)  kanssa ja tila on edelleen suvun hallussa.  Meeri Puheloinen toimi sairaanhoitajana kiertäen mm. rokottamassa isolla neulalla meitä kylien lapsukaisia. Myös Haapalanlahden koulun opettajan puollso, Helvi Leppävuori, hoiteli samoja hommia pitkin kyliämme. 

Ohravaaralla on myös uudempaa asutusta siellä täällä.